H U G O

Päivittäkää kirjanmerkkinne...

2010-11-05T23:16:00.002+02:00

...sillä Hugon blogi on muuttanut!

http://perhoskoiravaikutus.blogspot.com

Asia, jota en tullut ajatelleeksi...

2010-11-04T19:41:00.001+02:00

Meillä on Hugon kanssa tapana avata (posti)paketit yhdessä. Luulisin tämän juontuvan siitä, että posti tuo aina välillä Hugolle Racinellin maistiaistikkuja, ja pitäähän toisen saada oma postinsa aukaista... ;)
Samaten ne paketit jotka haen Ärrältä, on yleensä Hugon paketteja - nettikaupoista tilattuja leluja ja kippoja ja lisäravinteita ja herkkuja ja muuta.
Hugo siis osallistuu aktiivisesti paketinauontaan, ja saa myös osuutensa sisällöstä.

Mutta tänään... Postilakosta huolimatta H&M Homen paketti tuli kuin tulikin melko ajoillaan perille, sisältäen kaikkea kivaa kuten tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja ja kuusenalusmattoja. Kivaa siis mulle, muttei mitään kivaa Hugolle. Tai kivaa Hugollekin, muttei sellasta mikä olis ollu enää Hugon käsittelyn jälkeen mulle kivaa.
Kuten ihanat valkoiset tekoturkiskarvapehmohässäkkä-sohvatyynynpäälliset. Ei meinannut koira millään ymmärtää, että ei se muuten olekaan sittenkään kaikki kiva karvainen postista tuleva leikkiä varten. :(

Meni Jupsu vakavaksi. No, ehkä seuraava postipaketti onkin sitten taas Hugolle... tai ehkä H&M laajentaa myös koiranleluihin?

Hugolla on muutenkin tapana osallistua kaikkiin kodin toimintoihin. Asiaan perehtyneet arvaavatkin, että ylläolevanlaisen sähköshokki-tukan saa, kun pieni pupunjuupu pöyhii tekokuitutäkkiä muhkeammaksi samalla kun ihmisväki vaihtaa lakanoita :)

Kyllä olisi elämä tylsää ilman koiraa.

2010-11-03T11:37:00.000+02:00

Tokokurssi loppui eilen. Joo'o. :(

Täytyy kyllä sanoa, että oli aktiviteettia ihan koko rahan edestä, opimme paljon, ja saimme paljon uusia kaikkia juttuja pureskeltavaksi (tällä tarkoitan lähinnä ajatuksia, konkreettista pureskeltavaa tuli koirille läksiäislahjan muodossa).

Viimeisellä kerralla reenattiin ruutua (kyllähän se sinne juoksee kun siellä on karkkia ja kyllähän se sinne jää makaamaan koska maahanmeno on sen bravuuri), luoksetuloa häiriön alla (eli paikallaanmakuuta, kun Hugo oli "vähän" mamman perään), seuraamista eri tempoissa (eli nauratettiin kanssaopiskelijoita ja ohjaajaa Hugon lentävillä lähdöillä) ja sivuttain kulkemista (eli pupuhyppyjä). Vire oli hyvä, leikkipalkka toimi ja karkkipalkkakaan ei loppunut kesken :) Hallille mentäessä Hugo oli kyllä todella levoton, bussimatkat se tärisi ja läähätti vaikka kaupungissa vaihtoa odotellessa ottikin todella relasti. Hallilla oli sitten jo ihan normaali oma itsensä, hyväntuulinen pölöpölvästi :)

Reenien jälkeen jatkettiin vielä Adan & Ronjan kanssa meidän vanhemmille, siellä oli pöytä katettuna niin ihmis- kuin koiralapsillekin... :D
Antero-raukka ei yhtään arvosta Ronjan innokkuutta, ja Ronja ei oikein osaa lukea meidän hajutonta, mautonta ja näkymättömäksi tekeytyvää a-seksuaali-Anteroa, joten kun Ronja tuli sisälle meni Antero ulos, ja kun Ronja tuli ulos meni Antero sisälle.
Ei kumpikaan varsinaisesti pahana ollut, mutta Antero-raukka ahdistuu (mitäs muutakaan ongelmia meidän koirilla olis kuin ahdistumista...) Ronjan hyväntahtoisestakin lähestymisestä, ja Ronja ei osaa lukea Anteroa, joten tilanteessa on jonkin verran kitkaa.
Ja sitten siellä on vielä Hugo mukana härkkimässä ja jäämässä jalkoihin... Aikamoinen koirasoppa.

Hugon ja Ronjan "leikkiminen" on luku jo itsessään. Ronja on vähän liian kovakourainen Hugon makuun, ja ilmeisesti jossain määrin ihan tykkää Hugon huudattamisesta. Hugo käy päälle kuin yleinen syyttäjä kamalan ärinän kera, kuitenkin ihan häntä pystyssä ja omaa tilaa puolustaen, ei siis pelokkaana pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Sitten kun alkuärinät on äristy, leikkivät lapset välillä ihan nätistikin keskenään.
Ronja tosin innostui taklailemaan Hugoa pienen söpön pyllynsä kanssa sohvaa vasten, Hugo ei arvostanut. Ei sitten yhtään.
Jos eivät leiki, tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään, vaikka harvemminpa tutut urokset ja nartut keskenään tappelee.

--

Mutta mutta.. Tokoilut on nyt tältä erää tokoiltu, josko seuraavaksi agilityä?

Voihan video!

2010-11-02T22:35:00.000+02:00

Musta tuntuu arpoo blogissaan videokameran. Ihan OIKEAN videokameran!! Käykää ja osallistukaa arvontaan - hyvä blogi ja meininki muutenkin :)

Syksyn kuuminta hottia!

2010-11-01T11:32:00.000+02:00

Tässä numerossa käsittelemme perhoskoirapoikien ympärivuotista pantamuotia, mutta koska on syksy, olkoon se erityisesti syksyn kuuminta pantamuotia.

Aloitamme arkikäyttöön sopivalla nahkapannalla.

Lehmän- ja hirvennahasta valmistettu pehmeä, maitosuklaanruskea Jokke-kaulapanta sopii hyvin niin metsäisille poluille, aamu-usvan sävyttämälle peltolenkille kuin sunnuntaipäivän naapurustokävelyllekin. Puolikuristavan pannan ketjun tilalla on nahkaremmi, joten ahkerakaan käyttö ei kuluta huolella hoidettua turkkia. Tämä kauniin eleetön käyttöpanta suorastaan huokuu rouhean elämänmyönteistä asennetta olematta silti kuitenkaan liian maalaismainen.

Sumuiselle aamulenkille emäntä varustautuisi Hunter-kumisaappailla.

Tämä todella miehekäs punamusta nahkainen niittipanta on ostettu Kaarinan Lemmikkieläinliikkeestä. Se on rock-henkisyydessään hyvin katu-uskottava, olematta silti silmiinpistävän machoileva. Panta toimii erityisen hyvin kaupunki- ja treenipantana ja muissa tilanteissa, jossa pantaa saatetaan joutua pitämään kaulassa pitkiäkin aikoja. Se on paksua ja pehmeää nahkaa, ja käyttömukavuuden viimeistelee tavallinen solkikiinnitys.

Kaupungille emäntäkin vetää jalkaansa biker bootsit.

Iltarientoihin ja muihin fiinimpiin tilaisuuksiin suosittelemme lämpimästi tätä Raision Elonäyttelystä ostettua vaaleansinistä timanttista nahkapantaa. Panta todellakin on kaiken vaivansa arvoinen asuste, sillä kauniin taivaansininen nahka korostettuna usealla timangilla kyllä peittää puolikuristavan ketjun epämiellyttävän käytettävyyden. Panta on kuin korkokengät - näyttää hemmetin hyvältä, mutta käyttäminen vaatii harjoittelua ja saattaa siltikin tuottaa tuskaa.

Viimeistä viedään...

2010-10-31T14:22:00.001+02:00

Jopas olenkin laiskasti päivitellyt!

Viimeisintä edellisellä tokokerralla otettiin taas lisää uusia liikkeitä, mm. liikkeestä seisominen. Ja Hugohan oppii! Muuten fiilis jäi aika löysäksi ja vaillinaiseksi, ei ollut puppella inspiraatiota ja mäkin kuulostin oikeasti varmaan ihan tosi sairaan innostuneelta koittaessani kehua Hugoa :p Siinähän se meni kuitenkin, ihan jees.
Jätin kotitreenin melkein kokonaan pois ajaksi ennen seuraavaa kertaa, koska puppe tosiaan vinkkas että antaa nyt olla ton simputuksen kanssa välillä.

Viimeisin kerta olikin sitten jo valovuosia parempi, lelupalkkaus onnistui (mun hanskalla...) ja Hugo pääsi kuin pääsikin loistamaan näppäryydellään. Ymmärsi taas parissa minuutissa mitä haettiin, ja nyt mulla onkin pyörivän koiran sijasta peruuttava koira :D
Hugo kyllä jaksaa ilostuttaa innokkuudellaan, sitten kun se kerran oppii jonkin uuden jutun, se tarjoaa sitä joka väliin :)
Luoksepäästävyyden kanssa on yhä vähän niin ja näin, ei se nyt välttämättä enää perusasennosta poistu, mutta ahistamaan alkaa kamalasti. Maassa odottaminen oli huonontunut, ei se oikeen malttanut ja otti heti ekan häiriön luvaksi vaihtaa maisemaa. Vahvistettiin sitä siis paloissa, ja toivon, että se palautuis samalle varmuudelle kuin mitä parhaimmillaan oli. Sitä en kyllä tiedä mitä välissä sitten on tapahtunut, kun en ole mielestäni palkannut väärästä tmv, mutta tosiaan lähti paljon herkemmin kuin aikaisemmin.

Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta tokoilua edessä. Äkkiä mennyt tää kuukausi! Mitäs sitten seuraavaksi?

ps.
Sivulletulo on jo ihan siisti. Pyörii enempi vaan jos on kovasti kierroksilla :)

Luonnonlahjakkuus, kuulemma!

2010-10-13T23:38:00.000+03:00

Kolmas käytännön ohjattu hallitoko takana!

Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, ahistaa yhä. Ahistaa, ahistaa, ahistaa... Kaupungissakin ahisti taas, ja teinkin itteni naurunalaiseksi tekemällä kontaktiharjoituksia Kauppatorin laidalla ääniefektein maustettuna, mutta kyllähän se Juupelikin siitä sitten piristyi.

Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin seuraamista ja käännöksiä, "askel askel käännös palkka askel askel käännös palkka" ja lopulta mulla oli n. 3 jalkaa ja vain 1 toimiva käsi. Hugo kyllä seuraa, ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta seuraapa kuitenkin. Pitää ottaa suurennuslasin alle Hugon seuraamisasento, ja se miten (ja milloin) tulee palkka, nyt Hugo jätättää, seuraa kaukana ja mä palkanannolla vielä ohjeistan sitä entistä kauemmas.

Kokonaan uusia liikkeitä tulikin sitten tällä kertaa kaksin kappalein; hyppy ja liikkeestä seisominen.

Hyppy sujui, jahka esteessä oli enää yksi lauta jäljellä - toinen lauta laitettiin kyllä takaisin parin viimeisen hypyn ajaksi. Hugo hiffas jutun nopeasti ja merkin kanssa tehdystä virheestä viisastuneena en käyttänyt käsimerkkiä edes alussa. Etukäteen opeteltu ja opittu odota-käsky tuli hyödyksi tässäkin, pääsin esteen taakse vierelle seisomaan kun Hugo vaan seisoi ja seisoi ja seisoi... :)

Liikkeestä seisominen olikin sitten vähäsen haastavampaa, kun mä en itse meinannut pysyä järjestyksessä. Sanallinen käsky, oma liike pysähtyy, kehu ja palkka. Yeah, right... ;) Mutta seisoi se sitten, viiden minuutin harjoittelun jälkeen. Käsimerkin avulla tosin ja mun oma ruumiinkieli epäilemättä sanoi "jossas tulet tänne päin niin...!", mutta ihan todella hyvin siis ottaen huomioon sen, etten ole tota seisomista saanut Hugolle ennen opetettua.

Tehtäviä oli siis tällä kertaa vähemmän kuin aikaisemmin, mutta harjoittelu oli itsenäisempää ja taukoja pystyi pitämään paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Sain Hugon jopa innostumaan leikkipalkasta, ja tais se vähän muristakin leikkiessä ;)

Kysyin myös siitä merkin opettamisesta, periaatteessa käskyn opettamiseen käy mikä tahansa mutta toivottavaa tietysti on, että sitten kokeessa koira hakeutuu sen oranssin tötsän luo eikä esim. kehän laidalla postaavan yleisön kylmälaukun taakse - ymmärsit varmaan pointin... Ajattelin siis investoida tötsään. Yeah!

On kyllä muuten ihan tooodella mukavaa harjoitella niin, että joku seuraa sivusta ja kertoo mitä teen hyvin ja mitä voisin tehdä paremmin. Ei tarvi pohtia mitään juttuja omassa päässään, vaan vain kysyä ja vastauksen saa kuin apteekin hyllystä. Aika helppoa jopa suorastaan ;)

--

Ja jottei liian helpoksi käy... Kotona ollaan treenattu seuraamista, sivulletuloa ja tehty ihan perustavia uusintaharjoituksia istu- ja maahan-käskyjen välillä. Sivulletulokin onnistuu nykyään, eihän siihenkään mennyt kuin 2 viikkoa... :) Tässä pieni mallinäyte, pahoittelen ääniefektejä kuvaajana toimineen allekirjoittaneen taholta... :D Nyt tällä hetkellä on jo suurimmat pyörähdyksetkin jääneet pois, ja Hugo myös korjaa asentoaan uudella käskyllä. Videossa Hugo käy ..aika.. kovilla kierroksilla, ja tarjoaa sivulletulon lomaan uutta hienoa pyöri-temppuaan. Ihanaa :)

Hugo sai tänään muuten kaupungilta tuliaisiksi aktivointipallon, sillä me todettiin eilen "köyhän miehen aktivointipallon" (tennispalloon viilto ja nanna sisälle - kiitokset Ronjalle viillon tekemisestä) kanssa Hugon olevan uskomattoman kärsivällinen. Nyt ihkaoikean aktivointipallon kanssa sillä on vähän helpompaa, sillä karkkia tulee säännöllisin väliajoin kuhan jaksaa vaan tökkiä. Mun mielestä toi antaa ehkä jopa vähän liiankin helposti "periksi", kyseessä on siis Best Friendin S-kokoinen aktivointipallo.

Luulen, että Hugo toivoo joululahjaksi sellaista vähän haastavampaa "aktivointilautaa", mitä niitä nyt myydään lemmikkieläinliikkeessä. Sellaista puista hienoa joita on monia erilaisia.

Tokot tähän mennessä

2010-10-10T01:24:00.000+03:00

Niin.

Aloitimme Hugon kanssa tokon alkeiskurssin Ronjan & Adan seurana, tai "seurana" ja seurana mutta aloitettiin siis kuitenkin. Olen joskus aikoinani vuostuhannen alkupuolella käynyt Benjan kanssa tokon alkeiskurssin ja jatkanut harrastelua Anteron kanssa, aikana jolloin katsekontaktia opetettiin hokemalla "täällä, täällä!" ja sivulletulokin takaa kiertäen. Benja oli "vähän hankalasti" motivoitavissa, mutta Anterolla olis kyllä rahkeita riittänyt varmaan ihan virallisiinkin asti. Sitten se vaan jäi.

Hanna Hautamäen vetämää kurssia on nyt takana kaksi ohjattua käytännön kertaa ja yksi teoriakerta (koskien koiran oppimista), lisäksi meillä on ollut nyt yhdet omatoimitreenit Adan ja Ronjan kanssa. Koirankoulutuksen teoria kiinnostaa päivä päivältä enemmän ja enemmän, ja olen osaksi pakonkin edestä tutustunut erilaisiin palkkausmetodeihin ja ihan koiran käyttäytymisen perusteisiinkin.

Hugo toimii hyvin, noin niinkun vasemman jalan suvisaappaaksi mikä käy ylikierroksilla jahka selviää ensin kauhun aiheuttamasta sydänhalvauksesta. Palkkaus toimii pääasiassa namilla, ja kun koira painaa 3,5kg ja on ilmeisen herkkävatsainen, se tuottaa omat ongelmansa... tästä lisää jäljempänä.

--

Ensimmäisellä kerralla edellisviikon torstaina harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, ja ohjaaja ei suosiolla tullut viittä metriä lähemmäs, koska Hugo sai odotetusti paskahalvauksen. Oli jo ennen hallille pääsyä paineistunut ihan mukavasti, juttu alkoi persliu'ulla heti matkalla bussipysäkille kun vastaan tuli säntäileviä pikkulapsia enkä ehtinyt tarpeeksi nopeasti tekemään tilanteelle mitään.
Luoksepäästävyysharjoituksen jälkeen jatkettiin luoksetulotreenillä (toimii hyvin, pientä hiomista sekä mulla että Hugolla - mä tuppaan antamaan tuplakäskyjä ja Hugo esittää luoksetulon loppuun hienon takajaloillaseisomistempun ennen alasistumista...), harjoiteltiin oikea-aikaista palkkausta ja katseltiin mikä palkka toimii milläkin koirakolla parhaiten, sekä sivulletuloa (oh my good.. no, nyt näin puolentoista viikon jälkeen tulee edes sivulle päin ilman käsivinkkiä).
Katsekontakti-harkka menikin sitten sarjaan "älä vaan kato mitä mä täällä opetan ennen ku mulle kerrotaan miten mun pitää opettaa", sillä metodit onkin tosiaan vähän muuttuneet. Katsekontaktia ei saa "enää" vahvistaa hakemalla "täällä, täällä!" ja pitämällä namia silmien lähellä, vaan nami käteen, käsi suoraksi pois kropan läheltä ja sitten vaan odotellaan että koira vilkaisee silmiin ja pääsee palkkaamaan. Hugo kyllä hakee katsekontaktia muutenkin hyvin, on aika tapittelija parhaimmillaan.
Kirsikkana kakussa tehtiin sitten vielä kontaktiharjoituksia. Hugo oikeastaan syttyi vasta sen aikana, kun kierreltiin kaikki sekaisin hallissa ja kehumalla, kannustamalla ja palkkaamalla pyrittiin pitämään koiran huomio itsessä. Jo alkoi tassu nousta ja pupuhyppyäkin esiteltiin :) Harkitsin jo aloittavani kaikki harkat kontaktitreenillä, koska Hugo vaan nyt näköjään tykkää musta ihan hirveesti :')

Treenit lopetettiin rauhoittumisharjoitukseen, mikä tulee kyllä enemmän Ronjalle tarpeen kuin Hugolle ;) Hugo on aika tottunut vaan "hengailemaan", matkustetaan niin paljon bussilla että joskus sitä vaan on pakko olla ihan hiljaa paikallaan. Ronja sen sijaan ei meinaa pysyä housuissaan, ja jos vaikka paikallaan onkin niin harvemmin hiljaa :) Ei huono tapa lopettaa harjoitusta kuitenkaan, itekin kerkee rauhassa pureskella oppimaansa.

