Bohohohoring

Ajatukset ei nyt yhtään pysy töidenteossa, vaikka nyt vielä pitäis jaksaa juurikin tehdä töitä. Muuttopäivä on ylihuomenna, ja se on seuraava vapaa ja viimeinen vapaa tulevaan reiluun kahteen viikkoon ennen kesälomaa ja Hugon kotiintuloa :) Sitten on neljä viikkoa pelkkää pennunelämää ja tutustumista uuteen kotipaikkaan.

Aika vaan menee niin hitaasti
Tämäkin viikko on kestänyt jo ikuisuuden.

Ja nyt ei aika kulu nopeasti edes töissä, kiireisin aika on selkeästi ohi joten ehtii jopa syödä lounastakin nykyään. Ehtii myös ajatella ja haaveilla, kärvistellä suorastaan! Ja sitten tässä käy taas niin klassisesti, että odotan kesälomaa ja Hugon tuloa kuin kuuta nousevaa, ja sitten kun se aika tulee, en osaakaan sitten olla ja nauttia.

No, aina löytyy jotain uutta odotettavaa.

Syksykin tulee taas pian.

"Marsuja" katsastamassa

Juna lähti lauantaiaamuna Kupittaalta kohti Kiteetä klo 7.41, minä lähdin junan mukana. Perillä Kiteellä olinkin sitten 14.30... Matka meni leppoisasti lueskellessa ja torkahdellessa.
Matka kasvattajan itsensä luo sujui hyvin ja voi että mikä siellä minua sitten odottikaan :)

Meidän Hugo!

Ja Hugon lisäksi toki kolme muuta pientä marsvinia ja yksi vähän isompi tyttö, joka lähtikin sitten omaan kotiinsa sunnuntaina.
Viikonloppu meni pentuja ihmetellessä ja ihastellessa, reippaita olivat kaikki ja jokainen oma suuri persoonansa :D Hugo on pennuista suurin ja komein, tietysti, reippaan ja rohkeammankinoloinen, joten se oli sillä sitten selvä.

"Millos tän saa sit tulla hakemaan kotiin??"

Äitikoira Mimar oli kaunis ja suloinen, piti pennuistaan hyvää huolta ja jaksoi myös leikittää pikkuisia. Ja tuo karva ja nuo korvat... Ihanaa!!! Ja niin kaunis katse! Ja on Hugokin kyllä nassultaan sellainen söpöliini ettei vertaista löydy :)



Ylläolevassa kuvassa poseeraava Myy-tyttönen lähti sitten tosiaan kohti Vantaata sunnuntaina. On muuten iloinen ja ystävällinen pentu!


Nyt sitten vaan odotellaan taas ja jännitellään että miten saan nää viimeiset viikot kulumaan, onneksi työt ja muutto pitää kiireisenä. Näillä näkymin pentu tulee kotiin elokuun kolmantena viikonloppuna, eli kolmen viikon päästä.

Hui :D

Iso luu purtavaksi

Hugo oikealla :) Kuva jälleen (c) Tiia Peura.

Kasvattajalta tuli myös paperipostia eilen, kirjallista tietoa ruokintaan ja terveyteen liittyen sekä vähäsen kaikkeen muuhunkin. Lisäksi lueskelin tuossa viikolla ilmestynyttä Koirat-lehteä (tai ainakin luulisin että juttu oli siinä), siinä oli juttu hajuaistin aktivoinnista tmv. Ehkäpä Hugosta kehkeytyisi isona sitten vaikka kanttarellikoira... :)

Aika kuluu, lapset kasvaa!

Tämmönen meille nyt sitten on tulossa. Huhhuh :) Kovin hän on suloinen, Hugo-pieni ;)

Tässä kaikki pennut äiteen kanssa. Ikää sellaiset reippaat 5-6 viikkoa. Saanko kaikki? :D
(Luulisin, että tuo takana näkyvä porsas on samanlainen kuin mikä meillekin on jo hankittu..)

Videossa Hugo on tuo mikä on alussa oikealla puolella.

