...sillä Hugon blogi on muuttanut!
http://perhoskoiravaikutus.blogspot.com
perjantai 5. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Asia, jota en tullut ajatelleeksi...
Meillä on Hugon kanssa tapana avata (posti)paketit yhdessä. Luulisin tämän juontuvan siitä, että posti tuo aina välillä Hugolle Racinellin maistiaistikkuja, ja pitäähän toisen saada oma postinsa aukaista... ;)
Samaten ne paketit jotka haen Ärrältä, on yleensä Hugon paketteja - nettikaupoista tilattuja leluja ja kippoja ja lisäravinteita ja herkkuja ja muuta.
Hugo siis osallistuu aktiivisesti paketinauontaan, ja saa myös osuutensa sisällöstä.
Mutta tänään... Postilakosta huolimatta H&M Homen paketti tuli kuin tulikin melko ajoillaan perille, sisältäen kaikkea kivaa kuten tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja ja kuusenalusmattoja. Kivaa siis mulle, muttei mitään kivaa Hugolle. Tai kivaa Hugollekin, muttei sellasta mikä olis ollu enää Hugon käsittelyn jälkeen mulle kivaa.
Kuten ihanat valkoiset tekoturkiskarvapehmohässäkkä-sohvatyynynpäälliset. Ei meinannut koira millään ymmärtää, että ei se muuten olekaan sittenkään kaikki kiva karvainen postista tuleva leikkiä varten. :(
Meni Jupsu vakavaksi. No, ehkä seuraava postipaketti onkin sitten taas Hugolle... tai ehkä H&M laajentaa myös koiranleluihin?
Hugolla on muutenkin tapana osallistua kaikkiin kodin toimintoihin. Asiaan perehtyneet arvaavatkin, että ylläolevanlaisen sähköshokki-tukan saa, kun pieni pupunjuupu pöyhii tekokuitutäkkiä muhkeammaksi samalla kun ihmisväki vaihtaa lakanoita :)
Kyllä olisi elämä tylsää ilman koiraa.
Samaten ne paketit jotka haen Ärrältä, on yleensä Hugon paketteja - nettikaupoista tilattuja leluja ja kippoja ja lisäravinteita ja herkkuja ja muuta.
Hugo siis osallistuu aktiivisesti paketinauontaan, ja saa myös osuutensa sisällöstä.
Mutta tänään... Postilakosta huolimatta H&M Homen paketti tuli kuin tulikin melko ajoillaan perille, sisältäen kaikkea kivaa kuten tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja ja kuusenalusmattoja. Kivaa siis mulle, muttei mitään kivaa Hugolle. Tai kivaa Hugollekin, muttei sellasta mikä olis ollu enää Hugon käsittelyn jälkeen mulle kivaa.
Kuten ihanat valkoiset tekoturkiskarvapehmohässäkkä-sohvatyynynpäälliset. Ei meinannut koira millään ymmärtää, että ei se muuten olekaan sittenkään kaikki kiva karvainen postista tuleva leikkiä varten. :(
Meni Jupsu vakavaksi. No, ehkä seuraava postipaketti onkin sitten taas Hugolle... tai ehkä H&M laajentaa myös koiranleluihin?
Hugolla on muutenkin tapana osallistua kaikkiin kodin toimintoihin. Asiaan perehtyneet arvaavatkin, että ylläolevanlaisen sähköshokki-tukan saa, kun pieni pupunjuupu pöyhii tekokuitutäkkiä muhkeammaksi samalla kun ihmisväki vaihtaa lakanoita :)
Kyllä olisi elämä tylsää ilman koiraa.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Tokokurssi loppui eilen. Joo'o. :(
Täytyy kyllä sanoa, että oli aktiviteettia ihan koko rahan edestä, opimme paljon, ja saimme paljon uusia kaikkia juttuja pureskeltavaksi (tällä tarkoitan lähinnä ajatuksia, konkreettista pureskeltavaa tuli koirille läksiäislahjan muodossa).
Viimeisellä kerralla reenattiin ruutua (kyllähän se sinne juoksee kun siellä on karkkia ja kyllähän se sinne jää makaamaan koska maahanmeno on sen bravuuri), luoksetuloa häiriön alla (eli paikallaanmakuuta, kun Hugo oli "vähän" mamman perään), seuraamista eri tempoissa (eli nauratettiin kanssaopiskelijoita ja ohjaajaa Hugon lentävillä lähdöillä) ja sivuttain kulkemista (eli pupuhyppyjä). Vire oli hyvä, leikkipalkka toimi ja karkkipalkkakaan ei loppunut kesken :) Hallille mentäessä Hugo oli kyllä todella levoton, bussimatkat se tärisi ja läähätti vaikka kaupungissa vaihtoa odotellessa ottikin todella relasti. Hallilla oli sitten jo ihan normaali oma itsensä, hyväntuulinen pölöpölvästi :)
Reenien jälkeen jatkettiin vielä Adan & Ronjan kanssa meidän vanhemmille, siellä oli pöytä katettuna niin ihmis- kuin koiralapsillekin... :D
Antero-raukka ei yhtään arvosta Ronjan innokkuutta, ja Ronja ei oikein osaa lukea meidän hajutonta, mautonta ja näkymättömäksi tekeytyvää a-seksuaali-Anteroa, joten kun Ronja tuli sisälle meni Antero ulos, ja kun Ronja tuli ulos meni Antero sisälle.
Ei kumpikaan varsinaisesti pahana ollut, mutta Antero-raukka ahdistuu (mitäs muutakaan ongelmia meidän koirilla olis kuin ahdistumista...) Ronjan hyväntahtoisestakin lähestymisestä, ja Ronja ei osaa lukea Anteroa, joten tilanteessa on jonkin verran kitkaa.
Ja sitten siellä on vielä Hugo mukana härkkimässä ja jäämässä jalkoihin... Aikamoinen koirasoppa.
Hugon ja Ronjan "leikkiminen" on luku jo itsessään. Ronja on vähän liian kovakourainen Hugon makuun, ja ilmeisesti jossain määrin ihan tykkää Hugon huudattamisesta. Hugo käy päälle kuin yleinen syyttäjä kamalan ärinän kera, kuitenkin ihan häntä pystyssä ja omaa tilaa puolustaen, ei siis pelokkaana pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Sitten kun alkuärinät on äristy, leikkivät lapset välillä ihan nätistikin keskenään.
Ronja tosin innostui taklailemaan Hugoa pienen söpön pyllynsä kanssa sohvaa vasten, Hugo ei arvostanut. Ei sitten yhtään.
Jos eivät leiki, tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään, vaikka harvemminpa tutut urokset ja nartut keskenään tappelee.
--
Mutta mutta.. Tokoilut on nyt tältä erää tokoiltu, josko seuraavaksi agilityä?
Täytyy kyllä sanoa, että oli aktiviteettia ihan koko rahan edestä, opimme paljon, ja saimme paljon uusia kaikkia juttuja pureskeltavaksi (tällä tarkoitan lähinnä ajatuksia, konkreettista pureskeltavaa tuli koirille läksiäislahjan muodossa).
Viimeisellä kerralla reenattiin ruutua (kyllähän se sinne juoksee kun siellä on karkkia ja kyllähän se sinne jää makaamaan koska maahanmeno on sen bravuuri), luoksetuloa häiriön alla (eli paikallaanmakuuta, kun Hugo oli "vähän" mamman perään), seuraamista eri tempoissa (eli nauratettiin kanssaopiskelijoita ja ohjaajaa Hugon lentävillä lähdöillä) ja sivuttain kulkemista (eli pupuhyppyjä). Vire oli hyvä, leikkipalkka toimi ja karkkipalkkakaan ei loppunut kesken :) Hallille mentäessä Hugo oli kyllä todella levoton, bussimatkat se tärisi ja läähätti vaikka kaupungissa vaihtoa odotellessa ottikin todella relasti. Hallilla oli sitten jo ihan normaali oma itsensä, hyväntuulinen pölöpölvästi :)
Reenien jälkeen jatkettiin vielä Adan & Ronjan kanssa meidän vanhemmille, siellä oli pöytä katettuna niin ihmis- kuin koiralapsillekin... :D
Antero-raukka ei yhtään arvosta Ronjan innokkuutta, ja Ronja ei oikein osaa lukea meidän hajutonta, mautonta ja näkymättömäksi tekeytyvää a-seksuaali-Anteroa, joten kun Ronja tuli sisälle meni Antero ulos, ja kun Ronja tuli ulos meni Antero sisälle.