--

Toinen kerta edellisviikon perjantaina oli "pelkkää teoriaa", aiheena koiran oppiminen. Käytiin läpi eri opetusmetodeja, motivointia, viettejä...; ihan sitä perusteoriaa mitä tarvitaan, jotta pystyy rakentamaan tukevan pohjan koulutukselle. Saatiin ihan oikeen monisteet ja tein jopa muistiinpanoja, ja käytiin Adan kanssa ihan hedelmällinen keskustelukin kotimatkalla. Kivaa kyllä jakaa ajatuksia heti tuoreeltaan jonkun kanssa, ja vaikka me nyt jostain syystä yleensä ollaankin samoilla linjoilla, niin aina se silti selkeyttää päätä kun joutuu pukemaan ajatuksensa sanoiksi.

--

Viime keskiviikon kolmas kerta, toinen käytännön hallitreeni siis, aloitettiin taas luoksepäästävyydellä. Koira perusasennossa, palkkaa nassuun kun ohjaaja tulee lähemmäs ja lopulta kättelemään. Hugo ahdistui, muttei pyrkinyt vaihtamaan maisemaa, vaikka väistikin n. metrin päähän. Peukkua tästä ;)
Luoksetulossa hiottiin jo vähän. Hugo hyppää yhä etutassut mun polviin, mutta tömäyttää kyllä pyllynsä saman tien maahan ja tassut olen pyytänyt ihan mun varpaille. Se on selkeästi yhdistänyt että niin KUULUU tehdä, joten hyvä minä taas... ei kun opettamaan pois. Hugo tosin jopa varasti kerran eli oli selkeästi korkeammilla kierroksilla kuin viime kerralla, ja oli muutenkin paljon rentoutuneempi.
Maahanmeno sujuu Hugolta hyvin, jopa niin hyvin että se varastaa ja ennakoi. Makasi paikallaan kuin tatti paskassa kun mä opettelin tanssimaan ripaskaa, kävelin ympäri, kaivelin taskuja ja tuijottelin nurkkiin.

Nyt tuli mukaan myös ensimmäinen ihan oikea uuden jutun opetus, eli merkki. Kyllähän Hugolle karkki kelpaa, mutta ei oikein lähtenyt ilman käsimerkkiä kun oon ilmeisesti opettanut jo siihenkin. Ostoslistalla siis merkkikartio, kun jäi vähän sellainen kutina, ettei merkkiä välttämättä voi opettaa millä tahansa "merkillä"?
Viimeisenä ennen rauhoittumista otettiin vielä seuraamista ja käännöksiä. Tässä mä koen olevani haasteellisemmassa asemassa koiran kokoisten koirien omistajiin verrattuna, sillä saan tosissaan varoa etten astu Hugon päälle. Toisaalta, en edes halua kovin tiivistä ja "hallittua" seuraamista, sillä kaikella todennäköisyydellä tulemme esiintymään useammin näyttely- kuin tokoaitojen sisällä. Ihan ok:sti meni tämäkin kuitenkin, tehot vaan alkoi loppua ja Hugon maha oli jo ilmeisen täynnä maksakikkareista joten meni vähän löysäillen.

Tästä toisesta hallikerrasta jäi jo parempi maku suuhun, Hugo oli kaiken kaikkiaan avoimempi ja mäkin sain taas paljon kaikkea uutta ajateltavaa.

--

Viimeisimmät harkat meillä oli omatoimitreeninä Adan ja Ronjan kanssa nyt perjantaina. Ajeltiin seuraavaan saareen jonkun ilmeisesti käytöstä poistetulle laitumelle, jolla saa olla aika rauhassa.
Tehtiin sekalaisesti edellä opittuja asioita, myös tuota uuden uutukaista merkkiä. "Merkkinä" toimi maastosta erottuva pystyynkuollut koivunverso, ja Hugokin lähti kuin pyssyn suusta ilman käsimerkkiä kun tajusin kantaa sen pois merkin takaa namiesittelyn jälkeen ja laskea irti käskyyn yhdistettynä.

Hugo osaa odota-käskyn jo entuudestaan, joten nyt on haasteena saada koira pyörähtämään oikein päin ja todella ymmärtämään se, mitä käskyllä tarkoitetaan (muuta kuin sitä, että jossain jonkun jutun takana on herkkuja joita saa mennä syömään ja mutsi vielä kehuukin kaiken lisäksi). Oli siis pakko treenata tätäkin ilman kunnon merkkiä, toivottavasti ei mennyt ihan harakoille...
Luoksetuloa tuli treenattua ilmeisesti vähän liikaakin, sillä Hugo alkoi ottamaan pelkän katsekontaktin jo tänne-käskyksi. Niin kauan kun mä vaan katselin pilviä ja laskin lintuja taivaanrannassa Hugo kyllä pysyi paikallaan, mutta lähti heti katsekontaktin jälkeen. Pysähtyy kyllä muuten näköjään yhdellä käskyllä myös kesken matkan jos tehostaa käsimerkillä... ;)

Tokoiltiin varmaankin noin tunnin verran, tehtiin seuraamista, paikallamakuuta, tänne-käskyn toteuttamista ilman hyppyä ja sivulletuloa - aika perussettiä.
Ihan alussa Hugo oli hetken huonovointinen syystä se, tämä tai tuo, ahmi heinää ja oksensi ja päästi löysää suoraan läpi. Piristyi kuitenkin heti oksentamisen jälkeen, ja seuraava kakke oli jo normaali. Tiedä sitten oliko syynä stressi, Adan holtiton ajotapa pienillä kinttupoluilla vai kenties Auringon suhde Kuuhun ja Venukseen...?!

--

Kuitenkin.
Tokoilu näin pitkästä aikaa tuntuu mukavalta, antaa vähän lisäväriä tähän koiranomistamiseen.

Ollaan harjoiteltu myös ihan kotona ja lenkeillä, eniten lähinnä sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamiseen Hugo on ehdollistunut jo hyvin, hakeutuu lenkilläkin usein vierelle ja enemmän melkeen saan tehdä töitä sen kanssa, että se tosiaan irtoutuu mennään-käskyn (ts. vapaa) jälkeen haistelemaan omille teilleen. Seuraaminen on yhä laiskaa ja Hugo tulee aika jäljessä.
Paikallaanmakua ollaan harjoiteltu toistaiseksi pääasiassa sisätiloissa, koska Hugo selkeästi karsastaa kylmään maahan menemistä enkä viitsi tässä vaiheessa alkaa tappamaan innostusta. Paikallaanolo istuen onnistuu kuitenkin, sen vakavamman häiriön alla ei olla vielä harjoiteltu.

--

Oman lisävärinsä antaa myös Hugon sisälle tekemät kakkelit aina riippuen siitä, minkä värisiä herkkuja olen sille edellisissä treeneissä syöttänyt... Huokaus.
Sen maha täyttyy siis todella nopeasti, ja kun normaaliruokana jo syötän helposti sulavaa, niin pasken määrä noin triplaantuu aina treenipäivien jälkeen, vaikka jätänkin toisen ruokintakerran niiltä päiviltä pois. Ongelma tässä ei siis ole Hugon tuleminen täyteen ja näin motivaation laskeminen vaan ihan todella se, että Hugo on alkanut paskoilemaan sisälle öisin.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen ajatellut palkan muuttamista helpommin sulavaksi (todennäköisesti palaamme tuttuun ja turvallisiin 100% kana-turska-kierteisiin), lelu/leikkipalkan opettamista ja ihan palkan vähentämistä. Toivon tämän auttavan myös noihin hetkellisiin mahaoireisiin, ja ostoslistalla on myös jotain probioottisia maitohappobakteereja koiran suolistoon sovitettuna, piimästä kun tuo ei pahemmin perusta.

Sumu

2010-10-09T23:31:00.000+03:00

Kuvanlisäysongelmia ja liian vähän aikaa mihinkään koskaan

2010-10-01T14:36:00.001+03:00

Bloggerin kuvanlisäyspalvelu ei oikein pelitä, lisää kuvia tältä ihanan sumuiselta aamulenkiltä myöhemmin.

Aloitimme eilen "toko-kurssin aloitteleville" Adan & Ronjan sekä beussinpennun ja innokkaan tollerin kanssa. Heh. :D Kirjoittelen tästä(kin) lisää, nyt on aika ottaa imuri toiseen ja rätti toiseen käteen ja vähän siivota, ennen illan tokoteoriapläjäystä ;) Ihan ku kouluun menis! :D

Sydämentykytyksiä, vaihteen vuoksi

2010-09-28T12:22:00.000+03:00

Olemme vaihtaneet aamurutiinia, luovuttiin pentujutuista nyt kun Hugo on "viittä vaille puoltoistavuotias" ;) Hugohan on herättänyt mut aamupissalle joskus aamukuuden paikkeilla, ja pissan ja safkaamisen jälkeen ollaan menty takaisin nukkumaan. Tämä on nyt viime aikoina johtanut siihen, että olen lopulta päässyt ylös sängystä vasta puolenpäivän nurkilla, jolloin aamupäivä menee kokonaan harakoille kun iltapäivällä pitää jo mennä töihin.

No, nyt mä en suostu heräämään, vaikka se kuin herättää. Nukun itsepintaisesti (välillä komentamiseen heräten, tosin...) yhdeksään, eikä meillä ole (yllättäen) ollut yhtään pissaa, kakkaa eikä sen puoleen nälkäänkuollutta koira-raukkaakaan sisällä.

Tämä on johtanut siihen, että me tehdään päivän pitkä lenkki aamulenkkinä. Lenkit on n. tunnin, puolentoista mittaisia, metsäilyä yleensä, 5-6 kilsaa mitaltaan eli aika hissukseen edetään.

Metsään vei siis tiemme tänäkin aamuna, oon jo lyönyt hanskat tiskiin tän epäonnisen sienestämisen kanssa joten sienikorikin vaihtui kameraan. Ruska ei ole vielä ihan ylimmillään täällä, vaikka onkin ollut mukavan syksyistä (aurinko paistaa täydellä terällä, lämpöä siinä 6-7 astetta). Ihania ilmoja!

Ja mitä niihin sydämentykytyksiin sitten tulee?

Hugoahan on nyt pistänyt ampiainen kaksi kertaa, ekalla kerralla käytiin päivystyksessä, ja tokalla kerralla vaan tungin kyytablettia naamaan jahka olin hölkännyt tästä samaisesta metiköstä kotiin koira kainalossa.

No hehheh, tällä kertaa olikin sitten astetta isompi kaveri vastassa, vaikka poikanenhan siis tämäkin.

Hugo tietysti bongasi kyyn ennen mua, vaikka eipä tossa paljoa bongaamista ollut, kun kyyvauvaraukka pällisteli ihan polun vieressä ja oli melko kohmeisen oloinen. En sitten tietenkään tiennyt ehtikö se purra, mulle tyytyi vaan sähisemään, joten eipä taas muuta ku koira kainaloon ja hölkkää kotiin...

Soitin eläinlääkärille vähän konsultaatio-ohjeita, ja tulimme siihen tulokseen, ettei ainakaan siltä istumalta tarvinnut lähteä visiitille. Kyy ei ilmeisestikään purrut, koska Hugosta ei löydy aristavaa puremajälkeä, ei turvotusta, ikenet oli koko ajan ok - samoin syke.

Nyt tätä kirjoitellessa episodista on jo hyvät 2h aikaa, ja Hugo on ihan normaali oma itsensä, eikä löydy vieläkään turvotusta tai aristusta mistään. Säikähdyksellä taidettiin selvitä.

Milloinkohan meidän hyvä tuuri loppuu? Viimeisin ampiaisepisodihan oli, kun Hugo bongasi maa-ampiaispesän ja mähän nypin sen turkista useamman ampiaisen pois - ainekset katastrofiin. Samaten tässä, kyynpoikasen purema voi olla jopa pahempi kuin aikuisen, koska ne eivät osaa vielä säännöstellä myrkyn määrää.

Ja enitenhän hämää se, että sinä 12 koirallisena vuotena aikana ennen Hugoa, meidän poikia ei pistänyt yksikään ampiainen eikä purrut yksikään kyy, ja nyt Hugo on magnetoinut näitä siihen verrattuna oikein urakalla. Toki me metsistellään ehkä enemmän kuin mitä silloin, mutta ei mulla kyllä ole silti aikomustakaan lopettaa metsälenkkeilyä ampiaisten ja kyiden takia.

No, onneks kohta on talvi... :)

3h melkein eksyksissä

2010-09-24T23:20:00.001+03:00

Ei me varsinaisesti kartalta missään vaiheessa pudottu, mutta... :D
Ronja emäntineen on näköjään vakiintunut meidän metsäilyseuraksi. Käytiin vähän "seuraavalla saarella" katselemassa paikkoja, ja ihan mukavia paikkoja löydettiinkin.

Käytiin rannalla - tietysti kun saaressa ollaan - ja vesipeto pääsi uimaan. Hugokin kävi vähän kastautumassa mutta totesi, että antaa olla, levänsyöminen on mukavampaa touhua...

Ronja kuitenkin ui, haki keppiä, haukkui, juoksenteli vähän ja ui taas. Tultiin siihen päätelmään, että Ronja on takuuvarmasti hiljaa vain silloin, kun se ui keppi suussa :)

Sussiunakkoon!

"Lapset" (ei voi sanoa tytöt eikä pojat ja koiratkin kuulostaa hassulta) pääsi niittyaukealle spurttailemaan, tehtiin vähän kotitokoa melko hyvällä menestyksellä. Nakki on taikasana.

Hugo tulee luo :)

Tassut sikkaralla...

Ja korvat pystyssä :)

Hugo handlaa paikka- ja tänne-käskyt melko hyvin, ei olla erityisen paineen alla treenailtu koska en (vielä) koe sitä välttämättömäksi. Sivulletuloakin opetellaan vanhanaikaisesti takaa kiertäen.

On se Ronja vaan kaunis...! Tiekkö jos Kitakin (lpku Pihlajamäen Duulivoima) jää kakkoseksi ennen pitkää.

Hugohan on yhäti ykkönen, mutta painii toisaalta myös ihan eri sarjassa. Siinä missä Hugo on söpö ja hyväntuulisennäköinen höpsänduudeli, Ronja ja Kita ovat alkukantaisia, susimaisia ja kunnioitusta herättäviä.

Ronja on saanut hyvin lihaa luiden päälle, rauhoittunutkin, vaikka kyllä kuulo on välillä silti koetuksella kun neiti pystykorva-metsästyskoira availee äänijänteitään. Ohituskurssille osallistuminen on kuitenkin kuulemma osoittautunut vaivan arvoiseksi, sillä vieraiden koirien ohitus onnistuu jo huomattavasti hiljaisemmin :D

Ronja pysyy vapaana hyvin maisemissa, on kateissa max minuutteja kerrallaan ja tulee takaisin sen näköisenä, että häh, en mä nyt vaan päässyt nopeammin ku kutsuit, älä stressaa!

Sunnuntaina olis tarkoitus lähteä ihan Isoon Metsään, Kuhankuonolle harjoittelemaan vaeltamista. Mulla oli tänään oikeen vaelluskengät jalassakin, ja hyvin ne tämän ~3h / 10km eksymisen pelitti ilman hiertymiä.

Hugo jaksaa mettässä myös hyvin, ei samalla lailla (varmasti matalasta maavarastaan johtuen) painele omia polkujaan kuin Ronja, muttei osoita mitään väsymisen merkkejä. Kotona kyllä uni maistuu, ja ihan ansaitusti.

ps.

Bloggerissa on näköjään mahdollista valita kuvien kooksi nyt myös "alkuperäinen", eli meidän tapauksessa 533x800. Kertokaapa, jos aiheuttaa ongelmia, niin palaan takaisin tuohon "erittäin suureen".

Metsistelyä

2010-09-14T22:25:00.000+03:00

Hugolla on uusi "kaveri", Ronja. Ronja joutui kodinvaihdon eteen ja tuli Adalle, ja Ada ja Ronja sitten tietysti käyvät meillä metsistelemässä :)

Me löydettiin "uusi" kiva polkukin, jossa ei näytä muita käyvän, joten kummatkin piskiläiset saavat juoksennella vapaana.

Välillä tehdään vähän temppuja...

..tai hengaillaan muuten vaan Adan kanssa, koska se on kiva, koska sillä on nakkeja. Tietysti :)

Hugo ja Ronja tulevat hyvin toimeen.. ..niin kauan, kunhan Ronja ei käy Hugon iholle. Hugosta on tullut kovin kranttu leikkikaverikoiriensa kanssa, ja esim. Ronja leikkii Hugon mielestä ihan liian rankasti. Hugo kyllä sanoo Ronjalle, että suksis kuule ämmä kuuseen, ja Ronja uskoo kiltisti.

Ronja on mukava koira muutenkin, n. 2,5-vuotias Savonlinnan tyttö ja ilmeisesti suomenpystykorvan ja länsisiperianlaikan rakkauen hetelmä. Ääntä siitä lähtee enemmän kuin pienestä kylästä, ja miehet on aavistuksen pelottavia, mutta kilttihän tuo tuntuu olevan kuin mikä.

