- ihmetelty pää kallellaan Super Mario Brossin musiikkia
- ryöstetty tohveleita ja roikuttu ikkunaverhoissa(!!)
- lenkkeilty reippaasti
- leikitty vuorikaurista, maansiirtokonetta ja tutkimusmatkailijaa
- nukuttu sohvan selkänojalla
- nukuttu äiskän olkapäillä (ihan paras paikka)
- oltu hienosti yksin kotona ruhtinaalliset 13 minuuttia ja vinkaistu vain pari kertaa ennen pehkuihin painumista (isäntä viritteli kännykän videokameran hyllyn päälle siksi aikaa kun lähdettiin käymään kaupassa)
- hurmattu naapureita "ai ei se ollukaan kissa!"
Mitäs muuta sitä pieni pentu sitten tekisikään :)
Eksyin tänne Nannan blogista ja oi että! Ihana Hugo pentunen teillä. Minulla myös ollut perhoskoira kaksitoista vuotta. Rotu on oikein ihana.
VastaaPoistaMe olemme hankkimassa myös pentua. Nyt emme ota perhoskoirulia koska perheessämme on kaksi lasta. Perhot eivät tule lasten kanssa oikein juttuun. Jallitamme Westien pentua. Saas nähdä koska ollaan samassa kun teillä. Onnea pennusta! Ihana on :)
Onhan meitäkin joo vähän peloteltu että ei ole sitten lapsia hankkiminen jos perhosen otatte - saas ny nähdä... :) Olen mä niitä perhekoirinakin nähnyt :)
VastaaPoista