Ei kumpikaan varsinaisesti pahana ollut, mutta Antero-raukka ahdistuu (mitäs muutakaan ongelmia meidän koirilla olis kuin ahdistumista...) Ronjan hyväntahtoisestakin lähestymisestä, ja Ronja ei osaa lukea Anteroa, joten tilanteessa on jonkin verran kitkaa.
Ja sitten siellä on vielä Hugo mukana härkkimässä ja jäämässä jalkoihin... Aikamoinen koirasoppa.
Hugon ja Ronjan "leikkiminen" on luku jo itsessään. Ronja on vähän liian kovakourainen Hugon makuun, ja ilmeisesti jossain määrin ihan tykkää Hugon huudattamisesta. Hugo käy päälle kuin yleinen syyttäjä kamalan ärinän kera, kuitenkin ihan häntä pystyssä ja omaa tilaa puolustaen, ei siis pelokkaana pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Sitten kun alkuärinät on äristy, leikkivät lapset välillä ihan nätistikin keskenään.
Ronja tosin innostui taklailemaan Hugoa pienen söpön pyllynsä kanssa sohvaa vasten, Hugo ei arvostanut. Ei sitten yhtään.
Jos eivät leiki, tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään, vaikka harvemminpa tutut urokset ja nartut keskenään tappelee.
--
Mutta mutta.. Tokoilut on nyt tältä erää tokoiltu, josko seuraavaksi agilityä?
tiistai 2. marraskuuta 2010
Voihan video!
Musta tuntuu arpoo blogissaan videokameran. Ihan OIKEAN videokameran!! Käykää ja osallistukaa arvontaan - hyvä blogi ja meininki muutenkin :)
maanantai 1. marraskuuta 2010
Syksyn kuuminta hottia!
Tässä numerossa käsittelemme perhoskoirapoikien ympärivuotista pantamuotia, mutta koska on syksy, olkoon se erityisesti syksyn kuuminta pantamuotia.
Aloitamme arkikäyttöön sopivalla nahkapannalla.
Lehmän- ja hirvennahasta valmistettu pehmeä, maitosuklaanruskea Jokke-kaulapanta sopii hyvin niin metsäisille poluille, aamu-usvan sävyttämälle peltolenkille kuin sunnuntaipäivän naapurustokävelyllekin. Puolikuristavan pannan ketjun tilalla on nahkaremmi, joten ahkerakaan käyttö ei kuluta huolella hoidettua turkkia. Tämä kauniin eleetön käyttöpanta suorastaan huokuu rouhean elämänmyönteistä asennetta olematta silti kuitenkaan liian maalaismainen.
Sumuiselle aamulenkille emäntä varustautuisi Hunter-kumisaappailla.
Tämä todella miehekäs punamusta nahkainen niittipanta on ostettu Kaarinan Lemmikkieläinliikkeestä. Se on rock-henkisyydessään hyvin katu-uskottava, olematta silti silmiinpistävän machoileva. Panta toimii erityisen hyvin kaupunki- ja treenipantana ja muissa tilanteissa, jossa pantaa saatetaan joutua pitämään kaulassa pitkiäkin aikoja. Se on paksua ja pehmeää nahkaa, ja käyttömukavuuden viimeistelee tavallinen solkikiinnitys.
Kaupungille emäntäkin vetää jalkaansa biker bootsit.
Iltarientoihin ja muihin fiinimpiin tilaisuuksiin suosittelemme lämpimästi tätä Raision Elonäyttelystä ostettua vaaleansinistä timanttista nahkapantaa. Panta todellakin on kaiken vaivansa arvoinen asuste, sillä kauniin taivaansininen nahka korostettuna usealla timangilla kyllä peittää puolikuristavan ketjun epämiellyttävän käytettävyyden. Panta on kuin korkokengät - näyttää hemmetin hyvältä, mutta käyttäminen vaatii harjoittelua ja saattaa siltikin tuottaa tuskaa.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Viimeistä viedään...
Jopas olenkin laiskasti päivitellyt!
Viimeisintä edellisellä tokokerralla otettiin taas lisää uusia liikkeitä, mm. liikkeestä seisominen. Ja Hugohan oppii! Muuten fiilis jäi aika löysäksi ja vaillinaiseksi, ei ollut puppella inspiraatiota ja mäkin kuulostin oikeasti varmaan ihan tosi sairaan innostuneelta koittaessani kehua Hugoa :p Siinähän se meni kuitenkin, ihan jees.
Jätin kotitreenin melkein kokonaan pois ajaksi ennen seuraavaa kertaa, koska puppe tosiaan vinkkas että antaa nyt olla ton simputuksen kanssa välillä.
Viimeisin kerta olikin sitten jo valovuosia parempi, lelupalkkaus onnistui (mun hanskalla...) ja Hugo pääsi kuin pääsikin loistamaan näppäryydellään. Ymmärsi taas parissa minuutissa mitä haettiin, ja nyt mulla onkin pyörivän koiran sijasta peruuttava koira :D
Hugo kyllä jaksaa ilostuttaa innokkuudellaan, sitten kun se kerran oppii jonkin uuden jutun, se tarjoaa sitä joka väliin :)
Luoksepäästävyyden kanssa on yhä vähän niin ja näin, ei se nyt välttämättä enää perusasennosta poistu, mutta ahistamaan alkaa kamalasti. Maassa odottaminen oli huonontunut, ei se oikeen malttanut ja otti heti ekan häiriön luvaksi vaihtaa maisemaa. Vahvistettiin sitä siis paloissa, ja toivon, että se palautuis samalle varmuudelle kuin mitä parhaimmillaan oli. Sitä en kyllä tiedä mitä välissä sitten on tapahtunut, kun en ole mielestäni palkannut väärästä tmv, mutta tosiaan lähti paljon herkemmin kuin aikaisemmin.
Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta tokoilua edessä. Äkkiä mennyt tää kuukausi! Mitäs sitten seuraavaksi?
ps.
Sivulletulo on jo ihan siisti. Pyörii enempi vaan jos on kovasti kierroksilla :)
Viimeisintä edellisellä tokokerralla otettiin taas lisää uusia liikkeitä, mm. liikkeestä seisominen. Ja Hugohan oppii! Muuten fiilis jäi aika löysäksi ja vaillinaiseksi, ei ollut puppella inspiraatiota ja mäkin kuulostin oikeasti varmaan ihan tosi sairaan innostuneelta koittaessani kehua Hugoa :p Siinähän se meni kuitenkin, ihan jees.
Jätin kotitreenin melkein kokonaan pois ajaksi ennen seuraavaa kertaa, koska puppe tosiaan vinkkas että antaa nyt olla ton simputuksen kanssa välillä.
Viimeisin kerta olikin sitten jo valovuosia parempi, lelupalkkaus onnistui (mun hanskalla...) ja Hugo pääsi kuin pääsikin loistamaan näppäryydellään. Ymmärsi taas parissa minuutissa mitä haettiin, ja nyt mulla onkin pyörivän koiran sijasta peruuttava koira :D
Hugo kyllä jaksaa ilostuttaa innokkuudellaan, sitten kun se kerran oppii jonkin uuden jutun, se tarjoaa sitä joka väliin :)
Luoksepäästävyyden kanssa on yhä vähän niin ja näin, ei se nyt välttämättä enää perusasennosta poistu, mutta ahistamaan alkaa kamalasti. Maassa odottaminen oli huonontunut, ei se oikeen malttanut ja otti heti ekan häiriön luvaksi vaihtaa maisemaa. Vahvistettiin sitä siis paloissa, ja toivon, että se palautuis samalle varmuudelle kuin mitä parhaimmillaan oli. Sitä en kyllä tiedä mitä välissä sitten on tapahtunut, kun en ole mielestäni palkannut väärästä tmv, mutta tosiaan lähti paljon herkemmin kuin aikaisemmin.
Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta tokoilua edessä. Äkkiä mennyt tää kuukausi! Mitäs sitten seuraavaksi?
ps.
Sivulletulo on jo ihan siisti. Pyörii enempi vaan jos on kovasti kierroksilla :)
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Luonnonlahjakkuus, kuulemma!
Kolmas käytännön ohjattu hallitoko takana!
Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, ahistaa yhä. Ahistaa, ahistaa, ahistaa... Kaupungissakin ahisti taas, ja teinkin itteni naurunalaiseksi tekemällä kontaktiharjoituksia Kauppatorin laidalla ääniefektein maustettuna, mutta kyllähän se Juupelikin siitä sitten piristyi.
Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin seuraamista ja käännöksiä, "askel askel käännös palkka askel askel käännös palkka" ja lopulta mulla oli n. 3 jalkaa ja vain 1 toimiva käsi. Hugo kyllä seuraa, ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta seuraapa kuitenkin. Pitää ottaa suurennuslasin alle Hugon seuraamisasento, ja se miten (ja milloin) tulee palkka, nyt Hugo jätättää, seuraa kaukana ja mä palkanannolla vielä ohjeistan sitä entistä kauemmas.
Kokonaan uusia liikkeitä tulikin sitten tällä kertaa kaksin kappalein; hyppy ja liikkeestä seisominen.
Hyppy sujui, jahka esteessä oli enää yksi lauta jäljellä - toinen lauta laitettiin kyllä takaisin parin viimeisen hypyn ajaksi. Hugo hiffas jutun nopeasti ja merkin kanssa tehdystä virheestä viisastuneena en käyttänyt käsimerkkiä edes alussa. Etukäteen opeteltu ja opittu odota-käsky tuli hyödyksi tässäkin, pääsin esteen taakse vierelle seisomaan kun Hugo vaan seisoi ja seisoi ja seisoi... :)
Liikkeestä seisominen olikin sitten vähäsen haastavampaa, kun mä en itse meinannut pysyä järjestyksessä. Sanallinen käsky, oma liike pysähtyy, kehu ja palkka. Yeah, right... ;) Mutta seisoi se sitten, viiden minuutin harjoittelun jälkeen. Käsimerkin avulla tosin ja mun oma ruumiinkieli epäilemättä sanoi "jossas tulet tänne päin niin...!", mutta ihan todella hyvin siis ottaen huomioon sen, etten ole tota seisomista saanut Hugolle ennen opetettua.
Tehtäviä oli siis tällä kertaa vähemmän kuin aikaisemmin, mutta harjoittelu oli itsenäisempää ja taukoja pystyi pitämään paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Sain Hugon jopa innostumaan leikkipalkasta, ja tais se vähän muristakin leikkiessä ;)
Kysyin myös siitä merkin opettamisesta, periaatteessa käskyn opettamiseen käy mikä tahansa mutta toivottavaa tietysti on, että sitten kokeessa koira hakeutuu sen oranssin tötsän luo eikä esim. kehän laidalla postaavan yleisön kylmälaukun taakse - ymmärsit varmaan pointin... Ajattelin siis investoida tötsään. Yeah!
On kyllä muuten ihan tooodella mukavaa harjoitella niin, että joku seuraa sivusta ja kertoo mitä teen hyvin ja mitä voisin tehdä paremmin. Ei tarvi pohtia mitään juttuja omassa päässään, vaan vain kysyä ja vastauksen saa kuin apteekin hyllystä. Aika helppoa jopa suorastaan ;)
--
Ja jottei liian helpoksi käy... Kotona ollaan treenattu seuraamista, sivulletuloa ja tehty ihan perustavia uusintaharjoituksia istu- ja maahan-käskyjen välillä. Sivulletulokin onnistuu nykyään, eihän siihenkään mennyt kuin 2 viikkoa... :) Tässä pieni mallinäyte, pahoittelen ääniefektejä kuvaajana toimineen allekirjoittaneen taholta... :D Nyt tällä hetkellä on jo suurimmat pyörähdyksetkin jääneet pois, ja Hugo myös korjaa asentoaan uudella käskyllä. Videossa Hugo käy ..aika.. kovilla kierroksilla, ja tarjoaa sivulletulon lomaan uutta hienoa pyöri-temppuaan. Ihanaa :)
Hugo sai tänään muuten kaupungilta tuliaisiksi aktivointipallon, sillä me todettiin eilen "köyhän miehen aktivointipallon" (tennispalloon viilto ja nanna sisälle - kiitokset Ronjalle viillon tekemisestä) kanssa Hugon olevan uskomattoman kärsivällinen. Nyt ihkaoikean aktivointipallon kanssa sillä on vähän helpompaa, sillä karkkia tulee säännöllisin väliajoin kuhan jaksaa vaan tökkiä. Mun mielestä toi antaa ehkä jopa vähän liiankin helposti "periksi", kyseessä on siis Best Friendin S-kokoinen aktivointipallo.
Luulen, että Hugo toivoo joululahjaksi sellaista vähän haastavampaa "aktivointilautaa", mitä niitä nyt myydään lemmikkieläinliikkeessä. Sellaista puista hienoa joita on monia erilaisia.
Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, ahistaa yhä. Ahistaa, ahistaa, ahistaa... Kaupungissakin ahisti taas, ja teinkin itteni naurunalaiseksi tekemällä kontaktiharjoituksia Kauppatorin laidalla ääniefektein maustettuna, mutta kyllähän se Juupelikin siitä sitten piristyi.
Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin seuraamista ja käännöksiä, "askel askel käännös palkka askel askel käännös palkka" ja lopulta mulla oli n. 3 jalkaa ja vain 1 toimiva käsi. Hugo kyllä seuraa, ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta seuraapa kuitenkin. Pitää ottaa suurennuslasin alle Hugon seuraamisasento, ja se miten (ja milloin) tulee palkka, nyt Hugo jätättää, seuraa kaukana ja mä palkanannolla vielä ohjeistan sitä entistä kauemmas.
Kokonaan uusia liikkeitä tulikin sitten tällä kertaa kaksin kappalein; hyppy ja liikkeestä seisominen.
Hyppy sujui, jahka esteessä oli enää yksi lauta jäljellä - toinen lauta laitettiin kyllä takaisin parin viimeisen hypyn ajaksi. Hugo hiffas jutun nopeasti ja merkin kanssa tehdystä virheestä viisastuneena en käyttänyt käsimerkkiä edes alussa. Etukäteen opeteltu ja opittu odota-käsky tuli hyödyksi tässäkin, pääsin esteen taakse vierelle seisomaan kun Hugo vaan seisoi ja seisoi ja seisoi... :)
Liikkeestä seisominen olikin sitten vähäsen haastavampaa, kun mä en itse meinannut pysyä järjestyksessä. Sanallinen käsky, oma liike pysähtyy, kehu ja palkka. Yeah, right... ;) Mutta seisoi se sitten, viiden minuutin harjoittelun jälkeen. Käsimerkin avulla tosin ja mun oma ruumiinkieli epäilemättä sanoi "jossas tulet tänne päin niin...!", mutta ihan todella hyvin siis ottaen huomioon sen, etten ole tota seisomista saanut Hugolle ennen opetettua.
Tehtäviä oli siis tällä kertaa vähemmän kuin aikaisemmin, mutta harjoittelu oli itsenäisempää ja taukoja pystyi pitämään paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Sain Hugon jopa innostumaan leikkipalkasta, ja tais se vähän muristakin leikkiessä ;)
Kysyin myös siitä merkin opettamisesta, periaatteessa käskyn opettamiseen käy mikä tahansa mutta toivottavaa tietysti on, että sitten kokeessa koira hakeutuu sen oranssin tötsän luo eikä esim. kehän laidalla postaavan yleisön kylmälaukun taakse - ymmärsit varmaan pointin... Ajattelin siis investoida tötsään. Yeah!