Ja niiin kaunis.

Syksykin tekee jo tulojaan, viime viikolla polut oli ihan puhtaina lehdistä, mutta nyt oli jo ihan matto maassa. Aamuisin on usein sumuista.

"Korjauksia"

2010-09-13T21:45:00.000+03:00

Sainpa tuossa sähköpostia Anteron edesmenneen isän Hiidenparran Ikikivan omistajalta.

"Otolla" ei kuulemma ollut PRA, vaan joku muu sairaus, mitä jenkkiläinen firmakaan ei ollut osannut verinäytteestä päätellä. Olisivat halunneet testata lisää lähisukulaisia, harmi vaan, ettei tieto esim. meidän korviimme koskaan kantautunut. Noh, Koiranetissähän Hiidenparran Ikikiva on yhä PRA-positiivisena, toivottavasti asia korjautuu joskus jos tulos kerta on virheellinen.

Antero itse on silmistään yhä terve. Näkee kyllä senkin edestä (ja haistaa!), mitä ei enää kuule :)

Antero oli tietysti, itseoikeutetusti, muun perheen mukana Koroisilla tanssimassa meidän kihlajaisia tuossa viikko takaperin :) Tapansa mukaan seurusteli enemmän ihmis- kuin koiraväen kanssa, mutta taisi hetkittäin jopa erehtyä leikkiinkin tyttöjen (ja Hugon) kanssa.

Mimmi-arkajalka hengaili pääasiassa pellonreunassa, vain etäisesti tapahtumia tutkiskellen. Uskalsi pihallekin sitten, kun vieras ihmisväki oli sisällä.

Hugo saalisteli, milloin mitäkin. Ötököitä ja lintuja.

Ja mitäs Rontti sitten metsästää? No oravia tietenkin :D Rontille täytyy antaa tunnustus erittäin sitkeästä oravanväsytyksestä pelkällä katseella.

Syystuulia haistelemassa

2010-09-02T15:22:00.002+03:00

Niin se taas kävi, kesä loppui kahdessa päivässä.
Ei se silti haittaa, sillä syksy on yhä ehdottomasti lempivuodenaikani... Illat pimenee, saa polttaa kynttilöitä ja pukeutua hyvällä omallatunnolla villasukkiin, paksuihin neuletakkeihin ja kohta jo pipoonkin. Ilma on raikas, aamulenkki osuu auringonnousuun ja nukkuminenkin tapahtuu siihen sopivassa valoisuudessa eli pilkkopimeässä.

Käytiin tänään taas pitkästä aikaa pitkospuistelemassa, ja nyt oli kamerakin mukana. Hugo pysyi jo melkein kokonaan pitkospuiden päällä, ja hulahti ohi vain kerran (ja senkin onneksi melko kuivaan kohtaan). Viimeksihän Hugo poistui merkityltä reitiltä useamman kerran, ja pari kertaa osui "vähän kosteampaan" kohtaan. Alueella vesi on jostain syystä hyvin rautapitoista, ja olikin kiva pestä punaruskeaa raudalta tuoksahtavaa koiraa.

Ajatuksia koiranomistamisesta

2010-08-28T00:36:00.000+03:00

Hugo on ollut meillä nyt reilun vuoden verran, ja kaikki on mennyt lähes niin hyvin kun on vain toivoa voinut. "Niin makaa kuin petaa" pitää paikkansa hyvin, ja täytyy sanoa, että jo mä petasinkin tätä koiranottamista!

Pelkäsin Hugoa hankkiessani kovasti sitä, miten osaisin kasvattaa yhteiskuntakelpoisen koiran - ei mitään tokovaliota, mutta koiran, jonka kanssa pystyisi tekemään niinsanotusti kaikkea. Olinhan toisaalta kasvattanut "jo" kaksi koiraa ennestäänkin, ylihelpon Anteron ja Benjan, joka antoi kaiken anteeksi, eikä ongelmia ollut ollut.

No, eipä ongelmia ole vieläkään :)

Piti oikein miettiä sitä, olenko sitten jotenkin erityisen hyvä koiranomistaja. No, en, vaikka satavarmasti teenkin meidän pihan pisimmät koirankusetuslenkit. Olen vain hyvin suoraviivaistava ihminen, en tee kärpäsestä härkästä ja pidän pientäkin koiraa eläimenä, ne jutut on ihan perusluonteessa eikä mistään kirjoista luettu.

Tämä hyvän perusluonteeni määrittävä tekijä, stressin välttäminen ja varman päälle pelaaminen, on varmasti jonkun mielestä myös tylsää ja riskitöntä; etten testaa itseäni tarpeeksi ja pistä itseäni likoon. Menen siitä mistä aita on matalimmalla sillä en ole kilpailuhenkinen, en halua mainetta enkä kunniaa (mammona kyllä käy, kiitos!) eikä minulla ole mitään suuria haaveita tulevaisuutta kohtaan. Olen monessa mielessä melko low maintenance -tyyppi.

Ehkäpä, jos rotuvalintani olisi toinen, olisi niitä ongelmiakin ;)
Ehkä jos olisin hankkinut koirani muita teitä, tekemättä taustatutkimusta, kuuntelemalla pelkästään itseäni ja omia halujani (jolloin minulla olisi borzoi, englanninbuldoggi, amstaffi tai muu silmää miellyttävä mutta muuten käytännössä mahdoton rotu... :D), jos taas en olisi kuunnellut itseäni vaan vain pelkästään muita...

Tekeekö se minusta sitten huonomman ihmisen tai koiranomistajan, että pelaan varman päälle niin, että kaikilla, paitsi minulla myös koiralla, on mukavaa? Että en halua elämääni mitään ylimääräistä lisähaastetta ja jännitystä.

Olisinhan voinut toteuttaa itseäni hankkimalla borzoin. No, mitäs siitä, etten ole erityisen urheilullinen enkä omista niin paljoa maata, että koira saisi rauhassa päästellä kaikki puput pois päiviltä. Olisin voinut hankkia myös vaikka sen amstaffin. Eipä siinäkään mitään, en vain todellakaan ollut kovin varma siitä, pystyisinkö hoitamaan kunnialla niin aktiivisen ja omalla tavallaan vaativan rodun pitämisen yhteiskuntakelpoisena.

En lähtenyt yrittämään. Otin helpon tien.

Ja meillä on hyvä näin.

Olen onnellinen enkä kadu :)

Pelastusyksikön hätävalmiuden testaus

2010-08-18T23:22:00.000+03:00

Löllöiltiin taas alkuviikko tapamme mukaan isin ja äitin hoivissa.

Eilen tiistaina illansuussa istuttiin siskon kanssa sohvalla töllötintä töllöttämässä, kun Hugo tuli portaat alakertaan ja sai melko jännän hepulin... Kutsuin sen luo, sydän kävi miljoonilla kierroksilla ja koko koira oli sekavan ja huonovointisen oloinen, ja ajateltiin ensin hetki että sillä on vaan huono olo; Hugo teki kulinaristisia löytöjä pihalle kaivamastaan multakuopasta, nääs.

Parin minuutin sisällä puppe alkoi vetää veteläksi, ja kävin sitten katsomassa portailta - siellä oli ampiainen. Noh joo, ei muuta kuin päivystävälle... Meillä ei sitten TIETENKÄÄN ollut niitä hemmetin kyytablettejakaan, omat tabletit oli tietysti kotona, ja isin ja äitin kaikkien vene- ja kesäjuttujen mukana veneellä. Kuinka yllättävää.

Autossa Hugo meni aika huonoksikin jo, veti ihan siniseksi ja pysyi hädin tuskin tolkuissaan, läähätti ja oli huonovointisen oloinen. Kun päästiin päivystykseen asti, puppe alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, ja pöydällä tutkittavana ikenet olikin jo normaalit, samoin sydämen lyönnit. Tais tulla pieni adrenaliinitujaus vastaanotolle tullessa :)

Päivystävä antoi kuitenkin Hugolle varmuuden vuoksi kortisonia ihon alle, ja siitäkös se riemu sitten vasta repes. Hugo reagoi melko voimakkaasti, raapi kohtaa aika hulluna, ulisi ja vikisi ja yritti piiloon jahka vaan suostui liikkumaan. Jätettiin se sitten vielä tunniksi tarkkailuun, vaikka takaisin haettaessa päivystävä sanoikin "kipujen" unohtuneen heti, kun mun takaraivo hävis näkyvistä. Heh.

Kiitos tästä ja heihei 95€, olisin keksinyt parempaakin tekemistä ko. rahalle.

Mutta minkäs teet, se on pieni raha siitä että rakas on terve ja hengissä.

(Turku on muuten kiva kaupunki koittaa saada elukka päivystykseen klo 19-20 välillä, iltapäivystys alkaa vasta klo 20.00 ja suurin osa vastaanotoista sulkee ovensa viimeistään klo 19.00. Ampaisen pisto tapahtui noin varttia vaille kahdeksalta ja lähdettiin suoraan ajamaan päivystykseen, sain vasta matkalla sieltä ihmisen langan päähän ja ilmoitin vaan ykskantaan että nyt ollaan muuten tulossa. Kiitos edes tästä kuitenkin, kaikkiallahan ei päivystykseen pääse välttämättä lainkaan.)

Hugo goes frenchy

2010-08-16T23:32:00.000+03:00

Elonäyttely tuli ja meni, oli vähän läpihuutojutun fiilis edelliseen kertaan verrattuna (ei jännittänyt niin paljoa, matkustus oli helpompaa ja jotenkin olo oli vähän "selkeämpi" viime kertaan verrattuna) mutta hyvä, että tuli mentyä :)

Phalèneille ja papilloneille oli tullut tuomarimuutos, joten ah niin eksoottinen hollantilainen miestuomari vaihtuikin suomalaiseen naistuomariin.
Pirjo Aaltonen tuomaroi ilmeisen jämptisti, sillä phalèneista vain yksi sai ERIn (ja se siis ei ollut meiän koera) ja papillonit jäivät käsittääkseni kokonaan ilman.
Hugo oli luokkansa ainut, ja palkittiin laatuarvostelussa arvosalla Erittäin Hyvä (ellei täydellinen, erittäin hyvä, täydellinen; sanomme me :)). Arvostelu oli yksityiskohtaisempi kuin viimeksi, mutta periaatteessa hyvin samantyyppinen - kaikki "viat" johtuivat arkuudesta, mutta ne, joita ei enää voi parantaa (esim. kulmaukset, korvien asento jne) olivat yhäti hyvällä mallilla.

Hugo oli tällä erää ehkä jotenkin väsyneempi kuin Forssassa, syynsä oli taas ehkä muualla nukutussa edellisessä yössä. Pitäisi selkeästi pyrkiä tulemaan paikalle ihan viime tipassa (nytkin oltiin reilusti yli 2h ennen kehän alkua paikalla) ja pitämään puppe hyväntuulisena, jotta se jaksaisi vääntää vähän show-meininkiäkin. Liikkeistä tuli kuitenkin mainintana "liikkuu halutessaan varsin hyvin" eli nyt pitäis sitten vaan saada se liikkumaan kehässä samalla tavalla kuin kotona.

Ja mitä siihen pöydällä oloon tulee - siihen sen vaan lätkäsin ja siinä se sitten vaan oli. That's it. Heh.

ps. pahoittelut kuvattomasta postaukseksta, lohdutuksena uusi hieno otsikkokuvakebannerihässäkkä.

Puppe purjehtii

2010-08-08T21:12:00.001+03:00

Viisi satamaa ja seitsemän yötä - yhdet kakkat peräkajuuttaan ekana yönä, ja ekalla siivulla parit oksennukset.

Hugo sai kuitenkin täysin merikelpoinen -luokituksen :)

Uiminen oli huisin kivaa, ja täällä kotisaaressa tapahtuva linjaaminen metsäpoluille vaihtui sujuvasti linjaamiseen rannalle. Hugo ei kuitenkaan vieläkään oikeastaan uinut, mutta kahluutteli mielellään. Myös rakkolevä maistui, sitä oli kiva sukeltaa sopivan pörinän kera niin, että koko pää oli veden alla. Googlettelin piruuttani rakkolevää ja törmäsin tietoon, että sitä voisi ihminenkin käyttää ravintona. Heh, taitaa jäädä Hugon heiniksi tämä levänsyönti.

Sinilevää oli yhdessä marinassa yhtenä aamuna, ei mitään huimia määriä. Myös tuota rakkolevää oli mielestäni enemmän kuin aikaisempina kesinä, ja vesi oli kirkkaampaa. Rakkolevähän on terveen veden merkki, eli ehkä meidän Itämerellämme on vielä toivoa. Ei parane heittää lusikkaa nurkkaan, vaikka Itämeren suojelu onkin vähän niin ja näin. Mur.

Merituuli toi mukanaan paljon nuuskuteltavaa, vaikka suurin osa matkoista taittuikin nukkuessa. Hugo viihtyi paremmin kannella kuin kannen alla, taisi ottaa Anterosta mallia.

Antero ja Hugo mahtuivat hyvin samaan paattiin, osaksi kyllä Anteron ihan äärettömän kiltteyden takia.

Antero osoitti vähäsen mieltään Hugon tulosta, viettämällä aikaa peräkajuutassa ja keulakannella, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Samalle sohvallekin mahtuivat kuitenkin tarpeen vaatiessa, eli ruokailemaan. Antero ei Hugolle sanonut halaistua sanaa huonosta mielestään, vaan väisti mieluummin itse.

Kesän komein ukkosmyrskykin piti mennä Hankoon asti kokemaan, eikä tuo Hugge-poika tunnu vieläkään ukkosta pelkäävään. Melkein ainut juttu, mikä Hugoa häiritsi matkan aikana, oli naapuriveneiden asukit ja liian läheltä ohittavat potskit. Mutta täytyyhän pienellä koiralla olla tarpeeksi suuri reviiri ;)

Lenkkeilyä tuli kymmeniä kilsoja, äitikin ihmetteli että "kylläpä se jaksaa hyvin noin pieneksi koiraksi". Tuli niin Hangon kuin Tammisaarenkin kadut ja kujat tutuiksi.

Ihan perinteiseksi kunnon merimieheksi Hugo ei kuitenkaan ryhtynyt, eli ei ole nyt tyttöä joka satamassa ;)

Paaljon enemmän oli kuitenkin veneileviä koiria kuin ennen, tai siltä ainakin tuntui. Hugo oli pienimmästä päästä, Antero sieltä suuremmasta muttei muuten suurin. Pellareihin puettuna oli chihuja, shelttejä, villiksiä, montterilaisia, kettuterrierejä, tiibetinspanieleja, westejä - ja se yksi belgi malinois mikä oli vielä Anteroakin isompi!

Välillä jos alkoi väskättää, löytyi kyllä syli mihin pääsi kiipeämään. Jussarössä oli näääiiiin tylsää, mutta onneksi isi oli aulis kanniskelemaan pikkukoiraa.

Potskin paras paikka oli paarpuurin puolella kajuutan oviaukon vieressä, joko korokkeella hoodin suojissa tai sitten vähän alempana genuan köysien päällä. Hoodin suojissa oli korkeammalla, mutta genuan köysien päällä pysyi tassut paremmin ja siitä näki keulakannelle.

Hugo söi vähän huonosti, ja kärsi ujosta kakasta melkein koko reissun ajan. Leikki kuitenkin maistui, eikä Hugo muuten ollut moksiskaan vene-elämästä. Jenni ja isi ja äiti ja kaikkihan siis ovat ihan hulluna Hugoon, joka on niin pieni ja suloinen ja hyväntuulinen piskiläinen :)

Borta bra men hemma bäst, sanoi Hugo ja päätti ottaa torkut junassa matkalla kotiin.

Huomisaamuna allekirjoittanut ostostenkantajansa kanssa (sori, rakas <3) lähteekin paria jalkaa suuremmalla potskilla kohti Tukholmaa, ja jättää Hugon siskonsa hoiviin.

Rankkaa, tämä lomailu.

Ylemmän keskiluokan sesse

2010-07-30T18:58:00.000+03:00

Hugolla on aika pramea lelukoppa.

Pitää arvostaa koiraa, joka arvostaa lelukoppaa, eikä syö sitä.

Eikö niin?

...

Huomenna allekirjoittanut ja hienosto-Hugo ottavat suunnan kohti Korpoströmiä, ajatuksena päästä vähän purjehtimaan. Jos hienosto-Hugon vatsa ja hermo kestää, niin merillä pyritään olemaan perjantaille (tai jopa sunnuntaille!) asti, ja jos ei kestä, niin sitten tullaan äkisti takaisin. Toivottavasti kestää.

Meidän koirat on "aina" purjehtineet, tai olleet ylipäätään muutenkin mukana perheen harrastuksissa aina vaan lain (ja koirien piirteet) niin salliessa. Benja tuli meille samana vuonna kuin nykyinen Sunwindikin eli 1997, ja Anterollakin on nyt jo 10. kesä käynnissä. Tahti ei ole kuulemma hidastunut, vaikka purjeveneen salonkiin laskeutuminen aiheuttaakin jo pieniä manööverejä. Alaspäin Antero menee itse ja ryminällä, mutta ylöspäin pitää vähän tukea pyllystä :) Ja koska Antero ei ole mitään sylikoirakaliiberia, myös veneeseen ja sieltä pois kulkeminen saattaisi aiheuttaa päänvaivaa.

Mut mitä sitä mittää, Anterollahan on oma maihinnousulankonki!

Eri marinoissa täällä Turun saaristossa tapaa jos jonkinlaista laivakoiraa, yleensä pientä mutta välillä vähän isompaakin - ollaanpa törmätty laivakissoihinkin. Mutu sanoo, että ehdottomasti suurempi osa veneilee mootorpaateilla, vaikka onko tuo mikään ihme, niillä kun seuraavan lenkin ajoitus ei ole kiinni sopivista tuulista :f Päivämatkat purjehtien on siis lyhyempiä, mutta eipä muullakaan perheellä ole mitään sitä vastaan. Täällä kun noita satamia riittää, varmasti pari kesää pystyisi seilaamaan käymättä samassa haminassa kahdesti.

