Hassujen koirien kokoontumisajot

Sunnuntai...

Kinkkukiusausta, marjapiirakkaa ja hassujen koirien kokoontumisajot :)

Hugo kävi tutustumassa Koroisten tyttöihin, eli montterilaisiin (leonbergi x kultainen noutaja) siskoksiin Mimmiin ja Ronttiin. Isosisko-Rontti suhtautui lapsukaiseen äidillisen kohteliaasti, ja pikkusisko-Mimmi jaksoi leikkiäkin Hugon kanssa :)

Hugo oli vapaana koko ajan, ja pysyi hienosti maisemissa. Ennen ensitreffejä piti kyllä mennä auton alle piiloon mammuttimaisia ja kamalan kovaa haukkuvia siskoksia, mutta sieltäkin tultiin hienosti pois jahka ehdin kutsumaan. :) Pihalla oli paljon kaikkea jännää kuten suuri nurmikko, marjapuskia joiden alla mahtui seikkailemaan, sekä ... fasaani. Fasaani kyllä havaitsi Hugon ennen kuin Hugo fasaania.

Koirat tulivat keskenään kertakaikkiaan loistavasti toimeen, yhtään pahaa sanaa ei sanottu puolin eikä toisin :)

Tässä vielä vähäsen videoaineistoa :)

(Kärsivällisyyttä.. tiedoston kanssa ei ole koossa pihistelty!)

Kotiintuomisina kaneliomenoita ja valkeakuulaita, sangollinen sieniä sekä pieni ja väsynyt mutta silminnähden päiväänsä tyytyväinen Hugo.
Hugelstam on muuten viime yön aikana päättänyt nostaa sen viimeisenkin phalène-korvansa papillon-korvaksi, vaikka me huoltojoukoissa olemmekin kyllä täysin tyytyväisiä mihin tahansa kahteen toimivaan korvaan :)

Pentuajan pyörittelyä

Meille on "jo" kehittynyt ihan kiva rutiini ulkoilujen ja syömisten kanssa, ja laskeskelin että käymme ulkona n. 8-10 kertaa päivässä. Rupes melkeen naurattamaan kun mietin kuinka helppoa onkaan sitten tulevaisuudessa käydä lenkillä vain sen kolme, neljä kertaa päivässä :D

Hugo herättelee mut säännöllisesti aamuisin siinä kuuden paikkeilla, ja lähdemme siitä suoraan aamupissalle. Tähän asti Hugo on pissannut kerran yöllä sisälle, yleensä vissiin aika vähän just ennen mun herättämistä. Tänään oli kuitenkin eka "kuiva" yö!
Pissareissun jälkeen lykkään sille safkat naaman eteen, Hugo syö ja mä juon kahvit & luen Hesarin. Sitten seurustelemme hetken ja käymme uudestaan ulkona, jolloin tulee yleensä pissan lisäksi kakka.

(Olo on vähäsen kuin vastasyntyneen lapsen äidillä, jutut pyörii pissan, kakkan ja ruuan ympärillä...)

Toisen ulkolenkin jälkeen kello lähentelee kahdeksaa, ja painumme kummatkin pehkuihin vielä noin pariksi tunniksi.

Sen jälkeen päivä sujuukin lenkkeillessä, peuhatessa ja nukkuessa - Hugo syö nykyään kolme kertaa päivässä (aamulla, iltapäivällä ja illalla) koska se neljäs kerta ei enää oikein uponnut.
Viimeisen kerran käymme pissalla iltahämärissä yhdeksän maissa, joskus myöhemminkin. Olen pohdiskellut että tuo yöväli taitaa jäädä aika pitkäksi, mutta ei tunnu kyllä Hugoa häiritsevän... Se nukkuu pääasiassa koko yön (paitsi että viime yönä isännän myöhäinen kotiutuminen aiheutti vähän mielenosoituksellista tohveleiden raahaamista unikoppaan...), tai on ainakin melko hiljaista poikaa jos välillä onkin hereillä.

Isäntä on myös alkanut tulla hyväksytyksi, Hugo ei ole enää niin paljoa pelkästään mun perään. Saan jopa käydä rauhassa yksin vessassa ja tupakalla, jos isäntä on maisemissa.