On kyllä muuten ihan tooodella mukavaa harjoitella niin, että joku seuraa sivusta ja kertoo mitä teen hyvin ja mitä voisin tehdä paremmin. Ei tarvi pohtia mitään juttuja omassa päässään, vaan vain kysyä ja vastauksen saa kuin apteekin hyllystä. Aika helppoa jopa suorastaan ;)
--
Ja jottei liian helpoksi käy... Kotona ollaan treenattu seuraamista, sivulletuloa ja tehty ihan perustavia uusintaharjoituksia istu- ja maahan-käskyjen välillä. Sivulletulokin onnistuu nykyään, eihän siihenkään mennyt kuin 2 viikkoa... :) Tässä pieni mallinäyte, pahoittelen ääniefektejä kuvaajana toimineen allekirjoittaneen taholta... :D Nyt tällä hetkellä on jo suurimmat pyörähdyksetkin jääneet pois, ja Hugo myös korjaa asentoaan uudella käskyllä. Videossa Hugo käy ..aika.. kovilla kierroksilla, ja tarjoaa sivulletulon lomaan uutta hienoa pyöri-temppuaan. Ihanaa :)
Hugo sai tänään muuten kaupungilta tuliaisiksi aktivointipallon, sillä me todettiin eilen "köyhän miehen aktivointipallon" (tennispalloon viilto ja nanna sisälle - kiitokset Ronjalle viillon tekemisestä) kanssa Hugon olevan uskomattoman kärsivällinen. Nyt ihkaoikean aktivointipallon kanssa sillä on vähän helpompaa, sillä karkkia tulee säännöllisin väliajoin kuhan jaksaa vaan tökkiä. Mun mielestä toi antaa ehkä jopa vähän liiankin helposti "periksi", kyseessä on siis Best Friendin S-kokoinen aktivointipallo.
Luulen, että Hugo toivoo joululahjaksi sellaista vähän haastavampaa "aktivointilautaa", mitä niitä nyt myydään lemmikkieläinliikkeessä. Sellaista puista hienoa joita on monia erilaisia.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Tokot tähän mennessä
Niin.
Aloitimme Hugon kanssa tokon alkeiskurssin Ronjan & Adan seurana, tai "seurana" ja seurana mutta aloitettiin siis kuitenkin. Olen joskus aikoinani vuostuhannen alkupuolella käynyt Benjan kanssa tokon alkeiskurssin ja jatkanut harrastelua Anteron kanssa, aikana jolloin katsekontaktia opetettiin hokemalla "täällä, täällä!" ja sivulletulokin takaa kiertäen. Benja oli "vähän hankalasti" motivoitavissa, mutta Anterolla olis kyllä rahkeita riittänyt varmaan ihan virallisiinkin asti. Sitten se vaan jäi.
Hanna Hautamäen vetämää kurssia on nyt takana kaksi ohjattua käytännön kertaa ja yksi teoriakerta (koskien koiran oppimista), lisäksi meillä on ollut nyt yhdet omatoimitreenit Adan ja Ronjan kanssa. Koirankoulutuksen teoria kiinnostaa päivä päivältä enemmän ja enemmän, ja olen osaksi pakonkin edestä tutustunut erilaisiin palkkausmetodeihin ja ihan koiran käyttäytymisen perusteisiinkin.
Hugo toimii hyvin, noin niinkun vasemman jalan suvisaappaaksi mikä käy ylikierroksilla jahka selviää ensin kauhun aiheuttamasta sydänhalvauksesta. Palkkaus toimii pääasiassa namilla, ja kun koira painaa 3,5kg ja on ilmeisen herkkävatsainen, se tuottaa omat ongelmansa... tästä lisää jäljempänä.
--
Ensimmäisellä kerralla edellisviikon torstaina harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, ja ohjaaja ei suosiolla tullut viittä metriä lähemmäs, koska Hugo sai odotetusti paskahalvauksen. Oli jo ennen hallille pääsyä paineistunut ihan mukavasti, juttu alkoi persliu'ulla heti matkalla bussipysäkille kun vastaan tuli säntäileviä pikkulapsia enkä ehtinyt tarpeeksi nopeasti tekemään tilanteelle mitään.
Luoksepäästävyysharjoituksen jälkeen jatkettiin luoksetulotreenillä (toimii hyvin, pientä hiomista sekä mulla että Hugolla - mä tuppaan antamaan tuplakäskyjä ja Hugo esittää luoksetulon loppuun hienon takajaloillaseisomistempun ennen alasistumista...), harjoiteltiin oikea-aikaista palkkausta ja katseltiin mikä palkka toimii milläkin koirakolla parhaiten, sekä sivulletuloa (oh my good.. no, nyt näin puolentoista viikon jälkeen tulee edes sivulle päin ilman käsivinkkiä).
Katsekontakti-harkka menikin sitten sarjaan "älä vaan kato mitä mä täällä opetan ennen ku mulle kerrotaan miten mun pitää opettaa", sillä metodit onkin tosiaan vähän muuttuneet. Katsekontaktia ei saa "enää" vahvistaa hakemalla "täällä, täällä!" ja pitämällä namia silmien lähellä, vaan nami käteen, käsi suoraksi pois kropan läheltä ja sitten vaan odotellaan että koira vilkaisee silmiin ja pääsee palkkaamaan. Hugo kyllä hakee katsekontaktia muutenkin hyvin, on aika tapittelija parhaimmillaan.
Kirsikkana kakussa tehtiin sitten vielä kontaktiharjoituksia. Hugo oikeastaan syttyi vasta sen aikana, kun kierreltiin kaikki sekaisin hallissa ja kehumalla, kannustamalla ja palkkaamalla pyrittiin pitämään koiran huomio itsessä. Jo alkoi tassu nousta ja pupuhyppyäkin esiteltiin :) Harkitsin jo aloittavani kaikki harkat kontaktitreenillä, koska Hugo vaan nyt näköjään tykkää musta ihan hirveesti :')
Treenit lopetettiin rauhoittumisharjoitukseen, mikä tulee kyllä enemmän Ronjalle tarpeen kuin Hugolle ;) Hugo on aika tottunut vaan "hengailemaan", matkustetaan niin paljon bussilla että joskus sitä vaan on pakko olla ihan hiljaa paikallaan. Ronja sen sijaan ei meinaa pysyä housuissaan, ja jos vaikka paikallaan onkin niin harvemmin hiljaa :) Ei huono tapa lopettaa harjoitusta kuitenkaan, itekin kerkee rauhassa pureskella oppimaansa.
--
Toinen kerta edellisviikon perjantaina oli "pelkkää teoriaa", aiheena koiran oppiminen. Käytiin läpi eri opetusmetodeja, motivointia, viettejä...; ihan sitä perusteoriaa mitä tarvitaan, jotta pystyy rakentamaan tukevan pohjan koulutukselle. Saatiin ihan oikeen monisteet ja tein jopa muistiinpanoja, ja käytiin Adan kanssa ihan hedelmällinen keskustelukin kotimatkalla. Kivaa kyllä jakaa ajatuksia heti tuoreeltaan jonkun kanssa, ja vaikka me nyt jostain syystä yleensä ollaankin samoilla linjoilla, niin aina se silti selkeyttää päätä kun joutuu pukemaan ajatuksensa sanoiksi.
--
Viime keskiviikon kolmas kerta, toinen käytännön hallitreeni siis, aloitettiin taas luoksepäästävyydellä. Koira perusasennossa, palkkaa nassuun kun ohjaaja tulee lähemmäs ja lopulta kättelemään. Hugo ahdistui, muttei pyrkinyt vaihtamaan maisemaa, vaikka väistikin n. metrin päähän. Peukkua tästä ;)
Luoksetulossa hiottiin jo vähän. Hugo hyppää yhä etutassut mun polviin, mutta tömäyttää kyllä pyllynsä saman tien maahan ja tassut olen pyytänyt ihan mun varpaille. Se on selkeästi yhdistänyt että niin KUULUU tehdä, joten hyvä minä taas... ei kun opettamaan pois. Hugo tosin jopa varasti kerran eli oli selkeästi korkeammilla kierroksilla kuin viime kerralla, ja oli muutenkin paljon rentoutuneempi.
Maahanmeno sujuu Hugolta hyvin, jopa niin hyvin että se varastaa ja ennakoi. Makasi paikallaan kuin tatti paskassa kun mä opettelin tanssimaan ripaskaa, kävelin ympäri, kaivelin taskuja ja tuijottelin nurkkiin.
Nyt tuli mukaan myös ensimmäinen ihan oikea uuden jutun opetus, eli merkki. Kyllähän Hugolle karkki kelpaa, mutta ei oikein lähtenyt ilman käsimerkkiä kun oon ilmeisesti opettanut jo siihenkin. Ostoslistalla siis merkkikartio, kun jäi vähän sellainen kutina, ettei merkkiä välttämättä voi opettaa millä tahansa "merkillä"?