Yksi onnettomampi laivakoira pääsi otsikoihinkin, loppu oli kuitenkin onnellinen. Marskär on veneseuramme KaaVe:n seurasaari, ei kyllä kuulemma ollut meidän vanhukset mukana koiranpelastusoperaatiossa.

...

Ehkä mahdollisesti postailemme purjehduskuulumisia Saaristomereltä. Isäntä jää siksi aikaa vahtimaan kotia; pitämään huolen allekirjoittaneen muista eläimistä

ja viherkasvilaboratooriosta (begonia näytti saaneensa aika paljon ylikastelua, joten piti pelastaa pistokkaita).

Kesällä kerran...

2010-07-27T14:33:00.000+03:00

Hugo kävi täällä.

1v-rokotukset takana ja kitalaki vs. nenäpunkit -pohdintoja

2010-07-25T01:06:00.000+03:00

Puppe ei arvostanut, mutta eipä siinä muu auta. Seuraavaksi kahden vuoden päästä uudestaan, jos ei muuten tartte asioida - toivottavasti ei tarvi :)

Hugo painaa 3,4kg, eli joulukuun alusta painoa on tullut lisää "enää" n. 300 grammaa. On kuulemma sopivassa lihavuuskunnossa. Lysti kustansi yhteensä 70 euroa, taas kerran Kaarinan Eläinlääkäriasemalla. Mihis sitä hyvää vaihtamaan, vaik kieltämättä vähäsen harmitti, kun kotoota tulevalla bussilla pääsis melkeen suoraan Vettorin etuovelle, kun nyt täytyy matkustaa kahdella bussilla ja naapurikaupunkiin asti.

Tuohon 70 euroon sisältyy kuuden euron edestä nenäpunkkilääkitystä, vaikka ell epäilikin, että Hugo saattaa ennemmin ehkä kärsiä pitkästä ja pehmestä kitalaesta. Syötän tuon lääkityksen nyt kuitenkin, ja seurailemme tilannetta. Toivottavasti olisi "vain" nenäpunkkeja... Huokaus.

Hugo tosiaan innostuessaan oireilee ikään kuin reverse sneezingissä, mutta vain innostuessaan TODELLA paljon (eli silloin, kun me tulemme kotiin, tai meille tulee mieluisia tuttuja). Tämä muiden oireiden puuttumisen kanssa kuulemma viittais enemmän tuohon kitalakiongelmaan.

Vanhoja poikia...

2010-07-21T10:58:00.000+03:00

Tässä Anterosta ja Benjasta "muutama" vanha kuva.

Trimmasin Benjan itse, joten sen lookki oli välillä hyvinkin persoonallinen.

Tässä snautseri-mallissa.

Antero on aina ollut hyvä koira raahata mukana ihan missä tahansa, tämä kuva on taidettu ottaa jossain hevostapahtumassa.

Minä ja Benja jouluaattona 11 vuotta sitten, 1999.

Antero on ollut hyyvin komea nuorena.

Ja iso.

Benja taas oli vähän höpsäkän näköinen, harvahampainenkin.

Aikana jolloin Antero vielä leikki :D

Benja sen sijaan oli hyvinkin leikkisä.

Kuva Benjan viimeiseltä kesältä, 2007.

Anterokin on ilmeisesti riehaantunut jostain. :)

Äiti osti uuden auton ja pitihän pippeliprinsessan päästä sillä kruisailemaan.

Mun sisko ja sen koira.

Antero on virallisesti Jennin nimissä, ja Benja oli mun.

Viimeisimpiä Benjasta otettuja kuvia.

Benja lopetettiin luusyöpään, ja se oli melkein viimeiseen asti ihan "vetreä veteraani".

Siltikin tuntuu, että ne pari päivää, kun se oli huonompana, oli jo liikaa.

Maailman komein Antero.

Hermonleputusta

2010-07-14T18:49:00.000+03:00

Otettiin Hugon kanssa kahden päivän äkkilähtö mun vanhempien luo, treffaamaan paitsi heitä myös Anteroa ja mun siskoa.

Antero ei kuule enää mitään - ei edes ovikelloa tai Hugon haukkumista. Muutenkin alkaa vähän ikä (ja/tai vatsa) painaa, vaikka harmaantumista ei olekaan havaittavissa. Antero erehtyi jälleen kuitenkin leikkimäänkin pariin otteeseen; tämä ei ole koskaan ollut se leikkisin koira.

Antero on meidän totinen torvensoittaja, jäyhä jököttäjä. Täysin huumorintajuton koira. Vakava kuin mikä, eikä koskaan hassuttele ainakaan omalla kustannuksellaan :)
Lempiasiat maailmassa: äiti ja syöminen. Järjestys näiden kahden välillä vaihtelee tarpeen vaatiessa.

Toisaalta Antero on luotettava kuin peruskallio, ja sitä pystyy yhä pitämään irti, vaikka kuuloa ei enää ollekaan. Takaisinkutsussa pitää vaan odotella, että se sattuis vilkaisemaan, ja sitten heilauttaa käsimerkillä luoksekutsu. Antero on kiltti, nöyrä ja pehmeä, olematta kuitenkaan arka tai hermoheikko. Puolustaa myös tarpeen tullen, tämä on testattu käytännössäkin.

Antero on myös äärettömän viisas.

Ei ehkä se kuvauksellisin koira, mutta viisas. Hellä ja huolehtivainen, oppinut kaiken viimeistään kolmannella toistolla, muttei ole koskaan käyttänyt älykkyyttään pahantekoon.

Anteron äänekkyys kyllä valitettavasti on lisääntynyt kuurouden myötä. Kaipa sen täytyy itsestään jutella kun luulee, että kukaan muu ei hänelle enää vaivaudu juttelemaan.

Hieno koira, ollut aina, ja tulee aina olemaankin. Jokaiseen hetkeen pitää suhtautua kuin viimeiseen.

Tällainen koira pitäisi jokaisella olla edes kerran elämässä.

---

...mutta meilläpä onkin nyt Pupu Höpönä :D

Hugo on Anteron vastakohta - pieni, laihanlainen, ei ehkä se terävin veitsi laatikossa mutta silti aina yhtä hyväntuulinen, vähäsen ilkikurinenkin, kujeileva ja eloisa.

Hugon ohi ei vaan pääse ilman, että on pakko todeta "onpa se söpö ja ihana" :)

Hugo on elohopeaa.

Kärpäskoira.

Eikä turhaan tuhlaa hyvää liikemomenttia käännöksiin.

Kesän alussa Hugolle tuli ongelma: ei ollut sukkia eikä lahkeita sopivasti ulottuvilla. Mutta sitten laitoin päälle hameen - ehkä paras juttu sittenkin sukkien, lahkeiden ja jopa hihansuidenkin jälkeen! Hameessa voi myös näppärästi kantaa koiraa, näköjään...

---

Me toki myös söimme hyvin, kuten hermolomalla kuuluukin syödä. Grillattiin, syötiin mansikkapiirakkaa ja juotiin kirsikkakolaa.

Istuttiin takapihalla ja katseltiin miten ruoho kasvaa.

---

Kahdeksan pitkän työpäivän jälkeen alkaa kesäloma. Kauan ja hartaasti odotettu.

Outouksia

2010-07-08T14:12:00.000+03:00

Me näimme eilen ihmisen, jonka mielestä Hugossa on jotain vakavasti vialla.

Nähtiin lenkillä isompi uroskoira jota Hugo kävi sitten tervehtimässä omaan puppemaiseen tapaansa - maata pisin madellen ja mielistellen, häntä heiluen ja "ihan nollana" ettei aiheuttaisi mitään häslää. Niin se tervehtii kaikki vieraat isommat (ja välillä pienemmätkin) koirat, tuttuja koirakavereita lähestyykin sitten reippaasti häntä pystyssä.
Tämän koiran taluttaja totesi sitten, että ei heidän koiransa pidäkään yhtään poikakoirista, varsinkaan pienistä pojista. Ei ole koskaan pitänyt. Hyvin tuli juttuun Hugon kanssa kuitenkin (mä olen muutenkin sitä mieltä, että jos joku tolle mielistelyn ruumiillistumalle jotain ärähtää, niin sitten on siinä koirassa korvienväli sekaisin. Niitäkin täältä päin löytyy pari).

Siitähän nainen sitten päätteli, että Hugossa on pakko olla jotain vikaa, jos se kerran on poika ja yli vuoden. "Nostaako se koipea?" -Nostaa.
"Tykkääkö se tytöistä?" -Tykkää...
"Onko sillä kivekset?" -...on...
"Onko se varmasti uros?" -?????? häh? on? Näytänkö ne kilinkellit vai vaaditko ell.n lausunnon siitä, että Hugo on uros?
"Kyllä siinä on pakko olla jotain vikaa..." -Aha. Kyllä mä sanoisin että teidän koirassa on jotain vikaa, jos se tollasen maan matosen kimppuun kävis.

Jepjep. Jatkettiin sitten matkaa, ei huvittanut jäädä kuuntelemaan selityksiä siitä, miten se vika kyllä on meidän koirassa. Teki mieli pyöritellä silmiä ja tuhista.

---

Johan tosta poikakoirien "haisemisesta" on montaa eri mielipidettä, milloin se alkaa jne. On arvauksia siitä, että koiven nostaminen ajoittuu samaan kohtaan "haisemisen" alkamisen kanssa - Hugo on siis haissut 13-viikkoisesta asti.
Toiset sanoo, että haju tulee, kun koira alkaa merkkailun lisäksi kuopsutella, koska siinähän sitä hajujälkeä jätetään ja pullistellaan. Haissut on sitten viime syksystä asti.
Sitten on puhetta murrosiästä, no, murrosikää Hugolla ei vielä havaittavasti ole (uhmaikä oli vuodenvaihteen jälkeen, nyt tilanne on taas tasoittunut). Ja miten sen murrosiän alku edes määritellään?

No, ehkä Hugo ei vaan vielä haise. En mä sitä silti vielä vialliseksi kutsuiks, murrosikähän voi alkaa toisilla myöhäänkin.

Ja vaikken mä yleensä pahoita mieltäni helposti, niin nyt tuli paha mieli. Mutta mitäs noista kadunmiesten ja -naisten puheista.

KR Forssa 4.7.2010

2010-07-05T18:51:00.002+03:00

Lähdettiin aamulla siskon kanssa (pienen kyydinjärjestysepisodin jälkee) bussilla kohti Forssaa, matka meni hyvin ja oltiin ihan ajoissa paikalla. Kehän löytämiseen meni hetki jos toinenkin (eikä kävelty kuin 2x suoraan ohitse!), mutta löytyihän se sitten, ja sitten löytyi jo tuttujakin :) Sekä kasvattaja itse, että hänen toisen kasvattinsa omistaja olivat paikalla, ja taustatukea todella tarvittiinkin... :D Aamulla ennen lähtöä mulla tosiaan tärisi kädet niin paljon, ettei aamiaismysli meinannut pysyä lusikassa :)

Hugo teki tuttavuutta Unna-siskon kanssa. Unna tosin ei arvostanut :)

Hetken ehti sitten ihmetellä ja rauhoittuakin ennen omaa vuoroa, ja kun se sitten tuli, niin putkinäkö päälle ja kehään. Mulla ei ollut mitään käryä siitä, mitä ulkopuolella tapahtui.

Tuomari Juha Kares oli ihan lois-ta-va, laukaisi tunnelman heti alkuun kun kehään mentäessä vahingossa talloin Hugon korvakarvojen päälle.. oh my. Tuomari vaan totesi jotain siitä, ettei koiraa haittaa, vaikka emäntä seisoo korvan päällä, hienosti kulkee silti häntä pystyssä :)

Vähäsen on vielä harjoiteltavaa meillä... ;)

Sain paljon, paljon, paljon hyviä neuvoja esittämiseen, ja täytyy kyllä sanoa, että ne mätsärikäynnit on tähän verrattuna ihan täysin yhtä tyhjän kanssa. Taitaa jäädä meidän osalta se harrastus. Kyllä asiansa osaava tuomari on ihan eri asia kuin jonkun "siskonkumminkaima joka on joskus kasvattanut kaksi pentuetta"; Kares oli niin varmaotteinen ja ehdoton mutta kuitenkin lempeä, ettei Hugolle jääny muuta vaihtoehtoa kuin SEISTÄ PAIKALLAAN PÖYDÄLLÄ TUOMARIN TUTKITTAVANA!!! En olis ikän uskonu :) Ihme taikuri mies.

Siinä sitten kun tuli loppulausuman aika, en meinannu uskoa korviani, enkä edes olis ymmärtänyt käydä hakemassa palkintoja, jollei olis erikseen kehotettu :) Kaksi pokaalia ja kaksi ruusuketta. Ziisus.

Tempramentia Indigo

JUN-ERI PU1 VSP SERT

(tai jotain sinne päin)

ROPin vei sitten kuitenkin narttu (jonka nimi pakeni päästä saman tien kun sen kuulin... help!), ihan ansaitusti, oli paitsi koovin kaunis, myös hyvin paljon parempi esiintymään. Ja olisin kyllä ehkä seonnut siihen paikkaan jos Hugo olisi ollut ROP. Mut ois saanut viedä pakkopaidassa sieltä pois.

Mut olihan se silti aika maireeta :)

Ylpeä olen!

...mutten kuitenkaan ylpisty. Phaleneja oli yht. vain neljä kappaletta, joten mahdollisuudet pärjätä oli teoriassakin korkeammat. Lisäksi tuomari ei sakottanut Hugon "ujoudesta" muuten kuin maininnalla arvostelussa, eikä sitäkään nyt voi sakottamiseksi sanoa - "ujohan" se on.

Toisaalta sitten taas, Hugo kuitenkin sai laatuarvosanaksi erinomaisen, ja vielä sen sertinkin, joita siis ei todellakaan olisi ollut pakko antaa. Kares ei kaiken lisäksi ole ilmeisestikään niitä tuomareita jotka palkitsevat "tavan vuoksi", sillä hän tuomaroi myös bostoninterrierit, ja jätti kuulemani mukaan koko rodun ilman yhtään ERIä tai EHta. Tiedäpä sitä sitten kyllä syytä tähänkään...

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut, ja meni muutenkin kaikin puolin hyvin (jollei oteta lukuun sitä seikkaa, että tosiaan astuin Hugon korvalehden päälle aika strategisessa kohdassa).

Iso kiitos kasvattaja-Tiialle, Lotelle ja tietysti Jennille :)

Kotona pitää vetää lonkkaa rankan päivän jälkeen.

Osa kuvista (c) Lotte Sinivaara, osa allekirjoittanut.

Ja kuinkas sitten kävikään... :)

2010-07-04T17:30:00.001+03:00

"Mittasuhteiltaan ja kooltaan erinomainen, tänään hieman ujo, jossa paljon laatua, mutta omistajan pitäisi saada koiraan kehässä hieman ryhtiä. Hyvä pää ja purenta, erinomaiset korvat. Hyvä luusto ja rintakehä. Sopusuhtaisesti kulmautunut takaosa. Hyvä turkki ja väri."

JUN ERI, PU1 VSP ja sertikin vielä kaupan päälle!

Arvostelu on kerrassaan lois-ta-va, koska siinä on sanomista vain niistä asioista, joita on mahdollista parantaa :)

Kiitokset ihan älyttömästi "taustajoukoille" ja tukijoille, hyvät neuvot oli tarpeen!

Kuvia ja parempi postaus tulossa joskus, nyt meen kiillottelee pokaaleja :D

Oikeasti päiväunille.. :)

Thumbs up!

2010-07-04T07:18:00.001+03:00

Se olis sitten reilun tunnin päästä nokka kohti Forssaa, pistäkää peukut pystyyn, sormet ja varpaat ristiin jne!

Juhannuksenviettoa

2010-06-27T16:41:00.000+03:00

Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä "Koroisten kartanossa", grillaillen ja krokettia pelaillen. Hugo osallistui pääasiassa jälkimmäiseen, suurin osa ajasta hänen tuli kuitenkin tuhnattua tyttöjen kanssa. Rontti on Hugon mielestä jotain niiiiin ihanaa ettei ole tosikaan :)

Mimmiä kuitenkin piti vähän leikittää välillä.

Ja Mimmi leikkikin kiitollisesti :)

Rontti oli kuitenkin Hugon sydämen valittu koko juhannuksen ajan.

Tunteet olivat valitettavasti melko yksipuoleisia.

Rontti on onneksi aikamoinen lehmähermo tarpeen vaatiessa..

Välillä Hugo esitteli jälleen niitä parhaita puoliaan.

Ja tarkkaili erotuomarin roolissa lähietäisyydeltä ratamestaria työssään.

Suurimman osan ajasta Hugo tosiaan liehitteli tyttöjä.

"Rakkaani, olethan juhannusheilani...?" "Phyh, minä tuollaisista sinteistä!"

Mimmi pysyi ylpeänä koko viikonlopun.

Tytöt taisivat huokaista helpotuksesta, kun Hugo lähti kotiin.

Ja on Hugokin aika väskää poikaa.

Kohta jo viisi tuntia unta... :)

Pupu Höpönän päiväuni

2010-06-21T12:38:00.000+03:00

Puppella on kutkaa munaskuukeleiden vieressä, eikä lenkkeily oikein innosta - tuntuu vissiin inhottavalta siellä. Pötköttely kelpaa kuitenkin, selälteen, mun jalkojen päällä :)

Vesileikkien kuivaharjoitus

2010-06-19T14:11:00.000+03:00

Hugo sai kalaöljy- ja vesikuppitilauksen yhteydessä uuden lelun; vesilelun! Juhannuksena on tiedossa uiskentelua, jollei nyt muuten niin lasten kahluualtaassa :)

2010-06-16T21:18:00.000+03:00

Hugo "joutuu" ensi yöksi taas yökylään, tällä kertaa mun vanhempien luo eli ei se erityisemmin joutumista ole... :)

Allekirjoittanut lähtee viettämään parisuhteenhoitolomaa piknik-risteilylle.