Hugo on saanut kanssa ensimmäisen koirakaverinsa, naapurilla hoidossa ollutta Lilli-chihua on treffattu muutamaan otteeseen :) Huomenissa olisi tarkoitus käydä treffaamassa vähäsen isompia tyttökoiria, anoppilan Ronttia ja Mimmiä. Ensi viikolla on ohjelmassa meidän Anteron tapaaminen.

Kuvatuksia

Tältä näyttää n. 11-12 viikkoinen perhoskoiranpentu. :)

"An ny ni mä nukun :("

Priima pentu

Hugo kävi eilen tiistaina 25. elokuuta hakemassa ensimmäiset rokotteensa, tarkalleen päivää vaille 12 viikon ikäisenä. Automatka sujui leppoisasti kaikkien ohjekirjojen sääntöjen vastaisesti - paras paikka löytyi autossakin mun niskan takaa... etupenkillä!

Kaarinan Eläinlääkäriaseman ystävällinen lääkäritäti totesi perusteellisen läpikäynnin jälkeen Hugon olevan "priima pentu", kaikki hännännipukasta hammaskalustoon saakka oli hyvässä kunnossa :) Sitten lykättiin nappulaa nassuneteen ja pienen uikahduksen saattelemana piikki niskavilloihin. That's it! Tiskin kautta (57€...) takaisin autoon ja kotiin. Huggelskuggel oli seuraavat pari tuntia melkoisen veto pois, mutta nyt rokotuskäynti on muisto vain. Virtaa riittää, vaikka ollaankin yritetty noudattaa eläinlääkärin neuvoa ottaa vähän rauhallisemmin.. Lenkilläkin veti sellaiset hepulit että oksat pois, naapureilla on varmaan hauskaa seurailla meitä ikkunoista :)

Ajattelin nyt sitten laittaa niitä kuviakin kun niitä on pariltakin taholta toivottu (terveisiä vaan :)), jos vaan kameran piuha löytyy jostain ja isännän kone suostuu yhteistyöhön Canonin kanssa.

Meillä on...

• ihmetelty pää kallellaan Super Mario Brossin musiikkia
• ryöstetty tohveleita ja roikuttu ikkunaverhoissa(!!)
• lenkkeilty reippaasti
• leikitty vuorikaurista, maansiirtokonetta ja tutkimusmatkailijaa
  
• nukuttu sohvan selkänojalla
• nukuttu äiskän olkapäillä (ihan paras paikka)
• oltu hienosti yksin kotona ruhtinaalliset 13 minuuttia ja vinkaistu vain pari kertaa ennen pehkuihin painumista (isäntä viritteli kännykän videokameran hyllyn päälle siksi aikaa kun lähdettiin käymään kaupassa)
• hurmattu naapureita "ai ei se ollukaan kissa!"

Mitäs muuta sitä pieni pentu sitten tekisikään :)

Kuka syö kaiken eikä pelkää mitään? :)

Se on Hugo!

Meidän suuri pieni mies, joka kotiutui eilen tuskallisen 6h junamatkustamisen (mukaanlukien Pasilan aseman läpijuoksu) jälkeen. Tuskallista se oli siis lähinnä mulle ja siskolleni joka oli matkakumppanina, Hugo lähinnä hengaili ja otti torkkuja kopassa. Ei pal hetkauttanu :)

Kotiin päästyä tehtiin melkein samoin tein house inspection, junassa Hugo oli jo toimittanut bag inspectorin virkaa. Sitten kakkat paperille ja pissat hetken päästä vähän ohi (on tämän häveliään pennun pissatusavunhuutomerkkien lukemisen kanssa vähän hiljaista...) ja kaikki hyvin - täällä ollaan siis! Käytiin sitten pihallakin vielä pissillä, vaikka syöminen(...) olisikin ollut mukavampaa. Ehkä siitä lisää joskus.

Yö meni levollisesti, ihmisväki taantui nukkumaan kymmenen jälkeen samaan aikaan pennun kanssa. Suunnitelmana oli nukuttaa Hugo kopassa makkarissa sängyn vieressä, makkarin ovi kiinni ja pissapaperi ja vesikippo mukana. Pikkasen piti piipata, mutta Hugo rauhottui ehkä noin suurinpiirtein heti, kun laskin käden koppaan. Suunnitelma onnistui :)

Aamusta oli sitten yhdet pissat (paperin ohi... hankala sitä on pimeässä tähdätä?!) mutta maittavan muikkuaterian jälkeen olikin sitten hyvä käydä ulkona tarpeilla. Nyt ollaan rampattu pihalla, otettu päikkäreitä, syöty juotu ja riekuttu. Reipas poika!