Viimeisenä ennen rauhoittumista otettiin vielä seuraamista ja käännöksiä. Tässä mä koen olevani haasteellisemmassa asemassa koiran kokoisten koirien omistajiin verrattuna, sillä saan tosissaan varoa etten astu Hugon päälle. Toisaalta, en edes halua kovin tiivistä ja "hallittua" seuraamista, sillä kaikella todennäköisyydellä tulemme esiintymään useammin näyttely- kuin tokoaitojen sisällä. Ihan ok:sti meni tämäkin kuitenkin, tehot vaan alkoi loppua ja Hugon maha oli jo ilmeisen täynnä maksakikkareista joten meni vähän löysäillen.
Tästä toisesta hallikerrasta jäi jo parempi maku suuhun, Hugo oli kaiken kaikkiaan avoimempi ja mäkin sain taas paljon kaikkea uutta ajateltavaa.
--
Viimeisimmät harkat meillä oli omatoimitreeninä Adan ja Ronjan kanssa nyt perjantaina. Ajeltiin seuraavaan saareen jonkun ilmeisesti käytöstä poistetulle laitumelle, jolla saa olla aika rauhassa.
Tehtiin sekalaisesti edellä opittuja asioita, myös tuota uuden uutukaista merkkiä. "Merkkinä" toimi maastosta erottuva pystyynkuollut koivunverso, ja Hugokin lähti kuin pyssyn suusta ilman käsimerkkiä kun tajusin kantaa sen pois merkin takaa namiesittelyn jälkeen ja laskea irti käskyyn yhdistettynä.
Hugo osaa odota-käskyn jo entuudestaan, joten nyt on haasteena saada koira pyörähtämään oikein päin ja todella ymmärtämään se, mitä käskyllä tarkoitetaan (muuta kuin sitä, että jossain jonkun jutun takana on herkkuja joita saa mennä syömään ja mutsi vielä kehuukin kaiken lisäksi). Oli siis pakko treenata tätäkin ilman kunnon merkkiä, toivottavasti ei mennyt ihan harakoille...
Luoksetuloa tuli treenattua ilmeisesti vähän liikaakin, sillä Hugo alkoi ottamaan pelkän katsekontaktin jo tänne-käskyksi. Niin kauan kun mä vaan katselin pilviä ja laskin lintuja taivaanrannassa Hugo kyllä pysyi paikallaan, mutta lähti heti katsekontaktin jälkeen. Pysähtyy kyllä muuten näköjään yhdellä käskyllä myös kesken matkan jos tehostaa käsimerkillä... ;)
Tokoiltiin varmaankin noin tunnin verran, tehtiin seuraamista, paikallamakuuta, tänne-käskyn toteuttamista ilman hyppyä ja sivulletuloa - aika perussettiä.
Ihan alussa Hugo oli hetken huonovointinen syystä se, tämä tai tuo, ahmi heinää ja oksensi ja päästi löysää suoraan läpi. Piristyi kuitenkin heti oksentamisen jälkeen, ja seuraava kakke oli jo normaali. Tiedä sitten oliko syynä stressi, Adan holtiton ajotapa pienillä kinttupoluilla vai kenties Auringon suhde Kuuhun ja Venukseen...?!
--
Kuitenkin.
Tokoilu näin pitkästä aikaa tuntuu mukavalta, antaa vähän lisäväriä tähän koiranomistamiseen.
Ollaan harjoiteltu myös ihan kotona ja lenkeillä, eniten lähinnä sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamiseen Hugo on ehdollistunut jo hyvin, hakeutuu lenkilläkin usein vierelle ja enemmän melkeen saan tehdä töitä sen kanssa, että se tosiaan irtoutuu mennään-käskyn (ts. vapaa) jälkeen haistelemaan omille teilleen. Seuraaminen on yhä laiskaa ja Hugo tulee aika jäljessä.
Paikallaanmakua ollaan harjoiteltu toistaiseksi pääasiassa sisätiloissa, koska Hugo selkeästi karsastaa kylmään maahan menemistä enkä viitsi tässä vaiheessa alkaa tappamaan innostusta. Paikallaanolo istuen onnistuu kuitenkin, sen vakavamman häiriön alla ei olla vielä harjoiteltu.
--
Oman lisävärinsä antaa myös Hugon sisälle tekemät kakkelit aina riippuen siitä, minkä värisiä herkkuja olen sille edellisissä treeneissä syöttänyt... Huokaus.
Sen maha täyttyy siis todella nopeasti, ja kun normaaliruokana jo syötän helposti sulavaa, niin pasken määrä noin triplaantuu aina treenipäivien jälkeen, vaikka jätänkin toisen ruokintakerran niiltä päiviltä pois. Ongelma tässä ei siis ole Hugon tuleminen täyteen ja näin motivaation laskeminen vaan ihan todella se, että Hugo on alkanut paskoilemaan sisälle öisin.
Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen ajatellut palkan muuttamista helpommin sulavaksi (todennäköisesti palaamme tuttuun ja turvallisiin 100% kana-turska-kierteisiin), lelu/leikkipalkan opettamista ja ihan palkan vähentämistä. Toivon tämän auttavan myös noihin hetkellisiin mahaoireisiin, ja ostoslistalla on myös jotain probioottisia maitohappobakteereja koiran suolistoon sovitettuna, piimästä kun tuo ei pahemmin perusta.
Aloitimme Hugon kanssa tokon alkeiskurssin Ronjan & Adan seurana, tai "seurana" ja seurana mutta aloitettiin siis kuitenkin. Olen joskus aikoinani vuostuhannen alkupuolella käynyt Benjan kanssa tokon alkeiskurssin ja jatkanut harrastelua Anteron kanssa, aikana jolloin katsekontaktia opetettiin hokemalla "täällä, täällä!" ja sivulletulokin takaa kiertäen. Benja oli "vähän hankalasti" motivoitavissa, mutta Anterolla olis kyllä rahkeita riittänyt varmaan ihan virallisiinkin asti. Sitten se vaan jäi.
Hanna Hautamäen vetämää kurssia on nyt takana kaksi ohjattua käytännön kertaa ja yksi teoriakerta (koskien koiran oppimista), lisäksi meillä on ollut nyt yhdet omatoimitreenit Adan ja Ronjan kanssa. Koirankoulutuksen teoria kiinnostaa päivä päivältä enemmän ja enemmän, ja olen osaksi pakonkin edestä tutustunut erilaisiin palkkausmetodeihin ja ihan koiran käyttäytymisen perusteisiinkin.
Hugo toimii hyvin, noin niinkun vasemman jalan suvisaappaaksi mikä käy ylikierroksilla jahka selviää ensin kauhun aiheuttamasta sydänhalvauksesta. Palkkaus toimii pääasiassa namilla, ja kun koira painaa 3,5kg ja on ilmeisen herkkävatsainen, se tuottaa omat ongelmansa... tästä lisää jäljempänä.
--
Ensimmäisellä kerralla edellisviikon torstaina harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, ja ohjaaja ei suosiolla tullut viittä metriä lähemmäs, koska Hugo sai odotetusti paskahalvauksen. Oli jo ennen hallille pääsyä paineistunut ihan mukavasti, juttu alkoi persliu'ulla heti matkalla bussipysäkille kun vastaan tuli säntäileviä pikkulapsia enkä ehtinyt tarpeeksi nopeasti tekemään tilanteelle mitään.
Luoksepäästävyysharjoituksen jälkeen jatkettiin luoksetulotreenillä (toimii hyvin, pientä hiomista sekä mulla että Hugolla - mä tuppaan antamaan tuplakäskyjä ja Hugo esittää luoksetulon loppuun hienon takajaloillaseisomistempun ennen alasistumista...), harjoiteltiin oikea-aikaista palkkausta ja katseltiin mikä palkka toimii milläkin koirakolla parhaiten, sekä sivulletuloa (oh my good.. no, nyt näin puolentoista viikon jälkeen tulee edes sivulle päin ilman käsivinkkiä).
Katsekontakti-harkka menikin sitten sarjaan "älä vaan kato mitä mä täällä opetan ennen ku mulle kerrotaan miten mun pitää opettaa", sillä metodit onkin tosiaan vähän muuttuneet. Katsekontaktia ei saa "enää" vahvistaa hakemalla "täällä, täällä!" ja pitämällä namia silmien lähellä, vaan nami käteen, käsi suoraksi pois kropan läheltä ja sitten vaan odotellaan että koira vilkaisee silmiin ja pääsee palkkaamaan. Hugo kyllä hakee katsekontaktia muutenkin hyvin, on aika tapittelija parhaimmillaan.