Tuulissuon mätsäreistä

2010-06-15T22:21:00.001+03:00

Tää tulee vähäsen myöhässä tää bloggaus, mutta sain kuvat vasta tänään niin... ;)
5.6. oltiin tosiaan Tuulissuolla mätsäreissä, meni sitten ihan komeesti penkin alle.

Sininen nauha nyt ei ollut mikään yllätys, mutta Hugo olikin aika paljon arempi taas kuin viimeksi. Tuomari ei päässyt kunnolla edes pöydän viereen, kun puppe päätti jo paeta olkapäille.

Osasyy oli varmasti
a. keli (inhottavan kova tuuli)
b. puppen rankka viikonloppu (oltiin edellinen yö yökylässä kaverin luona, ja sitä ennen illalla mökkeilemässä vieraassa paikassa, tais olla paukut vähän loppu jo (tsekkaa edellisen postauksen kuvat :))).

Hugo ei kuitenkaan taaskaan pelännyt vieraita koiria, eikä tuulessa lepattavat kehänauhatkaan aiheuttaneet minkäänkäänlaisia säväreitä. Ihania nää koirat verrattuna hevosiin... :)

---

Saatiin sitten kuitenkin ihan kuvallista todistusaineistoa kehäkäyttäytymisestä, kiitokset Adalle :)

Häiköö >.<

"ihan ku mä koko aika jaksaisin olla nätisti, häh"

Nouseehan se tassukin :)

Villikorva Vauhkokieli :)

Onneks mulla on iso maha, saa puppen tuettua hyvin sitä vasten...

Muut tuomarit on itse katsoneet hampaat, tämä pyysi näyttämään. Hyvin näyttää näkyvän.

Näissä kuvissa ei näköjään näy se, miten Hugon inspiraatio putos miinukselle pöydältä alastulon jälkeen.

Askellajikin joku muu kuin pyydetty...

Kympin kontakti :D

Vähän surkuttaa.

Kaikki kuvat (c) Ada Vakkuri

Pööpöilyä kerrakseen

2010-06-05T14:54:00.000+03:00

Häntä soihtuna :)

"hei kato tota kiinanpalatsikoiraa, se on toosi ruma"

"hei kato tota vinttikoiraa"

Pupu edustaa...

Maansiirtoliike Hugo I.-U.

Kävyt on kivoi

Kahluu on kivaa

Rakas <3

Tassaa ojennellen

Kaikki kuvat tässä postauksessa (c) Ada Vakkuri.

Tempramentia Indigo 1 vuotta!

2010-06-03T23:21:00.002+03:00

Tekstiviesti 3.6.2009 klo 12:58

"Moi :) Mimar sai 3 urosta ja 1 tytön. Ovat tosi pieniä, kun syntyivät hieman etuajassa. Reippaita ovat kuitenkin ja hyvin tissillä :)"

Ja siitä se sitten lähti. Päivääkään en ole katunut!

Suuren suuri kiitos näin hienosta koirasta kuuluu kasvattajalle.
Annoit Hugolle mukaan parhaat mahdolliset eväät :)

---

Synttärionnittelut myös Unnalle, Nonnille & Ringolle :)

---

Kesäkuu 2010, Hugo oikealta kolmas

Heinäkuu, Hugo vasemmassa ylänurkassa :)

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu peikkopoikana

Marraskuu peikkopoikana :)

Joulukuu

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu, 1v 1pv!

Näyttelypohdintoja

2010-06-01T11:10:00.000+03:00

Tänään, 1. kesäkuuta(!!!), on viimeinen ilmoittautumispäivä Forssan näyttelyyn.

Mennäkö vai eikö mennä, siinäpä vasta pulma?

Hugolta jäi nyt lauantaille suunniteltu mätsärikeikka pois vatsataudin vuoksi, ja tämän viikon lauantainenkin näyttää hippasen epävarmalta (valitettavasti jos niin on ollakseen, niin purjehdusharrastus menee tällä kertaa koiranäyttelyharrastuksen edelle).

Meidän olis ehdottoman tärkeää saada lisää varmuutta pöydällä oleskeluun ja tuomarin tutkittavana olemiseen, ja sehän onnistuu siis parhaiten harjoittelemalla.

Riittääkö enää kuukausi?

Toisaalta, juurhan totesin, että pakko on paras muusa, eli ehkä TODELLA paneudun Hugon sosialistamiseen vasta kun on pakkopakkopakko. Nythän se on ollut lähinnä asteella "olishan se ihan kiva, jos...", mutta konkreettisia toimenpiteitä on tullut lähinnä jos on ollut tullakseen. Viralliset ois sellanen aika pakko, heh.. (Tässäki on taas siis vaan omistajassa ongelma, eikä koirassa... :))

Mitä mittää.

Voishan sinne Forssaan ilmoittautua eniveis, ja joko jänistää (heihei, sinne meni sekin 30€), tai käydä hakemassa EVA. Tai ehkä menis ihan hyvinkin, sais oikein virallisen arvion ja kaikki. Velipoika Ringokin oli käynyt hakemassa varasertin ja PU2n männäviikolla, ihan ekalla yrittämällä, !!!! :):)

aamukasteella pesty niipunnaapunpuupu

No, ehkäpä ilmoittaudun, taidan tulla siihen päätökseen. Lomakekin on jo auki. :)

:(

2010-05-28T20:49:00.000+03:00

Puppe-pieni sairastaa ripulitautia, joten huominen mätsäri on unohdettu... Juo hyvin ja söiskin mielellään, joten ei se kuolemaksi ole, vaikka onkin aamuyöstä asti ollut sinappitehtaalla töissä.

Tää onkin Hugon ensimmäinen "ihan oikea ripuli", ja mä olen ihan surkeena kun "lapsi" sairastaa :(

Mätsärijuttua

2010-05-27T23:03:00.000+03:00

Kotiuduttu. Huhhuh. :)

Tänään vierailimme siis Paraisilla Par-Haun mätsäreissä, hyvin järjestetty ja siitä kiitokset :) Kelikin oli kiva, vaikka mantereen puolella tipauttelikin vettä.

Hugo käyttäytyy joukossa hyvin, ei arkaile tai pelkää tippaakaan, ja ymmärtää hyvin nopeasti senkin, että nyt ei sitten mennä tekemään tuttavuutta koirien kanssa. Ei rähise ja rähjää - tietenkään :D - vaan lähinnä tyytyy tarkkailemaan ympäristöä (ja mun namitaskua).

Kehässä sitten meni siihen asti "ihan ok:sti", kunnes tuli tuomarin kopeloinnin aika. Pöytä ei vieläkään ole pelottava, se testattiin jo ennen kehien alkua, ja nyt tuomarikin muuttui ylitsepääsemättömän pelottavaksi vasta takapään kopeloinnin aikana. Siihen asti Hugo pysyi ihan tolkuissaan, vaikka arka olikin. Mutta sen jälkeen yritettiin kiivetä taas vauhdilla mun olkapäille... Kiva. "Ai sulla onki papukaija??"

No, meni tämä paremmin kuin viimeksi, silloin Hugo pyrki olkapäälle jo heti kättelyssä. Ehkä ens kerralla sais sitte käytyä jo koko koiran läpi ilman suoranaista paniikkia, ja joskus sitten (miel. ennen sitä heinäkuun virallista, kiitos) Hugon mielenterveys kestäis ottaa ihan iisisti koko jutun läpi.

Oman vuoron jälkeen odotettiin kuitenkin sitten sinisten kehään, neljä parasta jatkoi punaisten seuraan ja me loput poistuttiin pelipaikalta bumperstickerin, 2x lahjakortin & "namipussin" kanssa :)

Eniveis, plussat ja miinukset:

+ kehässä ravi on jo enemmän ravia eikä laukka-hyppy-seis-hyppy -tyyppistä juhlaliikerepertuaarin esittelyä
+ seisominen sujuu hetkittäin, pitää reenata lisää sitä oikeaa asentoa
+ Hugo kesti todella, todella hyvin siihen em. tuomarin kopelointiin asti, antoi mm. tuntemattoman pikkutytön syöttää namia kädestä(!!)

- kehästä poistumisen jälkeen Hugon hermo loppui, ja oli sittenkin ehkä virhe jäädä odottamaan sinisten kehää, eikä poistua heti
- namit oli yhä liian suuria eikä tarpeeksi hyviä, vaikka paljon parempia ja sopivamman kokoisia kuin viimeksi (harkitsen maksapasteijaa...?)
- mä olen yhä liian laiska harjoittelemaan näyttelyjuttuja kotona. Hyi minua.

Loppufiilarit:
Kyllä se siitä... Lauantaina uusi yritys Kaivopuistossa :)

ps.
Hovikuskina toimineen "isoäidin" mielestä tuomarointi oli ala-arvoista ja ammattitaidotonta, koska Hugo ei voittanut :)

Keskivertoa kiireempi päivä

2010-05-27T00:18:00.000+03:00

Jos joltain on tosiaan mennyt ohi (mitä epäilen... :)), niin olen nykyään viljelypalstan onnellinen vuokraaja.
Tämä aiheuttaa erinäisiä toimenpiteitä, jotka myös Hugoa koskevat, kuten artikkeleiden siirtelyä pisteestä A pisteeseen B, palstalla vierailua jne.

Tänään kävimme Hugon kanssa siis myös kaupungissa "ihan kunnolla", ihmeteltiin jokirantaa ja remmirähjääviä koiria.
Kotiin päästyä, lähdettiin saman tien palstalle, puppe tietysti "reippaana" lähdössä mukaan :)
Palstalla ei saa pitää koiria irti, no me vähän kierrettiin sääntöä, Hugo oli siinä ihanan uskollisessa vihreässä kasvattajalta saadussa akvaarioletkunpätkän päässä kiinni, ja toinen pää oli kiven alla keskellä mun palstaa :) Välillä hää kuopsutteli mun kanssa, välillä hää söi multaa ja juuria (ihanaa!) ja välillä hää vaa tuijotteli kaukaisuuteen ja huokaili; voidaax me hei niiq lähtee vetää jo koht, tääl on niiq toosi tylsää???!!!

Kotona meillä olikin sitten väsynyt pikku-puppe.

Hugo on siis toipunut sohvan menetyksestä, jotenkuten, ja suostuu nukkumaan uuden sohvan käsinoja-tyyny-viltti-kasan päällä. "Pelkällä" sohvalla ei nuku vieläkään... :)

Huomenna meillä on ohjelmassa Paraisten match show, saas ny nähä miten siellä sitten... :D

Kesä

2010-05-16T15:02:00.000+03:00

Lenkkeillä ei jaksa yli kolmea varttia, ja siinäkin ajassa jo olkapäät ottaa punoitusta osakseen. Mutta mikäs tässä <3

Sadetta ja ukkosta

2010-05-15T00:00:00.000+03:00

Puppe-pieni loukkaantui, koska vein sen ulos, vaikka satoi. "Why, oh why" olisi sanonut hän jos puhuisi englantia. Kesäsade <3

Näillä näkymin sekä Paraisten että Borzoi-klubin mätsäreihin ollaan menossa, uskon kyllä vasta kun ollaan paikanpäällä :)

Höh...

2010-05-13T13:53:00.000+03:00

Taas työt haittaa harrastuksia. Tiistaina olisi ollut mätsäri, jouduin jättämään väliin koska olin töissä. Tänään olisi ollut mätsäri, jouduin jättämään väliin koska olen töissä.

19.5. Paimiossa mätsärit, olen töissä.
23.5. Turussa mätsärit, olen töissä.
Olen aina töissä. :(

27.5. olis Paraisilla mätsärit, en varmastikaan saa tätä vapaaksi, vaikka vuoroa ei ole mulle vielä merkattukaan. (Paraisille olis kyllä kiva mennä, vois yhdistää sukuloinnin samaan reissuun :))
29.5. olisin vapaalla, silloin on Borzoi-klubin mätsärit, joista ei ole vielä(kään) lisäinfoa, eli varmasti peruuntuvat.

5.6. Tuulissuolla, yritetään.
10.6. Skanssissa, yritetään. Pitäis vaan joku saada tekemään ilta mun puolesta, muuten teen tuplavuoron tolloin enkä siis pääse tänne.
13.6. Tuulissuolla, yritetään. Tällöin mun ei pitäis edes olla töissä. 12. päivä olis Aurassa ryhmis, mutta silloin olen - yllätys yllätys - töissä.

Virallisten näytskien päivät olen kyllä jo ilmoittanut etten OLE TULOSSA töihin; 3.-4.7. Forssa & 14.-15.8. Turku. Hullu olisin jos noina päivinä suostuisin töihin... :/

Metsien filmitähti

2010-05-07T13:16:00.000+03:00

Kukkuu..!

2010-05-04T09:13:00.000+03:00

Peek-a-boo! from Tiia Inkinen on Vimeo.

Huomatkaa hieno odota-pyynnön noudatus :)

"No siis en mä sitä tarkottanu!!"

2010-05-01T17:05:00.002+03:00

Meillä on Hugon kanssa mennyt ilmeisesti käsitteet ristiin eräässä koulutuksellisessa jutussa.

Termi "nyt riittää", rauhallisesti sanottuna, on (minun mielestäni) sama kuin että lopetetaanpa sitten leikkiminen tältä erää.

Hugo kyllä lopettaa leikin (ja tulee pussuttamaan että vitsisäootkivakuleikitmunkaa ja jää haliköllöttelemään :) aika sulkkua, eikö?), mutta vaan juur sillä lelulla, ja tuo hetken päästä uuden lelun tilalle... Sitten taas käydään läpi tämä "nyt riittää" ja halipussuttelut ja taas uusi lelu ja niin edelleen, kunnes tyyliin koko koppa on roudattu sohvalle ja Hugo viimein uskoo, että ei sitä leikkiä taida nyt enää tulla.

Tästä syystä päätin pistää yli puolet Hugon leluista jäähylle.

Jäljelle jäi vissiin top4

Vinkulelu on muuten jatkuvasti jäähyllä. Ihan ansaitusti.

Hugo tuntuu ottavan asian ihan hyvin, ja minä siivoan lelut koppaan paljon nopeammin.

(Piti jo joskus vanhempien luona asuessani opettaa silloisille koirapojille omien lelujen siivous takaisin lelukoppaan, mutta en saanut aikaiseksi. Ehkä joskus...?)

Pahoittelut pitkästä aikaa kuvattomasta postauksesta, eiköhän noita villasukkakuvia ole tullut jo ihan riittämiin... :)

Hauskaa vappua!!

Sarja kuvia simanlaitosta

2010-04-27T18:07:00.000+03:00

Multitaskingin maailmanmestari työssä - simanlaittoa ja puppenhauskutusta.

Sunday special

2010-04-25T19:18:00.000+03:00

Mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaita kuin,

kavereiden kanssa pihalla peuhaten

vauhtia ja vaaratilanteita säästelemättä

multaa syöden

...

No, sitä meidän perheen miesväki teki anoppilassa. Tai toivottavasti mullansyönti oli enemmän Hugon kuin isännän juttuja...

Apropoo, minä niittasin kaksi kärpästä samalla iskulla, ja olin kipeänä töissä.

23.04.10 6:23

2010-04-23T11:26:00.000+03:00

Mitä tapahtui keväälle?

Lumi tuli ja syrjäytti, "aika aikasin tää ensilumi tänä vuonna..."

--------------

Tutkielma koiranruuasta:

Elämä on paljon mukavampaa, kun keitinvesikin näyttää kauniilta. Ei haittaa lumisade huhtikuussakaan.

Pupu diggaa...

2010-04-21T15:38:00.000+03:00

...aamuruokailuista

...tuttujen koirien taluttajista myös ilman koiraa

...bussista poisnousevista ihmisistä (koska se pääsee usein pissalenkille ottamaan kotiintulijaa vastaan, eikä sitä koskaan sitten tiedä, jos vaikka joku tuttu tulisi tällä kertaa...)

...kuopsuttamisesta

...Vilma-, Kaapo- ja Hemuli-mäykyistä

...aamupissakavereista Taikasta & Charliesta

...isoista ja vähän pelottavista mutta ihan sairaaan cooleista Nalle- ja Rontti-koirista (eri Rontista siis kuin Koroisilla)

...tietokonepöydällä hengailusta

...meidän äitistä, koska se kikottaa

...meidän mummasta, koska sillä on yksinoikeus syöttää Hugolle ruokaa suoraan pöydästä

...leikkimisestä, aina, kaikkialla ja millä tahansa...

...mutta erityisesti villasukasta

Pupu on kaikenkaikkiaan kovin hyväntuulinen koira, mököttää vaan jos perskarvoihin on jäänyt kiinni jotain ylimääräistä :)

"Ai häh?"

2010-04-17T21:00:00.000+03:00

"Ai siis tää sohva on myyty...? Mut siis missä MÄ sit nukun??"

Hugon mielestä vanha sohva oli miljoonasti kivempi kuin uusi sohva.

Sohvan uusi omistaja lupasi, että Hugo saa tulla kylään katsomaan sohvaa.

Helsinkiin on vaan vähän pitkä matka... :)

Tittiditiiiii

2010-04-13T22:19:00.002+03:00

Olenpas ollut laiska kirjoittelemaan tänne! Meillä on meinaan tapahtunut kaaikellaaista:

1. Hugo sai elämänsä ensimmäisen saaliin - Hiiren. Isäntä kyllä ehti väliin ennen kuin Hugo keksi mitä sille hiirelle sitten pitäis tehdä, joten hiiri sai jatkaa matkaansa.
Hugolla on muutenkin Suuren Metsästäjäkoiran elkeet, "tappaa talossa ja puutarhassa" kaiken minkä kiinni saa, muurahaisista lähtien. Lintujenkin perään lähtee ärhäkästi, muttei vielä ole (onneksi??) saanut yhtään kiinni. Eikä lähde räksyttäen ajamaan takaa, vaan ihan selkeästi ja terävästi suoraan kiinni. No, eipä tarvi ostaa hiirikissaa :)

2. Kävimme nyt sunnuntaina harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä mätsäreissä heikohkoin tuloksin. Sinisen kanssa poistuimme kehästä, emmekä jääneet enää odottamaan sinisten kehää, koska Hugolla alkoi selkeästi hermo loppua, ja odottelua olis ollut edessä varmaan useampi tunti...