Kaiken kaikkiaan, Hugolla on aika kadehdittava elämänasenne. Kaikkeen suhtaudutaan "ok, näin se siis menee" -tyyppisesti, ei mitään turhia arkailla ja itseluottamushan on siis rajaton. Hugo ei ole kuitenkaan mikään tyhmänrohkea, ei se täälläkään suuna päänä juossut kämppää läpi vaan sievän systemaattisesti tutkiskellen. Tuli vähän testattua pelkoreagointiakin, vessan vetäminen olikin yllättävän pelottavaa, mutta Hugo hienosti "säikähti paikallaan". Hevosilla ainakin toivottu ominaisuus, lienee koirillakin?

Niin, mitä tuohon syömiseen tulee - ihan kaikki kelpaa. Housun lahkeet, hihansuut, nenät, parrat, korvanlehdet, porsliinilautaset, hiuksetkin menisi, samoin kaulakoru. Hyvällä luvalla saa sitten mutustaa villasukkaa, omaa peittoa, puruluujuttuja ja leluja. Varpaat on big no-no!


Ensimmäinen päivä on siis toistaiseksi sujunut mallikkaasti, tuossa se pieni nyt nukkuu matolla ja tuhisee. Kovasti on mun perään ja isäntää pitää vähänen mielistellä kun sillä on niin möreä ääni (mutta sikakiva parta :)).

Kuviakin voisin yrittää järjestää, ajattelin kuitenkin kerrankin nauttia jostain jollain muulla tapaa kuin linssin läpi. Ei se pentuaika niin kauaa kestä.

Jännitys tiivistyy..!

Kaksi päivää töitä jäljellä, sitten alkaa loma. Viikonloppuna vierailemme rotuyhdistyksen päivillä, ja sitten maanantaina minä ja siskoni hyppäämme junaan kohti Kiteetä.

Tiistaina palaamme kotiin Hugon kanssa.

Haluatteko vallitsevan tunnelman?

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKK!!!!!!

IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKK!!!!!

Kyllä, termi "olla kauhuissaan" kuvaa ehkä olotilaani lähimmin tällä hetkellä. Uhhuhh.

En kauhistele sitä, miten meidän elämämme tulee muuttumaan (itse asiassa en usko että se juurikaan tulee muuttumaan, siis sillä tavoin että joutuisimme luopumaan jostain. Enemmän saamme tilalle, ehdottomasti). En kauhistele sitä, ettenkö pystyisi kasvattamaan "salikelpoista" koiraa, osaisi ruokkia ja hoitaa sitä oikein.

Kauhistelen sitä, kuinka pieni se on, ja miten osaankaan näin melkein tasan 10 vuoden tauon jälkeen olla pentukoiran kanssa. Mitä sen kanssa tehdään? Mitä jos vahingossa "hajotan" sen? Näen painajaisia että astun pennun tassun päälle, unohdan sen parvekkeelle, suljen vahingossa rappukäytävään, jätän sen pään kylpyhuoneen oven väliin. Että naapurin koira syö sen (meillä on naapurustossa paljon koiria, pieniä ja isoja, hiljaisia ja äänekkäitä), kyy puree tai mopo ajaa yli.

Voivoivoivoi...

Kaikki kyllä lohduttavat, että hyvin se menee - kunhan on varovainen eikä ota turhia riskejä. Enkä ole muutenkaan mikään häseltäjätyyppi, tai harrasta mitään vaarallisia juttuja. Silti!

Voivoivoi...