Kirsikkana kakussa tehtiin sitten vielä kontaktiharjoituksia. Hugo oikeastaan syttyi vasta sen aikana, kun kierreltiin kaikki sekaisin hallissa ja kehumalla, kannustamalla ja palkkaamalla pyrittiin pitämään koiran huomio itsessä. Jo alkoi tassu nousta ja pupuhyppyäkin esiteltiin :) Harkitsin jo aloittavani kaikki harkat kontaktitreenillä, koska Hugo vaan nyt näköjään tykkää musta ihan hirveesti :')
Treenit lopetettiin rauhoittumisharjoitukseen, mikä tulee kyllä enemmän Ronjalle tarpeen kuin Hugolle ;) Hugo on aika tottunut vaan "hengailemaan", matkustetaan niin paljon bussilla että joskus sitä vaan on pakko olla ihan hiljaa paikallaan. Ronja sen sijaan ei meinaa pysyä housuissaan, ja jos vaikka paikallaan onkin niin harvemmin hiljaa :) Ei huono tapa lopettaa harjoitusta kuitenkaan, itekin kerkee rauhassa pureskella oppimaansa.
--
Toinen kerta edellisviikon perjantaina oli "pelkkää teoriaa", aiheena koiran oppiminen. Käytiin läpi eri opetusmetodeja, motivointia, viettejä...; ihan sitä perusteoriaa mitä tarvitaan, jotta pystyy rakentamaan tukevan pohjan koulutukselle. Saatiin ihan oikeen monisteet ja tein jopa muistiinpanoja, ja käytiin Adan kanssa ihan hedelmällinen keskustelukin kotimatkalla. Kivaa kyllä jakaa ajatuksia heti tuoreeltaan jonkun kanssa, ja vaikka me nyt jostain syystä yleensä ollaankin samoilla linjoilla, niin aina se silti selkeyttää päätä kun joutuu pukemaan ajatuksensa sanoiksi.
--
Viime keskiviikon kolmas kerta, toinen käytännön hallitreeni siis, aloitettiin taas luoksepäästävyydellä. Koira perusasennossa, palkkaa nassuun kun ohjaaja tulee lähemmäs ja lopulta kättelemään. Hugo ahdistui, muttei pyrkinyt vaihtamaan maisemaa, vaikka väistikin n. metrin päähän. Peukkua tästä ;)
Luoksetulossa hiottiin jo vähän. Hugo hyppää yhä etutassut mun polviin, mutta tömäyttää kyllä pyllynsä saman tien maahan ja tassut olen pyytänyt ihan mun varpaille. Se on selkeästi yhdistänyt että niin KUULUU tehdä, joten hyvä minä taas... ei kun opettamaan pois. Hugo tosin jopa varasti kerran eli oli selkeästi korkeammilla kierroksilla kuin viime kerralla, ja oli muutenkin paljon rentoutuneempi.
Maahanmeno sujuu Hugolta hyvin, jopa niin hyvin että se varastaa ja ennakoi. Makasi paikallaan kuin tatti paskassa kun mä opettelin tanssimaan ripaskaa, kävelin ympäri, kaivelin taskuja ja tuijottelin nurkkiin.
Nyt tuli mukaan myös ensimmäinen ihan oikea uuden jutun opetus, eli merkki. Kyllähän Hugolle karkki kelpaa, mutta ei oikein lähtenyt ilman käsimerkkiä kun oon ilmeisesti opettanut jo siihenkin. Ostoslistalla siis merkkikartio, kun jäi vähän sellainen kutina, ettei merkkiä välttämättä voi opettaa millä tahansa "merkillä"?
Viimeisenä ennen rauhoittumista otettiin vielä seuraamista ja käännöksiä. Tässä mä koen olevani haasteellisemmassa asemassa koiran kokoisten koirien omistajiin verrattuna, sillä saan tosissaan varoa etten astu Hugon päälle. Toisaalta, en edes halua kovin tiivistä ja "hallittua" seuraamista, sillä kaikella todennäköisyydellä tulemme esiintymään useammin näyttely- kuin tokoaitojen sisällä. Ihan ok:sti meni tämäkin kuitenkin, tehot vaan alkoi loppua ja Hugon maha oli jo ilmeisen täynnä maksakikkareista joten meni vähän löysäillen.
Tästä toisesta hallikerrasta jäi jo parempi maku suuhun, Hugo oli kaiken kaikkiaan avoimempi ja mäkin sain taas paljon kaikkea uutta ajateltavaa.
--
Viimeisimmät harkat meillä oli omatoimitreeninä Adan ja Ronjan kanssa nyt perjantaina. Ajeltiin seuraavaan saareen jonkun ilmeisesti käytöstä poistetulle laitumelle, jolla saa olla aika rauhassa.
Tehtiin sekalaisesti edellä opittuja asioita, myös tuota uuden uutukaista merkkiä. "Merkkinä" toimi maastosta erottuva pystyynkuollut koivunverso, ja Hugokin lähti kuin pyssyn suusta ilman käsimerkkiä kun tajusin kantaa sen pois merkin takaa namiesittelyn jälkeen ja laskea irti käskyyn yhdistettynä.
Hugo osaa odota-käskyn jo entuudestaan, joten nyt on haasteena saada koira pyörähtämään oikein päin ja todella ymmärtämään se, mitä käskyllä tarkoitetaan (muuta kuin sitä, että jossain jonkun jutun takana on herkkuja joita saa mennä syömään ja mutsi vielä kehuukin kaiken lisäksi). Oli siis pakko treenata tätäkin ilman kunnon merkkiä, toivottavasti ei mennyt ihan harakoille...
Luoksetuloa tuli treenattua ilmeisesti vähän liikaakin, sillä Hugo alkoi ottamaan pelkän katsekontaktin jo tänne-käskyksi. Niin kauan kun mä vaan katselin pilviä ja laskin lintuja taivaanrannassa Hugo kyllä pysyi paikallaan, mutta lähti heti katsekontaktin jälkeen. Pysähtyy kyllä muuten näköjään yhdellä käskyllä myös kesken matkan jos tehostaa käsimerkillä... ;)
Tokoiltiin varmaankin noin tunnin verran, tehtiin seuraamista, paikallamakuuta, tänne-käskyn toteuttamista ilman hyppyä ja sivulletuloa - aika perussettiä.
Ihan alussa Hugo oli hetken huonovointinen syystä se, tämä tai tuo, ahmi heinää ja oksensi ja päästi löysää suoraan läpi. Piristyi kuitenkin heti oksentamisen jälkeen, ja seuraava kakke oli jo normaali. Tiedä sitten oliko syynä stressi, Adan holtiton ajotapa pienillä kinttupoluilla vai kenties Auringon suhde Kuuhun ja Venukseen...?!
--
Kuitenkin.
Tokoilu näin pitkästä aikaa tuntuu mukavalta, antaa vähän lisäväriä tähän koiranomistamiseen.
Ollaan harjoiteltu myös ihan kotona ja lenkeillä, eniten lähinnä sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamiseen Hugo on ehdollistunut jo hyvin, hakeutuu lenkilläkin usein vierelle ja enemmän melkeen saan tehdä töitä sen kanssa, että se tosiaan irtoutuu mennään-käskyn (ts. vapaa) jälkeen haistelemaan omille teilleen. Seuraaminen on yhä laiskaa ja Hugo tulee aika jäljessä.
Paikallaanmakua ollaan harjoiteltu toistaiseksi pääasiassa sisätiloissa, koska Hugo selkeästi karsastaa kylmään maahan menemistä enkä viitsi tässä vaiheessa alkaa tappamaan innostusta. Paikallaanolo istuen onnistuu kuitenkin, sen vakavamman häiriön alla ei olla vielä harjoiteltu.
--
Oman lisävärinsä antaa myös Hugon sisälle tekemät kakkelit aina riippuen siitä, minkä värisiä herkkuja olen sille edellisissä treeneissä syöttänyt... Huokaus.
Sen maha täyttyy siis todella nopeasti, ja kun normaaliruokana jo syötän helposti sulavaa, niin pasken määrä noin triplaantuu aina treenipäivien jälkeen, vaikka jätänkin toisen ruokintakerran niiltä päiviltä pois. Ongelma tässä ei siis ole Hugon tuleminen täyteen ja näin motivaation laskeminen vaan ihan todella se, että Hugo on alkanut paskoilemaan sisälle öisin.
Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen ajatellut palkan muuttamista helpommin sulavaksi (todennäköisesti palaamme tuttuun ja turvallisiin 100% kana-turska-kierteisiin), lelu/leikkipalkan opettamista ja ihan palkan vähentämistä. Toivon tämän auttavan myös noihin hetkellisiin mahaoireisiin, ja ostoslistalla on myös jotain probioottisia maitohappobakteereja koiran suolistoon sovitettuna, piimästä kun tuo ei pahemmin perusta.
lauantai 9. lokakuuta 2010
perjantai 1. lokakuuta 2010
Kuvanlisäysongelmia ja liian vähän aikaa mihinkään koskaan
Bloggerin kuvanlisäyspalvelu ei oikein pelitä, lisää kuvia tältä ihanan sumuiselta aamulenkiltä myöhemmin.
Aloitimme eilen "toko-kurssin aloitteleville" Adan & Ronjan sekä beussinpennun ja innokkaan tollerin kanssa. Heh. :D Kirjoittelen tästä(kin) lisää, nyt on aika ottaa imuri toiseen ja rätti toiseen käteen ja vähän siivota, ennen illan tokoteoriapläjäystä ;) Ihan ku kouluun menis! :D
tiistai 28. syyskuuta 2010
Sydämentykytyksiä, vaihteen vuoksi
Olemme vaihtaneet aamurutiinia, luovuttiin pentujutuista nyt kun Hugo on "viittä vaille puoltoistavuotias" ;) Hugohan on herättänyt mut aamupissalle joskus aamukuuden paikkeilla, ja pissan ja safkaamisen jälkeen ollaan menty takaisin nukkumaan. Tämä on nyt viime aikoina johtanut siihen, että olen lopulta päässyt ylös sängystä vasta puolenpäivän nurkilla, jolloin aamupäivä menee kokonaan harakoille kun iltapäivällä pitää jo mennä töihin.
No, nyt mä en suostu heräämään, vaikka se kuin herättää. Nukun itsepintaisesti (välillä komentamiseen heräten, tosin...) yhdeksään, eikä meillä ole (yllättäen) ollut yhtään pissaa, kakkaa eikä sen puoleen nälkäänkuollutta koira-raukkaakaan sisällä.
Tämä on johtanut siihen, että me tehdään päivän pitkä lenkki aamulenkkinä. Lenkit on n. tunnin, puolentoista mittaisia, metsäilyä yleensä, 5-6 kilsaa mitaltaan eli aika hissukseen edetään.
Metsään vei siis tiemme tänäkin aamuna, oon jo lyönyt hanskat tiskiin tän epäonnisen sienestämisen kanssa joten sienikorikin vaihtui kameraan. Ruska ei ole vielä ihan ylimmillään täällä, vaikka onkin ollut mukavan syksyistä (aurinko paistaa täydellä terällä, lämpöä siinä 6-7 astetta). Ihania ilmoja!
Ja mitä niihin sydämentykytyksiin sitten tulee?
Hugoahan on nyt pistänyt ampiainen kaksi kertaa, ekalla kerralla käytiin päivystyksessä, ja tokalla kerralla vaan tungin kyytablettia naamaan jahka olin hölkännyt tästä samaisesta metiköstä kotiin koira kainalossa.
No hehheh, tällä kertaa olikin sitten astetta isompi kaveri vastassa, vaikka poikanenhan siis tämäkin.
Hugo tietysti bongasi kyyn ennen mua, vaikka eipä tossa paljoa bongaamista ollut, kun kyyvauvaraukka pällisteli ihan polun vieressä ja oli melko kohmeisen oloinen. En sitten tietenkään tiennyt ehtikö se purra, mulle tyytyi vaan sähisemään, joten eipä taas muuta ku koira kainaloon ja hölkkää kotiin...
Soitin eläinlääkärille vähän konsultaatio-ohjeita, ja tulimme siihen tulokseen, ettei ainakaan siltä istumalta tarvinnut lähteä visiitille. Kyy ei ilmeisestikään purrut, koska Hugosta ei löydy aristavaa puremajälkeä, ei turvotusta, ikenet oli koko ajan ok - samoin syke.
Nyt tätä kirjoitellessa episodista on jo hyvät 2h aikaa, ja Hugo on ihan normaali oma itsensä, eikä löydy vieläkään turvotusta tai aristusta mistään. Säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Milloinkohan meidän hyvä tuuri loppuu? Viimeisin ampiaisepisodihan oli, kun Hugo bongasi maa-ampiaispesän ja mähän nypin sen turkista useamman ampiaisen pois - ainekset katastrofiin. Samaten tässä, kyynpoikasen purema voi olla jopa pahempi kuin aikuisen, koska ne eivät osaa vielä säännöstellä myrkyn määrää.
Ja enitenhän hämää se, että sinä 12 koirallisena vuotena aikana ennen Hugoa, meidän poikia ei pistänyt yksikään ampiainen eikä purrut yksikään kyy, ja nyt Hugo on magnetoinut näitä siihen verrattuna oikein urakalla. Toki me metsistellään ehkä enemmän kuin mitä silloin, mutta ei mulla kyllä ole silti aikomustakaan lopettaa metsälenkkeilyä ampiaisten ja kyiden takia.
No, onneks kohta on talvi... :)
perjantai 24. syyskuuta 2010
3h melkein eksyksissä
Ei me varsinaisesti kartalta missään vaiheessa pudottu, mutta... :D
Ronja emäntineen on näköjään vakiintunut meidän metsäilyseuraksi. Käytiin vähän "seuraavalla saarella" katselemassa paikkoja, ja ihan mukavia paikkoja löydettiinkin.
Ronja emäntineen on näköjään vakiintunut meidän metsäilyseuraksi. Käytiin vähän "seuraavalla saarella" katselemassa paikkoja, ja ihan mukavia paikkoja löydettiinkin.
Käytiin rannalla - tietysti kun saaressa ollaan - ja vesipeto pääsi uimaan. Hugokin kävi vähän kastautumassa mutta totesi, että antaa olla, levänsyöminen on mukavampaa touhua...
Ronja kuitenkin ui, haki keppiä, haukkui, juoksenteli vähän ja ui taas. Tultiin siihen päätelmään, että Ronja on takuuvarmasti hiljaa vain silloin, kun se ui keppi suussa :)
Sussiunakkoon!
"Lapset" (ei voi sanoa tytöt eikä pojat ja koiratkin kuulostaa hassulta) pääsi niittyaukealle spurttailemaan, tehtiin vähän kotitokoa melko hyvällä menestyksellä. Nakki on taikasana.
Hugo tulee luo :)
Tassut sikkaralla...
Ja korvat pystyssä :)
Hugo handlaa paikka- ja tänne-käskyt melko hyvin, ei olla erityisen paineen alla treenailtu koska en (vielä) koe sitä välttämättömäksi. Sivulletuloakin opetellaan vanhanaikaisesti takaa kiertäen.
On se Ronja vaan kaunis...! Tiekkö jos Kitakin (lpku Pihlajamäen Duulivoima) jää kakkoseksi ennen pitkää.
Hugohan on yhäti ykkönen, mutta painii toisaalta myös ihan eri sarjassa. Siinä missä Hugo on söpö ja hyväntuulisennäköinen höpsänduudeli, Ronja ja Kita ovat alkukantaisia, susimaisia ja kunnioitusta herättäviä.
Ronja on saanut hyvin lihaa luiden päälle, rauhoittunutkin, vaikka kyllä kuulo on välillä silti koetuksella kun neiti pystykorva-metsästyskoira availee äänijänteitään. Ohituskurssille osallistuminen on kuitenkin kuulemma osoittautunut vaivan arvoiseksi, sillä vieraiden koirien ohitus onnistuu jo huomattavasti hiljaisemmin :D
Ronja pysyy vapaana hyvin maisemissa, on kateissa max minuutteja kerrallaan ja tulee takaisin sen näköisenä, että häh, en mä nyt vaan päässyt nopeammin ku kutsuit, älä stressaa!
Sunnuntaina olis tarkoitus lähteä ihan Isoon Metsään, Kuhankuonolle harjoittelemaan vaeltamista. Mulla oli tänään oikeen vaelluskengät jalassakin, ja hyvin ne tämän ~3h / 10km eksymisen pelitti ilman hiertymiä.