Hugo esiintyi kehässä muuten hyvin, mutta tuomarin kopeloitavaksi joutuminen olikin sitten jotain ihan äärettömän kamalaa :( Hugo katsottiin pöydällä, missä siinä sinäänsä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta vieras ihminen iholla oli pelottavaa.
Hugo ei ole mitenkään aggressiivinen pelätessään, menee lähinnä ihan jäihin ja turvautuu minuun tunkemalla syliin ja päätä kainaloon. Antoi katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ja tokenikin sitten tilanteesta nopeasti, mutta tuomarin mukaan syynä siniseen oli se, että Hugo oli pariaan selkeästi arempi. Ei sitten jääty enää enempää sinne jännittelemään, vaan nostettiin kytkintä.

Hugo ei muuten ole lainkaan arka, menee reippaana treffaamaan isotkin koirat eikä aristele nopeita liikkeitä, kovia ääniä, autossa matkustamista tai muutakaan. Vieraat ihmiset ovat vaan alkuun suuuri kauhistuksen aihe, mutta alle vartissa Hugo on jo kaikkien kaveri. Kehässä vaan on vähän paha sanoa tuomarille, että "rapsuttele sitä siinä hetki niin kyllä se sitten kohta...".

Meillä taitaa siis olla edessä vieraitten ihmisten kopelointiin totuttelua muuallakin kuin kotona, pitänee alkaa järjestämään jotain äksöniä jotta Hugo voi sitten joskus olla ihan oikeissakin näyttelyissä hyvillä mielin tutkittavana.

Noh, johan se muuten olis ollutkin täysin ongelmaton koira :)

Laitonta kotimaista kosmeettista kirurgiaa

2010-03-23T11:12:00.000+02:00

Hugolla on ...juttu. A thing.

Hugo pitää pehmoleluista, niinkuin varmaan kaikki koirat pitävät...

...mutta moniko koira amputoi järjestelmällisesti KAIKILTA pehmoleluiltaan hännän?

Siis, vain hännän, ja kaikilta, joilla on häntä.

Järjestyksessä, vasemmalta oikealle:

Pupu. Porsas. Rotta. Matkamuisto-hirvi. Rotta.

Millään ei ole häntää, ja mustalta rotalta puuttuu nykyään toinen takajalkakin, koska leikkaussali-henkilökunta ei ole ehtinyt hankkimaan lisää amputoitavia hra Kirurgille.

"The voices told me to do that!"

Se sataa sittenkin...

2010-03-18T00:24:00.000+02:00

...eikä edes vettä vaan lunta. Alan kohta toteuttaa tätä "auta kesää, syö lunta" -käytäntöä.

Sitä ennen tarjoamme teille kuitenkin väliaikaviihdettä :)

Laundry service?? from Tiia Inkinen on Vimeo.

Näin meillä siis pedataan sänky. Hugo on videossa vajaat puolivuotias, kovin piieeni siis vielä, mutta juttu on yhä ihan yhtä hauska sen mielestä :)

Jeee kevät tulee!!

2010-03-15T13:35:00.000+02:00

Räystäät tippuu, meidän parvekkeelle melkein paistaa aurinko, ja tiet sulaa!

Ja Puppe-pienellä on huisin kova vauhti, siinä nyt ei ole mitään uutta... :)

Valtakunnassa kaikki hyvin :)

2010-03-09T13:33:00.002+02:00

Onpas näköjään hetki, kun olen tänne mitään viimeksi laitellut.

Nyt niitä sitten saa, kuvia hienosta nuoresta Hugo-miehestä ;)

Hugo on nyt reippaat 9 kuukautta vanha, ja alkanut selkeästi miehistymään. Onhan se ihan pojankloppi vielä kuitenkin, mutta sitä kauankaivattua massaa on alkanut pikku hiljaa kertymään :)

Mutta on hän kaunis, eikö olekin!! :)

Kaikkia talventörröttäjiä on pakko järsiä, muuten ylinmääräisten syömiset on jääneet melkein kokonaan pois.

Ulkona pitää kuitenkin maistella pissalätäkköjä - tietenkin! - ja sisällä keittiönjakkaran satunnainen kaluaminen on vaihtunut eteisen maton hetkittäiseen tappamiseen.

Suosikki on yhä kuitenkin allekirjoittaneen sukkalaatikko; suosikki on ehdottomasti pitkät, vihreät karvasukat jotka sain joululahjaksi.

Sukkalaatikko on onneksi kaapinoven takana, sitä vaan ei kukaan yleensä muista laittaa kiinni.

Huppe on yhä myös ihan huippu lenkittää, ja pysyy vapaanakin maisemissa ja tulee heti luokse ihan salamannopeasti, kun kutsuu. Tästä voitte vaikka katsoa ;)

...

Lenkiltäpalattessa kävi tosihyvä nakki, isännän bussi tuli pysäkille samaan aikaan kun oltiin kääntymässä kotipihaan. Ja mitäs sieltä isännän kassista putkahtikaan...?

No luita, lihaisia luita tietenkin!

Vähäsen isompina paloina kuin normaalisti (omalta lihakauppiaalta oli päässyt loppumaan), mutta eipä Huppe näyttänyt valittavan.

Tyttöpentuvieraita talossa!!

2010-02-06T19:13:00.002+02:00

Hugolla on parhaillaan käynnissä ensitreffit tulevan vaimokkeensa kanssa ;) Meillä on siis kyläilemässä Inka-tyttö eli Tuulenvartijan Ming Mi, 11-viikkoinen tipsutyttö joka kyllä pistää meidän runosieluisen perhospojan ojennukseen :D

Suppea luonto esittää:

2010-02-06T14:25:00.000+02:00

VOI nyyh.

Paratiisissa on käärme.

Tai pikemminkin käärmeitä.

Pieniä, mustia.

No, ei kirjaimellisesti käärmeitä.

SOKERIMUURAHAISIA.

Jotka ei kelpaa enää Hugollekaan, koska ne ilmeisesti maistuu aika kitkerälle.

Ja niitä on siis paljon, ne tulee saunasta.

Ne menee keittiöön.

Ne tuli eilen.

Ja ne toivottavasti lähtee huomenna, myrkyt on jo tilattu.

TAISTOON!

Onnea!

2010-02-03T21:48:00.005+02:00

Hugolla on tänään tuplasti syytä juhlaan :

nimipäivä ja 8-kuukautissyntymäpäivä!

Mikä on tuo kummallinen valoilmiö?

2010-02-02T12:14:00.001+02:00

Sehän on vanha ystävämme aurinko se :) Hugoa vähäsen häiköö, tai sitten muutevvaa pitää lepuutella silmäluomia.

Toim.huom. korvat ovat tainneet asettua, tollaset ne on siis normaalisti lepoasennossa ilman mitään kommervenkkejä.

...ja täten julistamme jääkauden alkaneeksi.

2010-01-30T13:26:00.000+02:00

Hugon mielestä ulkona on liian kylmä.

Ulos on kiva mennä, mutta siellä ei ole kiva olla. Parasta on, kun pääsee takaisin sisälle ja äiskän sylkkyyn sohvalle lämmittelemään kylmiä varpaita. (Äiskääkin lämmittää, ainakin sydämestä :))

Talvitakit on Hugon mielestä suorastaan sieltä jostain, todella syvältä ja poikittain. Pitkin hampain suostuu puettavaksi, ja sitten lenkillä kiemurtelee ja kävelee mutkalla kun "tukka on huonosti". Vaikkei kyllä palele takki päällä ulkona yhtään niin paljon kuin ilman takkia - ylläripylläri. Yksi aamu oli niin kylmä, -18 ja tuulista hyhhyh, että laitoin Hugolle kaksi takkia päällekkäin (alle villaneule ja päälle tuultapitävä mantteli). Siitäkö sitten riemu repesi kun ei meinattu edes porraskäytävästä päästä ulos :D Itse lenkki sujui kyllä hyvin.

Lunta siis tulee vaan lisää ja lisää koko ajan, ja mittari näyttää pysyvän siellä kymmenen pakkasasteen kylmemmällä puolella, mikä on ennenkuulumatonta täällä saaristossa.

Sitä saa mitä tilaa

TALVEN

Miten se menikään se juttu nuorista miehistä ja vanhemmista naisista...?

2010-01-25T19:22:00.001+02:00

On ne Mimmi ja Rontti sitten vaan ihania Hugon mielestä ;)

Jostain syystä Hugo ei kyllä yllä yhtään niin korkealle ihanuus-mittarissa Mimmin & Rontin mielestä. Onneksi kummatkin tytöt jaksavat kärsivällisesti.

..niin, ja...

2010-01-23T00:46:00.000+02:00

Hugon eno, eli Mimar-äidin pentueveli Sincere's Hero of Magic on rotunsa Voittaja 2009 - vai miten se nyt sitten sanotaankaan - eli kuvaa voi pällistellä vaikka uusimmassa Koiramme-lehdessä ;)

Aika sumeeta!

2010-01-23T00:32:00.005+02:00

Hugolla on murrosikä.

Mielenosoituspissoja tulee sitä tahtia kun vaan siivota viitsii, vahtiminen on jo melko pätevää (sekä sisällä että ulkona, meillä asuu siis poliisikoira nykyään) ja välillä Hugo myös kiroilee. Kuuluvasti. Ruoka ei kelpaa kuin ehkä silloin tällöin ja sitten syödäänkin kaikki ruoka ja lisääkin kinutaan. Komentamista harjoitellaan kovin ponnekkaasti, tosin vielä toistaiseksi aika tyhjin tuloksin..

Leikitkin ovat hurjempia kuin ennen, ja osa leluista saa osakseen myös rakkaudenosoituksia. Jee...

Hetkittäin Hugo on kuitenkin kovin hellyydenkipeä,

viihtyy entistä enemmän vaan sylissä ja pussailee kovasti.

Rakas pupu.

Vaikkakin välillä hermojaraastava.

Joulun jälkipuinti

2009-12-28T14:42:00.000+02:00

Hehheh vähäsen tältä varmaan tuntuu silloin kun ensimmäinen oma lapsi viettää ensimmäistä jouluaan... :)

Pyhät meni sukuloidessa; aatto oltiin allekirjoittaneen vanhemmilla ja joulupäivänä siirryttiin avokin vanhempien luo. Jouluaattona Hugon seurana oli siis Antero-vanhus (joka taitaa olla jo täysin kuuro... :( ) ja joulupäivänä sitten Mimmi ja Rontti :) Mimmillä oli naistenpäivät, ja kyllä toi Hugo-pölvänä näyttää ainakin vähän jotain ymmärtävän sellaisen ajankohda päälle - ainakin innokkuudesta päätellen. Mimmi-raukka ei saanut hetken rauhaa! Ihmisväki söi hyvin, paljon ja hyvin paljon, Hugo taasen ei oikein malttanut syödä. Paitsi kinkkua suoraan juhlapöydästä jota mumma syötti "salaa" kielloista huolimatta... :)

Tässä siis Hugo joululahjoineen: hieno nimikoitu pyyhe kasvattajalta, hc-pupu & bulldoggi-pehmo "Anterolta perheineen", vetonarupallo & pihvitikut "Mimmiltä ja Rontilta perheineen", ja Hauhau Champion Kanaherkut (100% kuivattua kanaa!) "julkkis-Niksulta & Minniltä perheineen" eli kampaajaltani eli vanhempieni naapurilta.

Allekirjoittanut isänsä kanssa pääsi myös toimimaan Niksun & Minnin perheen odotetuimpana vieraana, tonttuna ja pukkina... :D No, piti sekin kokea sitten kerran elämässä :)

Vasemmalta: allekirjoittanut & Hugo joulupukki-isänsä ja muuten vaan höpsähtäneen äiteensä kanssa :)

Nyt se on...

2009-12-23T14:50:00.000+02:00

...joululoma!

Rauhallista, riehakasta tai suorasssstaan hulvatonta joulua itse kullekin toiveidensa mukaan!

Hugomaisia juttuja

2009-12-18T14:07:00.000+02:00

Jokaisella koiralla on omia tapojaan; Antero-paappa esimerkiksi haluaa aina mennä syömään herkkunsa ulos (sisällä ei voi syödä) ja Benja taasen ei suostunut syliin kuin "yksin päin", eli sen vasen kylki kantajan rintaa vasten. Hugollakin on jo muutamia omia maneerejaan, osa sillä lailla semisti pahoja mutta suhteellisen harmittomia tapoja.

Yksi harmiton mutta ärsyttävä tapa ilmenee lenkkeillessä, kävelemme yleensä aina kävelytien oikeaa reunaa, mutta Hugo kurvaa aina vasemmalta puoleltani ohi jos jää jälkeen. Joudun siis siirtämään fleksin toiseen käteen tai pyörähtämään itse ympäri. En tiedä oppiko se tämän koirakoulun sivulle-harjoituksissa (itse olen "vanhan koulun" ihmisiä, ja tykkään opettaa sivulletulon takakierron kautta), en oikein muutakaan keksi.

Hugon mielestä ehkä parhain hetki viikossa on se, kun tulemme isännän kanssa saunasta, ja Hugo pääsee yleensä sitten aina sänkyyn leikkimään.. :D Se on isännän ja Hugon yhteinen hetki, mä olen yleensä silloin vielä pesuhuoneen puolella hoitamassa viikoittaisia kauneusrutiineja (kröhöm...).
Meidän sänky on niin korkea että Hugo ei pääse sinne itse, pyytää kyllä kovin tarmokkaasti apua aina. Sängyssä sitten melskataan ja leikitään luolakoiraa; lempparia on kun Hugge menee peiton alle ja sitten tehdään kädellä saaliseläinliikkeitä joita pieni luolis metsästää. Meillä on tästä videonpätkäkin, täytyiskin ladata tänne.

Hugo tykkää myös hyppiä, niin sängyssä kuin muuallakin. Itsepähän tilasin pomppivan koiran :)

Vieraiden mielestä varmasti epämiellyttävin tapa, mitä Hugolla on, on sen innostus yrittää puhdistaa aivo-ontelo räästä nenän kautta. Ällöä se on meidänkin mielestämme!! Jostain se sen on keksinyt, ja pieni kieli mahtuu nenään yllättävän hyvin, ja tuntuu melkoisen inhottavalta kun pääsee lipaisemaan jotain limakalvoa takaraivon puolella. Yök. Hugo saa siis pussailla ihan niin paljon kuin sielu sietää, mutta toi nenäjuttu... yhh.

Ollessaan tyytyväinen, yleensä ruuan jälkeen, Hugo haluaa syödä mun hihaa. Vain mun hihaa, ja vain oikeaa hihaa. Muiden hihat ei kelpaa, eikä vasen hiha ole yhtään niin kiva kuin oikea hiha, oli mulla mikä paita tahansa päällä. Tästä tavasta olen yrittänyt opettaa eroon, mutta kun se on niin luttana kun se mussuttaa hihaa hampaissaan ja välillä nukahtaakin sohvalle mun viereen hiha suussa. Söpöä. Voi Huppea kun tulee kesä eikä pidetä pitkähihaisia... :)

Toinen vähän epäilyttävä juttu on sormien syöminen. Hugge tuppaa vieläkin näykkimään käsiä leikkiessään, varsinkin jos käy kovasti kierroksilla. Lopettaa kuitenkin heti kun sanoo että älä pure, tosin muistaa sen vain viitisen sekunttia... Eikä tässä vielä kaikki!
Hugo myös "imeskelee" sormia, esim. sylissä ollessaan jos sattuu haukotuttamaan niin leuat yleensä laskeutuu käden ympärille, lemppareina joko tohon pehmeään peukalonjuureen tai sitten ranteen ympärille. Hugo ei pure, vaan vain tavallaan lepuuttaa leukojaan siinä, ja nussuttaa samalla kielen kanssa. Ilmeisesti joku imemisrefleksijuttu. Tästä tavasta ei ole niin väliä päästä eroon, mutta olenpahan vaan pohtinut pitäiskö nuo suulla käsille tehtävät jutut kieltää kokonaan, että leikkinäykkiminenkin vähenisi. Tuskin jaksan vielä vaivautua ja luotan tähän perinteiseen tapaan, että annan asioiden mennä omalla painollaan.

Muutenhan Hugo on siis ihan normaali koira koiramaisine juttuineen. Seisoo kahdella jalalla nähdäkseen kunnolla, hengailee mielellään sohvan selkänojalla tai ihmisten harteilla... :)

Murkkuikääkö..?

2009-12-17T21:49:00.000+02:00

Hugo-peikkohan on tunnetusti varhaiskypsä, aloitti nostamaan koipea jo 13-viikkoisena ja on kuopsutellutkin merkkailujensa päälle jo hyvän tovin. Nyt herralla on ikää melko tarkkaan 6 ja ½ kuukautta, ja luulen, että...

Hugolla on murrosikä.

Ei muuten, mutta se on alkanut varastelemaan mun sukkia, ja söi mun laturin. Ja yrittää varastaa ruokaa lautaselta (meidän perhe on paha ja syö sohvalla...) vaikkei ole koskaan saanut lautaselta mitään. Kyseenalaistaa myös käskyjä lenkkeillessä, ei todellakaan tule luokse jos haju on nyt niiiin paljon mielenkiintoisempi (yleensä sentään tulee, sen yhdeksän kertaa kymmenestä).. Ei vaivaudu edes katsomaan että mitä ne siellä huutelee. Hugo myös näkee niitä kuuluisia mörköjä, vahtii ja öhmöttää, ja lisäksi yrittää komentaa leikkiessä (eli Hugon puherepertuaari on kasvanut huomattavasti ;)).

Muuten se on ihan sama höppänä itsensä, että mitään hälyyttävää ei siis ole tapahtumassa. En vaan ajatellut tota murrosikää IHAN vielä... justhan Hugge-vauva vasta tuli :)

No, sentään se ei vieläkään merkkaile sisälle, tai ei ainakaan ole jäänyt kiinni. Heh.

Lunta!!

2009-12-13T13:55:00.001+02:00

Söpöpupu!