Kumpikin kuva ja video (c) Tiia Peura.

Suunnitelmissa olisi lähteä katsomaan pentuja parin viikon päästä viikonloppuna, jos vaan saan työvuoroja niin siirrettyä.

Toivottavasti onnistuu...!

Kohtalon ivaa, vai voiko tässä niin sanoa?

Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, yleinen terveys ja rodulle ominaisten sairauksien vähyys oli yksi tärkeimmistä kriteereistä rotua valittaessa.

Perhoskoirilla oikeastaan ainoat mainitsemisen arvoiset sairaudet ovat polvilumpion sijoiltaanmeno (joka on suhteellisen yleinen vaiva varsinkin kääpiökoirilla, ja sitä tavataan mm. myös hevosilla!) sekä PRA, eli lopulta sokeutumiseen johtava silmäsairaus. PRA:sta varsinkin tuntuu olevan paljon puhetta, vaikka rotuyhdistyksen sivujen mukaan se ei ole Suomessa kovin yleinen.

"Meidän" pennun äitikoira Sincere's Hermione on testattu sekä silmistään, polvistaan että sydämestään terveeksi, samoin isäkoira Pia's Nicke Lilltroll polvistaan ja silmistään. Isän eli Norriksen puolelta kaikki testatut velipuolet ja -siskot ovat olleet silmistään "puhtaita", ja äidin puoleltahan noita sisaruksia ei vielä ole :)

Eli siis niin mikä kohtalon iva??

Meidän Anteron isipaappa, komea musta Hiidenparran Ikikiva on näköjään testattu 2004, ja sillähän on sitten todettu PRA. Antero itse onneksi näkee vielä kuitenkin ihan hyvin. Sattuuhan tuota. Antero on muuten ihan samannäköinen kuin isänsä!! Linkki väittää ettei se toimi, mutta kuvat saat näkymään kun klikkaat hiiren osoittimen osoitekenttään ja painat enteriä.

Antero on muuten ihan hulluna krokotiileihin. Hyvältä näyttää maistuvan... :)

Lapinkoiran muodonmuutos

Antero kävi parturissa elämänsä ensimmäistä kertaa.

Tässä lopputulos :)

Kaverini suositteli Kaarinan Happy Petiä, ja nyt voin suositella minäkin. Hintaa karvanajelulle tuli 40€, ja aikaa meni 1h 15min.

Anterolla on hännässä ns. häntämutka, mitä ei ole juurikaan näkynyt paksun karvan alta. Nyt kun häntäkin on ajettu paljaaksi, se muistuttaa epäilyttävästi siansaparoa...

Kotimatkalla vastaantulijat olivat ihmeissään, että mikä se tällainen koira on. Suosituin veikkaus tuntui olevan newfoundlandin tai muun suuren koiran pentu.

Oikea vastaus:
Lapinkoira, 10v.

Ensi keväänä sitten uudestaan, trimmaaja suositteli tulemaan jo heti huhtikuussa. Suosittelen kaikille pitkä- ja paksukarvaisten koirien omistajille!

Pienet pullerot 28. kesäkuuta

(c) Tiia Peura

Kovasti he ovat jo kasvaneet taas, maistelevat jauhelihaakin :) Kuvassa pennuilla ikää 25 päivää. Melkein yksi kuukausi!

"Hugo" on jo ansainnut ensimmäisen oman lelunsa, äitini ystävällisesti oli hankkinut vaaleanpunaisen pehmopossun (mikä on varmasti yhtä iso kuin pentu tullessaan meille...) joka röhkii. On pitänyt toppuutella äiteetä, että malttaa siinä lelujen ostossa :)

Ei sillä, olen minäkin käynyt hiplailemassa pantoja ja taluttimia ja vesi- ja ruokakippoja ja vaikka mitä. Aika paljon tavaraa taitaa silti siirtyä edesmenneen pikkukoiran jäämistöstä, ainakin sade- ja talvitakit tulee sieltä sovitukseen vaikka ovatkin melko varmaan liian isoja.