Hugo jaksaa mettässä myös hyvin, ei samalla lailla (varmasti matalasta maavarastaan johtuen) painele omia polkujaan kuin Ronja, muttei osoita mitään väsymisen merkkejä. Kotona kyllä uni maistuu, ja ihan ansaitusti.
ps.
Bloggerissa on näköjään mahdollista valita kuvien kooksi nyt myös "alkuperäinen", eli meidän tapauksessa 533x800. Kertokaapa, jos aiheuttaa ongelmia, niin palaan takaisin tuohon "erittäin suureen".
tiistai 14. syyskuuta 2010
Metsistelyä
Hugolla on uusi "kaveri", Ronja. Ronja joutui kodinvaihdon eteen ja tuli Adalle, ja Ada ja Ronja sitten tietysti käyvät meillä metsistelemässä :)
Me löydettiin "uusi" kiva polkukin, jossa ei näytä muita käyvän, joten kummatkin piskiläiset saavat juoksennella vapaana.
Hugo ja Ronja tulevat hyvin toimeen.. ..niin kauan, kunhan Ronja ei käy Hugon iholle. Hugosta on tullut kovin kranttu leikkikaverikoiriensa kanssa, ja esim. Ronja leikkii Hugon mielestä ihan liian rankasti. Hugo kyllä sanoo Ronjalle, että suksis kuule ämmä kuuseen, ja Ronja uskoo kiltisti.
Ronja on mukava koira muutenkin, n. 2,5-vuotias Savonlinnan tyttö ja ilmeisesti suomenpystykorvan ja länsisiperianlaikan rakkauen hetelmä. Ääntä siitä lähtee enemmän kuin pienestä kylästä, ja miehet on aavistuksen pelottavia, mutta kilttihän tuo tuntuu olevan kuin mikä.
Me löydettiin "uusi" kiva polkukin, jossa ei näytä muita käyvän, joten kummatkin piskiläiset saavat juoksennella vapaana.
Välillä tehdään vähän temppuja...
..tai hengaillaan muuten vaan Adan kanssa, koska se on kiva, koska sillä on nakkeja. Tietysti :)
Hugo ja Ronja tulevat hyvin toimeen.. ..niin kauan, kunhan Ronja ei käy Hugon iholle. Hugosta on tullut kovin kranttu leikkikaverikoiriensa kanssa, ja esim. Ronja leikkii Hugon mielestä ihan liian rankasti. Hugo kyllä sanoo Ronjalle, että suksis kuule ämmä kuuseen, ja Ronja uskoo kiltisti.
Ronja on mukava koira muutenkin, n. 2,5-vuotias Savonlinnan tyttö ja ilmeisesti suomenpystykorvan ja länsisiperianlaikan rakkauen hetelmä. Ääntä siitä lähtee enemmän kuin pienestä kylästä, ja miehet on aavistuksen pelottavia, mutta kilttihän tuo tuntuu olevan kuin mikä.
Ja niiin kaunis.
Syksykin tekee jo tulojaan, viime viikolla polut oli ihan puhtaina lehdistä, mutta nyt oli jo ihan matto maassa. Aamuisin on usein sumuista.
maanantai 13. syyskuuta 2010
"Korjauksia"
Sainpa tuossa sähköpostia Anteron edesmenneen isän Hiidenparran Ikikivan omistajalta.
"Otolla" ei kuulemma ollut PRA, vaan joku muu sairaus, mitä jenkkiläinen firmakaan ei ollut osannut verinäytteestä päätellä. Olisivat halunneet testata lisää lähisukulaisia, harmi vaan, ettei tieto esim. meidän korviimme koskaan kantautunut. Noh, Koiranetissähän Hiidenparran Ikikiva on yhä PRA-positiivisena, toivottavasti asia korjautuu joskus jos tulos kerta on virheellinen.
Antero itse on silmistään yhä terve. Näkee kyllä senkin edestä (ja haistaa!), mitä ei enää kuule :)
Antero oli tietysti, itseoikeutetusti, muun perheen mukana Koroisilla tanssimassa meidän kihlajaisia tuossa viikko takaperin :) Tapansa mukaan seurusteli enemmän ihmis- kuin koiraväen kanssa, mutta taisi hetkittäin jopa erehtyä leikkiinkin tyttöjen (ja Hugon) kanssa.
Mimmi-arkajalka hengaili pääasiassa pellonreunassa, vain etäisesti tapahtumia tutkiskellen. Uskalsi pihallekin sitten, kun vieras ihmisväki oli sisällä.
Hugo saalisteli, milloin mitäkin. Ötököitä ja lintuja.
Ja mitäs Rontti sitten metsästää? No oravia tietenkin :D Rontille täytyy antaa tunnustus erittäin sitkeästä oravanväsytyksestä pelkällä katseella.
"Otolla" ei kuulemma ollut PRA, vaan joku muu sairaus, mitä jenkkiläinen firmakaan ei ollut osannut verinäytteestä päätellä. Olisivat halunneet testata lisää lähisukulaisia, harmi vaan, ettei tieto esim. meidän korviimme koskaan kantautunut. Noh, Koiranetissähän Hiidenparran Ikikiva on yhä PRA-positiivisena, toivottavasti asia korjautuu joskus jos tulos kerta on virheellinen.
Antero itse on silmistään yhä terve. Näkee kyllä senkin edestä (ja haistaa!), mitä ei enää kuule :)
Antero oli tietysti, itseoikeutetusti, muun perheen mukana Koroisilla tanssimassa meidän kihlajaisia tuossa viikko takaperin :) Tapansa mukaan seurusteli enemmän ihmis- kuin koiraväen kanssa, mutta taisi hetkittäin jopa erehtyä leikkiinkin tyttöjen (ja Hugon) kanssa.
Mimmi-arkajalka hengaili pääasiassa pellonreunassa, vain etäisesti tapahtumia tutkiskellen. Uskalsi pihallekin sitten, kun vieras ihmisväki oli sisällä.
Hugo saalisteli, milloin mitäkin. Ötököitä ja lintuja.
Ja mitäs Rontti sitten metsästää? No oravia tietenkin :D Rontille täytyy antaa tunnustus erittäin sitkeästä oravanväsytyksestä pelkällä katseella.
torstai 2. syyskuuta 2010
Syystuulia haistelemassa
Niin se taas kävi, kesä loppui kahdessa päivässä.
Ei se silti haittaa, sillä syksy on yhä ehdottomasti lempivuodenaikani... Illat pimenee, saa polttaa kynttilöitä ja pukeutua hyvällä omallatunnolla villasukkiin, paksuihin neuletakkeihin ja kohta jo pipoonkin. Ilma on raikas, aamulenkki osuu auringonnousuun ja nukkuminenkin tapahtuu siihen sopivassa valoisuudessa eli pilkkopimeässä.
Käytiin tänään taas pitkästä aikaa pitkospuistelemassa, ja nyt oli kamerakin mukana. Hugo pysyi jo melkein kokonaan pitkospuiden päällä, ja hulahti ohi vain kerran (ja senkin onneksi melko kuivaan kohtaan). Viimeksihän Hugo poistui merkityltä reitiltä useamman kerran, ja pari kertaa osui "vähän kosteampaan" kohtaan. Alueella vesi on jostain syystä hyvin rautapitoista, ja olikin kiva pestä punaruskeaa raudalta tuoksahtavaa koiraa.
Ei se silti haittaa, sillä syksy on yhä ehdottomasti lempivuodenaikani... Illat pimenee, saa polttaa kynttilöitä ja pukeutua hyvällä omallatunnolla villasukkiin, paksuihin neuletakkeihin ja kohta jo pipoonkin. Ilma on raikas, aamulenkki osuu auringonnousuun ja nukkuminenkin tapahtuu siihen sopivassa valoisuudessa eli pilkkopimeässä.
Käytiin tänään taas pitkästä aikaa pitkospuistelemassa, ja nyt oli kamerakin mukana. Hugo pysyi jo melkein kokonaan pitkospuiden päällä, ja hulahti ohi vain kerran (ja senkin onneksi melko kuivaan kohtaan). Viimeksihän Hugo poistui merkityltä reitiltä useamman kerran, ja pari kertaa osui "vähän kosteampaan" kohtaan. Alueella vesi on jostain syystä hyvin rautapitoista, ja olikin kiva pestä punaruskeaa raudalta tuoksahtavaa koiraa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