Nyt sitä lunta on, vähän tosin, mutta onpa kuitenkin.

Käytiin pellolla pööpöilemässä, sillä luontaisessa elinympäristössä puputhan esittää tapansa mukaan pupuliikkeitä :)

Epäilemme myös, että söpöpupu on osaksi mangusti. Kun on pieni, matala ja pellolla, pitää nousta takajaloilleen jotta näkee ketä sieltä tietä pitkin on tulossa. Tällä kertaa tuli vain ihmisväkeä.

Vääpeli Väpähäntä joulumielellä :)

2009-12-10T20:54:00.001+02:00

Ensin vähän riehutaan ja pööpöillään...

...ja sitten rauhoitutaan.

Mitäs sitä pieni koirapoika muuta :)

Kuin krapulassa ja turpiinsa saanut :(

2009-12-02T19:04:00.003+02:00

Huuvel kävi tänään eläinlääkärissä kummankin yläkulma- ja toisen alakulmahampaan poistossa. Oli takaisin haettaessa vähän sen olonen että mitä v*ttua, sen vähän mitä pysyi hereillä siis. On ollut aika rauhallinen ilta, mitä nyt leikkiä tekisi mieli mutta ei meistä kumpikaan suostu raukkaa leikittämään.

Hampaidenpoisto kustansi yhteensä 89,70€ siellä tutulla ja turvallisella Kaarinan Eläinlääkäriasemalla, eli selvittiin halvemmalla kuin mitä ounastelin. Elopainoa näytti vaaka olevan 3150g, lihavuusaste on nyt kuulemma sopiva :)

Muuten tänne kuuluu ihan hyvää ja tavallista koiraperheen arkea, ei mitään maatamullistavaa joten tännekään ei sillä lailla ole ollut päiviteltävää.

Ärrinmurrin

2009-11-22T12:13:00.000+02:00

foreca

Hmmph. Eilenkin oli kaunista.

Tänään vietän koko päivän töissä, ja eilen oli suoritettavana pakollinen Ikea-Plantagen-shoppailureissu (sydämenmerkit kummallekin puljulle!!). Eli sisätiloissa mennään näköjään nämä vähäisetkin aurinkopäivät, oikeen harmittaa kun nyt sitten olisi se hyvä keli lähteä katselemaan uusia maisemia Hugon kanssa.
Ei auta. Jatketaan töitä, toivotaan lisää aurinkoa (ja sitä lunta!!).

Syysmasennus

2009-11-20T11:29:00.000+02:00

Miksi aina sataa? Päivisinkin on niin harmaata, että joutuu pitämään kaikkia valoja sisällä päällä, jotta edes hiffaa että on PÄIVÄ.

Huggella on nälkälakko käynnissä. Mun tekemä ruoka (riisiä, vihanneksia & jauhelihaa) ei kelpaa, kananmuna ja tonnikala kyllä tuntui eilen maistuvan. Lihaisia luita se kyllä suostuu järsimään...
Pidin Hugoa tosiaan hetken aikaa "laihdutuskuurilla" kun alkoi massu vähän kasvaa, nyt poika on taas hoikissa mitoissa mutta jotain sen tarttis silti syödäkin, kuitenkin.

Ei tästä kirjoittamisestakaan tule mitään kun pääkoppa ei ole hereillä. Uusia lenkkimaastojakin on pitänyt käydä katsomassa jo varmaan viikon verran, muttei raaski lähteä kovin kauas (varsinkaan mun eksymistaipumuksella :D) kun sade kolkuttaa koko ajan nurkan takana. Voivoivoi.

NYT SITÄ LUNTA??

2009-11-11T22:33:00.000+02:00

Hehheh - mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta ;)

Sumupäivä

2009-11-09T13:02:00.003+02:00

Sumuista. Pupujuppe-Huppea ei haittaa, minusta taasen tuntuu, kuin sumu siirtyisi päänkin sisälle. Lunta voisi tulla jo ja vaikka sen verran, että pysyisi maassakin. No ehkä ensi vuonna... sisko kyllä muisteli että pysyvä lumi tänne lounaiskolkkaan on luvattu Tapaninpäiväksi. "Jee".

Flunssa on jo melkein kaadettu, viime yönä en herännyt kertaakaan yskään. Juupelikin on edistynyt toiminnoissaan, tuppaa nykyään kuopsuttelemaan ihan suuren maailmanmiehen elkein merkkailujensa päälle ;)

:(

2009-11-07T14:57:00.000+02:00

Kyllä nyt on närhen munat niin, että me ei huomenna mennä näyttelyihin. Olen yhä kipeänä, enkä näin astmaatikkona viitsi riskeerata keuhkotaudista paranemista yhden koiranäyttelyn takia - varsinkin, kun aikaisemmin koiranäyttelyt on aiheuttaneet astmaoireita.

Ensi kerralla sitten... :(

Flunssajuttuja ja jännitystä

2009-11-05T11:26:00.000+02:00

Haarlaan sataa tänään näköjään ensilumi! Tai jotain pientä, valkoista näytti taivaalta tulevan, kun käytiin äsken Juupelin (= Hugo) kanssa lenkkeilemässä.
Allekirjoittanut sairastaa virusflunssaa käänteisessä järjestyksessä; alkoi tuttuakin tutummilla keuhkokuumeoireilla maanantaina, ja nyt torstaina on jäljellä silkkaa räkää ja mukavasti lohkeava yskä. Koirakoulu jäänee tänään siis väliin, jollei isäntä saa jostain yhtäkkistä mielihalua lähteä sinne palelemaan.
Hugoa itseään ei näytä huono (= kylmää & tuulista) ilma häiritsevän, päin vastoin - ihan kuin se saisi vaan entistä enemmän virtaa tällaisilla keleillä. Ehkä tuuli on vaan hyvä kirittäjä ;) Ei ole meinaan 8m fleksi yhtään liian pitkä, kun Hugge päättää vähän päästää virtoja.

Eniveis. Mitä tuohon jännittämiseen tulee, niin olemme tosiaan menossa sunnuntaina Turun Kääpiökoirayhdistyksen epäviralliseen pentunäyttelyyn. Paikkana on niinkin matala maja kuin Turun Messukeskus... ;D Siis se sama mesta missä järjestetään Turku Top Dog Show't ja Winter Dog Show't ja muut missä on paljon isoja hienoja ja taitavia koiria esittäjineen. No, eiköhän se siitä. Pakko sinne nyt on mennä kuitenkin, kun olen jo niin paljon sitä kaikkialla puhunut :D

Ekaluokkalainen :)

2009-10-27T19:28:00.000+02:00

Aloitimme eilen Huppepuppen kanssa koirakoulussa.
Tarkoituksena on opetella kunnon koirakansalaiseksi; kulkemaan sivulla, olemaan paikalla, istumaan ja makaamaan, sekä muita perinteisiä yleishyödyllisiä temppuja. Kurssikavereina meillä tulee olemaan ainoastaan jo aikuisikään ehtinyt berninarttu, sillä kolmas meidän ryhmässämme aloittaneista ylennettiin heti jatkoryhmään. Ja mitäs Huppe sitten... esitteli pupuhyppyjä ja pakoili kouluttajaa... :D

Hugo on hyvin innokas, ja helppo motivoida varsinkin leikin varjolla. Välillä vähän liiankin innokas (palaa kohtaan, missä puhutaan pupuhypyistä :D). Herkkujen kanssa on vähän niin ja näin, välillä kelpaa mikä tahansa ja välillä ei mikään. Eniveis, Hugo ehkä osaa jo mennä käskystä istumaan, odottaa paikallaan kun poistun parin metrin päähän, mennä auttavasti maahan sekä toki kulkea hienosti remmissä.

Seuraava opiskelukerta onkin jo torstaina, toivottavasti on vähäsen parempi ilma... Ei ollut koiraherralla motivaatio oikein huipussaan, kun oli niin märkää... Ja 45min on ihan liian pitkä aika keskittyä yhteen pötköön, joten käytiinkin sitten välillä vähän tuulettamassa hermoja ja haistelemassa Kupittaanpuiston hajuja.

Tarkoitus olisi kanssa harjoitella vähän näyttelyjuttuja, sillä Hugon (ja allekirjoittaneen!!!!!) näyttelydebyytti lähestyy uhkaavasti. Tervetuloa vaan katselemaan meitä 8. marraskuuta Turun Messukeskukseen, kun päräytämme kilpakaverit kalpeiksi Turun Seudun Kääpiökoirayhdistyksen epävirallisissa pentunäyttelyissä :D

ps.
Hugo nyt sitten jaksoi leikkiä papillonia aika hyvän tovin, tänään olikin jo oikea korva taas lurpallaan. Nyt meillä on taas yksikorvainen koira :)

Myöhäisillan mainostelua

2009-10-20T23:03:00.000+03:00

Hugge kärttää jo kovasti että mentäis nukkumaan, mutta ei, kun allekirjoittaneella on blogistania-seikkailut vielä kesken. Ja mitä löytyikään...

Jutta Kootuista muruista järjestää meinaan arvonnan jonka palkintona on melkoisen herttainen kehystetty kuva. Mene ja katso itse ;)

(Jutalla on myös kaksi hauskaa hauvaa, Muru ja Mansikki, ja erittäin kaunis koti.) Niih.

Where have all the pretty cows gone?

2009-10-19T12:53:00.004+03:00

Hugo on metsäillyt melko tukevasti viimeiset päivät, tykkää siitä - tapansa mukaan - ihan sikana :)

Alkuperäinen idea oli kuvata Hugoa metsässä.

Ei voi sanoa että onnistui vaihtelevasti, sillä onnistui hyvin samalla tavalla :D

"Mitä sä siellä kuhnaat, mennään jo" sanoo hän.

Hugo käyttäytyy yhä erittäin mallikkaasti remmissä, ja nyt metsäillessä enemmänkin Hugo tulee yhä nätisti siihen suuntaan kuin minäkin. Jos nenä meinaa viedä polunhaarasta eri suuntaan, se kyllä palaa salamana jalkoihin kun äänellä muistutan että mihkä sitä oltiin menossa. Pysyiskin vaan sellasena...

Hugon kuvauksellisuus tuntui siis hyvin rajoitetulta tänään, joten keskityin kasvipuoleen. Toivoin myös että tällä kertaa olisi lehmät roikkuneet aidan vieressä, mutta ei, ei edes yhtä sarviparia näkynyt mailla, halmeilla.

Tulihan sieltä sitten loppujen lopuksi pari kivaa kuvaa itse sankaristakin.

Vapaapäivä keittiön pöydällä oleskellen

2009-10-13T11:47:00.001+03:00

Ostoslistalla uusi keittiön pöytä

2009-10-11T13:04:00.003+03:00

Hugo on keksinyt linnut. Niitä lentää ulkona. Ulos näkee parhaiten keittiön pöydältä.

Lintuja on erityisen hyvä tarkkailla silloin, kun äiskä lukee sanomalehteä. Hugolla on myös hieno kissamainen tapa asettaa itsensä juuri sen kohdan päälle, mitä yritetään lukea.

Että jos vaan ostais uuden pöydän, että mahduttais kummatkin siihen kunnolla. Onhan tuo nykyinen ehkä muutenkin vähän liian pieni... :)

ps.
Hugo on jälleen ihan pystykorvainen.

Muru mussukkainen

2009-10-04T10:32:00.003+03:00

Lempivuodenaika

2009-10-02T12:32:00.002+03:00

Niin, Hugo on jälleen puoliksi papillon. Kuva paljastaa ;)

Sika Sikasen syyspäivä

2009-10-01T20:11:00.002+03:00

Sika Sikanen aloittaa päivänsä nykyään viiden jäljissä pissalenkillä ja sen jälkeen tapahtuvalla aamiaisella. Tämän jälkeen allekirjoittanut menee takaisin nukkumaan, ja Sika Sikanen yleensä jatkaa touhuiluaan esim. naudankoipea jyystämällä. Kun isäntä lähtee kouluun, hän yleensä tuuppaa allekirjoittaneen pyynnöstä Sika Sikasen sänkyyn aamupäiväunille :)

Allekirjoittanut ja Sika Sikanen heräilevät yleensä yhdeksän jälkeen, jolloin onkin sitten ihan oikea lenkki ohjelmassa.

Lenkeillä Sika Sikanen harvemmin sikailee, vaan käyttäytyy yleensä kullannuppumaisesti :) Kohtaa hienosti niin isot kuin pienetkin koirat. Välillä pääsee jopa leikkimäänkin, tällä kertaa Manu-brassin kanssa!

Lenkkeilyn jälkeen on ohjelmassa yleistä sikailua, kuten oman kopan tyhjentämistä, vessapaperirullan silppuamista ja allekirjoittaneen sormien pureskelua kun suuvärkkiä kutittaa (eläinlääkäri kyllä väitti, että rautahampaita on jo tullut, vaikkeivat allekirjoittaneet ja isäntä mitään olekaan huomanneet).

Ennen allekirjoittaneen töihinlähtöä Sika Sikanen pääsee vielä pissalle, yleensä vain lyhyelle lenkille.

Kullannuppu-Sikanen tykkää kaikenlaisesta ulkoilusta, paitsi sateella. Silloin se jää katoksen alle, ja sanoo uliuli :) Muutenkin se höpöttelee paljon, haukottelee ja sanoo njau, murisee ja tuhisee ja välillä myös möhisee. Haukkunut todistettavasti kaksi (2) kertaa.

Illalla sitten, kun kaikki ovat tulleet kotiin, pissailut ja kakkailut on hoidettu syömisten ja leikkituokioiden ohessa, on hyvä pistää maate. Yleensä sohvan selkänojalle, kun allekirjoittaneen on pakko tuijottaa vielä Greyn Anatomiaa yhteentoista asti.

Sitten Sika Sikanen siirtyy nätisti omaan koppaansa ja nukkuu siellä onnellisesti. Allekirjoittanut toivoo, että sinne lähemmäs kuutta.

"Tällä on täällä tällanen vähän niinkuin patja, tunnetko?"

2009-09-30T16:45:00.001+03:00

Hugo on nyt rokotettu ja siis virallisesti valmis suureen maailmaan :) Sai vähän yllättäen rabieksenkin sitten vahvisteen kanssa samalla, ell vaan kyseli että miten oli voinut ekan rokotuksen jälkeen (hyvin voi) ja tuikkasi sitten rabieksen perään. 63€ koko lysti tällä kertaa, tutulla ja turvallisella Kaarinan Eläinlääkäriasemalla. Vähän Hugo oli taas uneliaan oloinen, puolen tunnin varoaika eläinlääkärin läheisyydessä meni kuitenkin isäntäväellä Lidlissä shoppaillessa, ja kuskina toiminut "isoisä"(??) piti Hugolle autossa seuraa. Kotona siitä uneliaisuudesta ei muuten ollut sitten hajuakaan.

Ja mitä otsikkoon tulee, Hugo on nyt tasan 17 viikkoa vanha, ja painaa 2650g, eli painoa edellisestä kerrasta oli tullut lisää ~800g. Eläinlääkärin mielestä Hugo oli siis vähän tuhti, ei niin lihava kuitenkaan, että pitäisi alkaa tarkistamaan ruokintaa tmv, eli kasvanee tuosta vielä pois.

Mutta kun mun mielestä se on niin laaaiiihaaa.... :)

Hugo muuten tilattiin töihinkin taas vierailulle, huomenissa matkustamme siis jälleen halki kaupungin suureen maailmaan :)

Lurppakorvainen työkoira

2009-09-26T12:59:00.001+03:00

Olen tosiaan töissä pienessä hotellissa, teen vastaanottovirkailijan ja yleishöylän hommia, yleensä iltaisin ja välillä myös tuuraan pomoa ihan perinteisesti kahdeksasta neljään. Meillä on hyvin "eläinystävällinen" ilmapiiri ihan ylimmältä taholta lähtien, joten otinpa sitten torstaina Hugon mukaan pällistelemään suurta maailmaa :)

Hugon mielestä paras paikka maata oli ... työpöydällä. Lattialla oli tylsää, sylissä tuli kuuma, joten näppäränä poikana Hugo sitten yks,kaks,yllättäen silppasi tuttuun tapaansa kättäni pitkin ja pisti pöydälle maata. Aamupäivisin on onneksi hiljaisempaa suorien asiakaskontaktien kanssa, joten aika paljon riitti niitä hetkiä kun Hugo sai rauhassa maata pöydällä ilman, että olin nostamassa sitä lattialle asiakkaan saapuessa.

Palaute oli pääasiassa positiivista, vain yksi leidi sai jonkin sortin psykosomaattisen allergiayskäkohtauksen kun sisäänkirjauksen loppuvaiheilla Hugo "astui esiin" pöydän alta käydäkseen juomassa. Otetaan kuitenkin huomioon se, että leidi oli tönöttänyt siinä jo sen 5-10min ilman mitään niiskutusta, ja pakottava yskä tarttui vasta suorasta näköhavainnosta ;)

Ymmärrän toki sen, että pieni (ja söpökin ;)) koira aiheuttaa herkille allergisen reaktion, ja että lainsäädäntökin jo kieltää eläintien tuomisen tiettyihin tiloihin. Sitä en kyllä ymmärrä, miten niin allergiaherkät ihmiset voivat sitten edes yöpyä hotelleissa, joihin lemmikit ovat tervetulleita, tai ylipäätänsä liikkua missään missä liikkuu ihmisiä, joilla saattaa olla lemmikkejä.

Koirapelkokin on jälleen asia erikseen, mutta ainakaan tuona yhtenä päivänä ei tullut niin hysteerisesti koiria pelkäävää asiakasta vastaan, jota olisi häirinnyt kaksi kiloa karvaa suljetun oven takana.

Ja silti, ylimmän johdon mukaan Hugo on yhä tervetullut mukanani töihin :)

Töissä sitä paahdetaan siis nytkin ja ilman koiraa. Isäntä ja Hugge viettävät vapaaviikonloppua anoppilassa Mimmin ja Rontin kanssa tupareita juhlien, ja minäkin toivottavasti pääsen liittymään seuraan töistä päästyäni.

Ja eräänä kauniina(??) aamuna...