--

Eniveis, Hugolla on nyt oma kansio, mihin olen kerännyt kaiken kasvattajan lähettämän materiaalin ja muitakin juttuja. Lisäksi Hugo on saanut ensimmäiset omat juttunsa: nylonisen kokoontaitettavan kuljetuskopan, baby-blue-fleeceviltin sekä Pissi Pois -suihkepullon :D
Lauantaina pitäisi käydä klöhjäämässä edesmenneen bichon-papan jäämistöä, sieltä löytyy mm. hieno leopardikuvioinen koiransohva (...) sekä ruoka- ja vesikippoja ja kuppeja, remmejä, pantoja, valjaita, leluja, kampoja, karstoja, kynsisaksia, sade- ja talvitakkeja ja vaikka mitä tarpeellista (ja tarpeetonta).

Kyllä tämä tästä taas.


ps. Pahoittelut kuvien puutteesta, omaa tietokonettani ei ole vieläkään kytketty kiinni ja kaikki kuvat ovat siellä jemmassa. Ehkä joskus... tänään ja huomenna vielä töitä, sitten alkaa kesäloma!

"Maailman nopein"

Ai, meillä on näköjään kuuluisa kaima :)

"Hugo-koira kisaa maailman nopeimpia vastaan Irlannissa".

Allekirjoittanut viettää tänään vapaapäivää, joten ohjelmassa on pyykinpesun lisäksi vierailu Itäharjun Mustiin & Mirriin ja sikamaisen halpojen parvekekalusteiden nouto Claes Ohlsonilta. Mustista & Mirristä on ostoslistalla kantokoppa - uhkasin jo eilen että tuon pennun kotiin kiinalaisen ruokakaupan muovikassissa, kun en ole sellasta koppaa vielä löytänyt, mistä pitäisin... Noh, makaaberi huumori sikseen, kopan nyt vaan olisi löydyttävä! Ehkä toistan myös vierailuni Kaarinan Happy Petiin, sinne vaan on hankalahkoa kulkea bussilla kun on täysin eri suunnalla. Vaikka mikäs tässä, kooko pääivä aaiikaa!

Raskain takana, pahin edessä..?

Eilen muutettiin, ystävien ja sukulaisten voimin, kymmenisen kilometriä etelämpään sillan taakse. Perintölipasto ja -peili tulivat perille ehjänä, mutta taistelun lokki vs kukkaruukku voitti lokki... No, onneksi tässä perheessä noita kukkaruukkuja riittää.

Koko roudaus oli päivässä ohi, pahvilaatikkoja oli epäilemättä kymmeniä (mm. kaksi pahvilaatikollista KATTILOITA), monta jätesäkillistä vaatteita ja petivaatteita, varsinaisista huonekaluista nyt puhumattakaan. No ne sentään mahtuivat kämppiin sisälle.

Ja on se luksusta!! Mulla on liesituuletin, maustekaappi, siivouskaappi, vessa eri tilassa kuin sauna ja kylppäri (lattialämmityksellä!), liukuovin suljettava eteisen kaappi (mihin saa hienosti kengät piiloon pieniltä naskalinteräviltä koiranhampailta :)), tilava parveke ja vaikka mitä. Keittiössäkin hana missä on sekoittaja, ei tarvitse itse sekoitella hanoista vääntämällä sopivaa välimaastoa jääkylmän ja tulikuuman päistä.

Naapuritkin (osaksi) vaikuttaa ihan mukavilta, mitä nyt illalla viereseltä parvekkeelta huudeltiin että ei täällä tiukkapipot kestä, sen verran on monenlaista porukkaa yhtiössä. Tiedä sitten mitä tuolla "monenlaisella" tarkoitti, erinäisiä vähemmistönedustajia on jo omin silminkin todistettu, vaan eipä tuo haittaa ennen kun (jos?) jotain tapahtuu. Tiekkö jos huutelija itse olisi ollut se tiukkapipojen pinnankiristäjä ;)

Kauppaakin voisin vielä kehaista - lähikaupassa on LIHATISKI. Taivaallista!!

--

Ja mitä pieneen koiraherraan tulee, "hän" on kuulemma toteuttanut kulinaristisia mieltymyksiää kuivahtanutta sammakonpoikaa syödessä. Tulee siis hyvin sopeutumaan tähän ravintola-alan sekatyöntekijöiden porukkaan :)
Kaksi viikkoa!! Sitten se on täällä :) Isäntäkin jo analysoi että kyllä hän sitten varmasti "innostuu" enemmän, kun pentu on konkreettisesti täällä. Nyt se on vaan pelkkä ajatus hänen päässään.