2009-09-22T15:39:00.002+03:00

...minut herättikin phalène.

Hubbelgubbe on laskenut nyt kummatkin korvansa alas, toisen se tipautti tuossa viikko takaperin, ja tänään aamulla oli sitten kummatkin alhaalla. Kuvamateriaalia luvassa jahka meitä suositaan hyvällä, aurinkoisella säällä :) Turku on ollut aika harmaa viimepäivinä.

Harmaa keli ei ole kuitenkaan haitannut uusien koirakaverien saamista, tuorein tuttavuus on yläkerran Remu - Hugon kanssa samankokoinen 8vk sakemanninalku :) Eilen päästiin pihalla ihan tositoimiin ja huvitettiin parvekkeelle kerääntyviä naapureita lasten leikkikerholla... Hugo jallitti Remua ylt'ympäriinsä ja Remu-parka ehti välillä vaan vähäsen lyödä tassulla lisää vauhtia kun Hugo oli jo .. no aika kaukana :) Välillä Hugo-jänis juoksi suoraan Remua päin, kun ei nämä oletukset väistöreaktionopeuksista osuneet osapuolten välillä ihan yksiin.

Oli aika väskä pieni poika kun päästiin sisälle, mutta hauskaa oli paitsi pennuilla myös yleisöllä :)

Korvapuoli Pissa-Lasse

2009-09-16T16:46:00.002+03:00

Tänään se tapahtui, aamulla, kahdeksan jälkeen. Ihan yhtäkkiä.

Hugo-~~perkele~~ rakas päätti tyhjentää rakkonsa sänkyyn.

...

Mikäs siinä sitten, pissareissu pyykkituvan kautta ja täkki ja lakanat pyörimään. En sano että v*tutti!!!

Noh, eniveis.
Hugo on myös päättänyt yhden yön aikana ruveta toiselta korvaltaan phalèneksi. Ajattelin ensin myös sitä että josko korvassa on roska tai muu häiriöjuttu, mutta eipä siellä mitään tunnu olevan, eikä Hugo sitä sen enempää rapsuttelekaan... Saa nähdä nouseeko se siitä vielä pystyyn, tai laskeutuuko toinen korva alas (on kyllä niin tukevasti pystyssä, etten usko). Tai ehkä jää Ronron-"sedän" tavoin erikorvaiseksi :)

..

Kiitokset myös kommentoineille!! Mukavaa kun "ilmiannatte" itsenne :)

Note to self #2

2009-09-14T20:53:00.002+03:00

Älä aina usko pahinta :)

Ensimmäinen työpäivä takana, Hugo jäi tyytyväisenä mutustamaan vessapaperirulla-arvoitusta (eli tämä perinteinen herkkuja piilotettuna tyhjän vessa- tai talouspaperirullan sisälle) kun lähdin töihin, eikä tullut edes sanomaan hyvästejä ovelle!
Isäntä kotiutui sitten ajallaan ja uninen Hugo kuulemma kömpi makuuhuoneen perukoilta, ilmeisesti oli möhnöttänyt aika suuren osan ajasta. Lattialla oli kakkat ja muuten huusholli oli mallillaan :)

On se viisas koira.

Aamupäivällä teimme ensimmäistä kertaa lähempää tuttavuutta edes jokseenkin samankokoisiin kavereihin, naapurirapun mäykky-mix-pariskunta Maisaan & Kalleen. Pariskunnan emäntä ihasteli että mukavaa kun Maisakin ottaa kontaktia, ei yleensä ilmeisesti oikein perusta muista koirista. Kaikki kolme pörräsivät hyvän tovin hännät heiluen, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa :) Hugo arasteli enää vain vähäsen. Kyllä se tästä :)

Edistystä ja takapakkia

2009-09-13T22:32:00.003+03:00

Edistystä:

kynsienleikkuu sujuu nykyään MELKO mallikkaasti. Naapureiden ei siis enää tarvitse pohtia soittaakko Leyser paikalle vai ei... (Hugo on niiin drama queen!!)
lenkkeilemme nykyään flexissä...
...ja uskallamme ohittaa myös vastaantulevat koirat muutenkin kuin ojanpohjan kautta (kiitokset meidän ihanaisen jurolle Anterolle joka ei välittänyt pienestä Hugo-pojasta hönkäsen pöläystä... :D)
osaan arvioida Hugon ruuantarpeen, syö nykyään ainakin suurimman osan ruuastaan eikä jätä puolia kuppiin.

Takapakkia:

flunssa kaatoi kaksijalkaiset petiin pariksi päiväksi, joten sisällepissailu pääsi vähän ... lisääntymään. Ei ole siis mattoja vieläkään lattialla :)

Muuten elämä jatkuu mallillaan, Hugo madotettiin Canexilla niiden ah-niin-ihanien sian kylkisiivujen saattelemana ja hyvin maittoi :) Seuraavana terveydenhuollollisena toimenpiteenä on tehosterokotteet + rabies, ei alkavalla vaan seuraavalla viikolla.

Huomenna onkin sitten taas allekirjoittaneella edessä paluu normaalielämään, sillä neljän viikon kesäloma vetelee viimeisiään.
Näillä näkymin Hugo joutuu olemaan kotona yksin 2-4 tuntia, mikä ei kyllä ole paljoa sen pidempään kuin mitä olemme "harjoitelleet".

Raportoinkin varmaan seuraavaksi uuden note-to-self -listan, mitä kannattaa ottaa huomioon jos koiranpennussa asuu sisäinen sisustaja... Toistaiseksi Hugo on vain ilmaissut halunsa tuunata keittiönjakkaraa :)

Loppukevennys:

Näin hauskaa on pienellä perhosella kun "isi" tulee kotiin ;D

ps. pikkulinnut (google analytics..) lauloivat, että meillä käy täällä useampikin lukija päivässä (tai sitten kasvattaja vaan käy vilkuilemassa puolen tunnin välein että miten poika pärjää maailmalla ;)). Kommentoikaa ihmeessä, jos vaan suinkin saatte kommentoinnin toimimaan!

Note to self #1

2009-09-07T20:09:00.002+03:00

Jos opetat koiranpentua leikin varjolla "suihkussa käymiseen", tee se joskus muulloin kun silloin, kun olet itse menossa saunaan sen jälkeen.

Varsinkin, jos haluat saunomisen jälkeen...
...putsata korvasi rauhassa ilman, että koiranpentusi pissaa vessan matolle jalkojesi juureen ("no ei sitä varmaan enää tarvi viedä ulos kun se pissas noin paljon ja on jo pimeää")
...katsoa rauhassa telkkaria ja käydä jääkaapilla ilman, että koiranpentusi pissaa paperin ohi jalkojesi juureen ("no nyt sitä ei ainakaan tarvi viedä enää ulos ku nytkin tuli noin iso pissa")
...nukkua yösi rauhassa ilman, että aamulla ensimmäisenä herättyäsi lasket jalkasi pissalätäkköön ("Hugo, lähdetäänkö pissalle??")

No, ainakin tuli Hugo nesteytettyä, ja kaikilla oli hauskaa - pissaepisodeja huomioimatta :)

Lisää kuvia: metsämies!

2009-09-04T17:32:00.003+03:00

Hugon lempiharrastuksia:

vuorikiipeily
metsänhoitotyöt

Finland's Next Top Dog

2009-09-04T15:46:00.002+03:00

"No oota mä guuglaan että minkä ikäsenä..."

2009-09-03T16:17:00.001+03:00

Hugo nostaa jalkaa. Believe it or not... Ensin luulin että se oli vahinko, että voikukat kutitti vatsan alta. Sitten voikukat kutittivat aika monta kertaa vatsan alta.

Ei, kyllä se nostaa jalkaa!! Ja ikää on 13 viikkoa + 1 päivä. Pientä mieshormoonia havaittavissa :)

Hassujen koirien kokoontumisajot

2009-08-30T20:13:00.015+03:00

Sunnuntai...

Kinkkukiusausta, marjapiirakkaa ja hassujen koirien kokoontumisajot :)

Hugo kävi tutustumassa Koroisten tyttöihin, eli montterilaisiin (leonbergi x kultainen noutaja) siskoksiin Mimmiin ja Ronttiin. Isosisko-Rontti suhtautui lapsukaiseen äidillisen kohteliaasti, ja pikkusisko-Mimmi jaksoi leikkiäkin Hugon kanssa :)

Hugo oli vapaana koko ajan, ja pysyi hienosti maisemissa. Ennen ensitreffejä piti kyllä mennä auton alle piiloon mammuttimaisia ja kamalan kovaa haukkuvia siskoksia, mutta sieltäkin tultiin hienosti pois jahka ehdin kutsumaan. :) Pihalla oli paljon kaikkea jännää kuten suuri nurmikko, marjapuskia joiden alla mahtui seikkailemaan, sekä ... fasaani. Fasaani kyllä havaitsi Hugon ennen kuin Hugo fasaania.

Koirat tulivat keskenään kertakaikkiaan loistavasti toimeen, yhtään pahaa sanaa ei sanottu puolin eikä toisin :)

Tässä vielä vähäsen videoaineistoa :)

(Kärsivällisyyttä.. tiedoston kanssa ei ole koossa pihistelty!)

Kotiintuomisina kaneliomenoita ja valkeakuulaita, sangollinen sieniä sekä pieni ja väsynyt mutta silminnähden päiväänsä tyytyväinen Hugo.
Hugelstam on muuten viime yön aikana päättänyt nostaa sen viimeisenkin phalène-korvansa papillon-korvaksi, vaikka me huoltojoukoissa olemmekin kyllä täysin tyytyväisiä mihin tahansa kahteen toimivaan korvaan :)

Pentuajan pyörittelyä

2009-08-29T18:48:00.002+03:00

Meille on "jo" kehittynyt ihan kiva rutiini ulkoilujen ja syömisten kanssa, ja laskeskelin että käymme ulkona n. 8-10 kertaa päivässä. Rupes melkeen naurattamaan kun mietin kuinka helppoa onkaan sitten tulevaisuudessa käydä lenkillä vain sen kolme, neljä kertaa päivässä :D

Hugo herättelee mut säännöllisesti aamuisin siinä kuuden paikkeilla, ja lähdemme siitä suoraan aamupissalle. Tähän asti Hugo on pissannut kerran yöllä sisälle, yleensä vissiin aika vähän just ennen mun herättämistä. Tänään oli kuitenkin eka "kuiva" yö!
Pissareissun jälkeen lykkään sille safkat naaman eteen, Hugo syö ja mä juon kahvit & luen Hesarin. Sitten seurustelemme hetken ja käymme uudestaan ulkona, jolloin tulee yleensä pissan lisäksi kakka.

(Olo on vähäsen kuin vastasyntyneen lapsen äidillä, jutut pyörii pissan, kakkan ja ruuan ympärillä...)

Toisen ulkolenkin jälkeen kello lähentelee kahdeksaa, ja painumme kummatkin pehkuihin vielä noin pariksi tunniksi.

Sen jälkeen päivä sujuukin lenkkeillessä, peuhatessa ja nukkuessa - Hugo syö nykyään kolme kertaa päivässä (aamulla, iltapäivällä ja illalla) koska se neljäs kerta ei enää oikein uponnut.
Viimeisen kerran käymme pissalla iltahämärissä yhdeksän maissa, joskus myöhemminkin. Olen pohdiskellut että tuo yöväli taitaa jäädä aika pitkäksi, mutta ei tunnu kyllä Hugoa häiritsevän... Se nukkuu pääasiassa koko yön (paitsi että viime yönä isännän myöhäinen kotiutuminen aiheutti vähän mielenosoituksellista tohveleiden raahaamista unikoppaan...), tai on ainakin melko hiljaista poikaa jos välillä onkin hereillä.

Isäntä on myös alkanut tulla hyväksytyksi, Hugo ei ole enää niin paljoa pelkästään mun perään. Saan jopa käydä rauhassa yksin vessassa ja tupakalla, jos isäntä on maisemissa.

Hugo on saanut kanssa ensimmäisen koirakaverinsa, naapurilla hoidossa ollutta Lilli-chihua on treffattu muutamaan otteeseen :) Huomenissa olisi tarkoitus käydä treffaamassa vähäsen isompia tyttökoiria, anoppilan Ronttia ja Mimmiä. Ensi viikolla on ohjelmassa meidän Anteron tapaaminen.

Kuvatuksia

2009-08-26T16:06:00.007+03:00

Tältä näyttää n. 11-12 viikkoinen perhoskoiranpentu. :)

"An ny ni mä nukun :("

Priima pentu

2009-08-26T15:48:00.001+03:00

Hugo kävi eilen tiistaina 25. elokuuta hakemassa ensimmäiset rokotteensa, tarkalleen päivää vaille 12 viikon ikäisenä. Automatka sujui leppoisasti kaikkien ohjekirjojen sääntöjen vastaisesti - paras paikka löytyi autossakin mun niskan takaa... etupenkillä!

Kaarinan Eläinlääkäriaseman ystävällinen lääkäritäti totesi perusteellisen läpikäynnin jälkeen Hugon olevan "priima pentu", kaikki hännännipukasta hammaskalustoon saakka oli hyvässä kunnossa :) Sitten lykättiin nappulaa nassuneteen ja pienen uikahduksen saattelemana piikki niskavilloihin. That's it! Tiskin kautta (57€...) takaisin autoon ja kotiin. Huggelskuggel oli seuraavat pari tuntia melkoisen veto pois, mutta nyt rokotuskäynti on muisto vain. Virtaa riittää, vaikka ollaankin yritetty noudattaa eläinlääkärin neuvoa ottaa vähän rauhallisemmin.. Lenkilläkin veti sellaiset hepulit että oksat pois, naapureilla on varmaan hauskaa seurailla meitä ikkunoista :)

Ajattelin nyt sitten laittaa niitä kuviakin kun niitä on pariltakin taholta toivottu (terveisiä vaan :)), jos vaan kameran piuha löytyy jostain ja isännän kone suostuu yhteistyöhön Canonin kanssa.

Meillä on...

2009-08-22T13:09:00.004+03:00

ihmetelty pää kallellaan Super Mario Brossin musiikkia
ryöstetty tohveleita ja roikuttu ikkunaverhoissa(!!)
lenkkeilty reippaasti
leikitty vuorikaurista, maansiirtokonetta ja tutkimusmatkailijaa
nukuttu sohvan selkänojalla
nukuttu äiskän olkapäillä (ihan paras paikka)
oltu hienosti yksin kotona ruhtinaalliset 13 minuuttia ja vinkaistu vain pari kertaa ennen pehkuihin painumista (isäntä viritteli kännykän videokameran hyllyn päälle siksi aikaa kun lähdettiin käymään kaupassa)
hurmattu naapureita "ai ei se ollukaan kissa!"

Mitäs muuta sitä pieni pentu sitten tekisikään :)

Kuka syö kaiken eikä pelkää mitään? :)

2009-08-19T11:56:00.004+03:00

Se on Hugo!

Meidän suuri pieni mies, joka kotiutui eilen tuskallisen 6h junamatkustamisen (mukaanlukien Pasilan aseman läpijuoksu) jälkeen. Tuskallista se oli siis lähinnä mulle ja siskolleni joka oli matkakumppanina, Hugo lähinnä hengaili ja otti torkkuja kopassa. Ei pal hetkauttanu :)

Kotiin päästyä tehtiin melkein samoin tein house inspection, junassa Hugo oli jo toimittanut bag inspectorin virkaa. Sitten kakkat paperille ja pissat hetken päästä vähän ohi (on tämän häveliään pennun pissatusavunhuutomerkkien lukemisen kanssa vähän hiljaista...) ja kaikki hyvin - täällä ollaan siis! Käytiin sitten pihallakin vielä pissillä, vaikka syöminen(...) olisikin ollut mukavampaa. Ehkä siitä lisää joskus.

Yö meni levollisesti, ihmisväki taantui nukkumaan kymmenen jälkeen samaan aikaan pennun kanssa. Suunnitelmana oli nukuttaa Hugo kopassa makkarissa sängyn vieressä, makkarin ovi kiinni ja pissapaperi ja vesikippo mukana. Pikkasen piti piipata, mutta Hugo rauhottui ehkä noin suurinpiirtein heti, kun laskin käden koppaan. Suunnitelma onnistui :)

Aamusta oli sitten yhdet pissat (paperin ohi... hankala sitä on pimeässä tähdätä?!) mutta maittavan muikkuaterian jälkeen olikin sitten hyvä käydä ulkona tarpeilla. Nyt ollaan rampattu pihalla, otettu päikkäreitä, syöty juotu ja riekuttu. Reipas poika!

Kaiken kaikkiaan, Hugolla on aika kadehdittava elämänasenne. Kaikkeen suhtaudutaan "ok, näin se siis menee" -tyyppisesti, ei mitään turhia arkailla ja itseluottamushan on siis rajaton. Hugo ei ole kuitenkaan mikään tyhmänrohkea, ei se täälläkään suuna päänä juossut kämppää läpi vaan sievän systemaattisesti tutkiskellen. Tuli vähän testattua pelkoreagointiakin, vessan vetäminen olikin yllättävän pelottavaa, mutta Hugo hienosti "säikähti paikallaan". Hevosilla ainakin toivottu ominaisuus, lienee koirillakin?

Niin, mitä tuohon syömiseen tulee - ihan kaikki kelpaa. Housun lahkeet, hihansuut, nenät, parrat, korvanlehdet, porsliinilautaset, hiuksetkin menisi, samoin kaulakoru. Hyvällä luvalla saa sitten mutustaa villasukkaa, omaa peittoa, puruluujuttuja ja leluja. Varpaat on big no-no!

Ensimmäinen päivä on siis toistaiseksi sujunut mallikkaasti, tuossa se pieni nyt nukkuu matolla ja tuhisee. Kovasti on mun perään ja isäntää pitää vähänen mielistellä kun sillä on niin möreä ääni (mutta sikakiva parta :)).

Kuviakin voisin yrittää järjestää, ajattelin kuitenkin kerrankin nauttia jostain jollain muulla tapaa kuin linssin läpi. Ei se pentuaika niin kauaa kestä.