1. Hugo sai elämänsä ensimmäisen saaliin - Hiiren. Isäntä kyllä ehti väliin ennen kuin Hugo keksi mitä sille hiirelle sitten pitäis tehdä, joten hiiri sai jatkaa matkaansa.
Hugolla on muutenkin Suuren Metsästäjäkoiran elkeet, "tappaa talossa ja puutarhassa" kaiken minkä kiinni saa, muurahaisista lähtien. Lintujenkin perään lähtee ärhäkästi, muttei vielä ole (onneksi??) saanut yhtään kiinni. Eikä lähde räksyttäen ajamaan takaa, vaan ihan selkeästi ja terävästi suoraan kiinni. No, eipä tarvi ostaa hiirikissaa :)
2. Kävimme nyt sunnuntaina harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä mätsäreissä heikohkoin tuloksin. Sinisen kanssa poistuimme kehästä, emmekä jääneet enää odottamaan sinisten kehää, koska Hugolla alkoi selkeästi hermo loppua, ja odottelua olis ollut edessä varmaan useampi tunti...
Hugo esiintyi kehässä muuten hyvin, mutta tuomarin kopeloitavaksi joutuminen olikin sitten jotain ihan äärettömän kamalaa :( Hugo katsottiin pöydällä, missä siinä sinäänsä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta vieras ihminen iholla oli pelottavaa.
Hugo ei ole mitenkään aggressiivinen pelätessään, menee lähinnä ihan jäihin ja turvautuu minuun tunkemalla syliin ja päätä kainaloon. Antoi katsoa hampaat ja muutenkin kopeloida ja tokenikin sitten tilanteesta nopeasti, mutta tuomarin mukaan syynä siniseen oli se, että Hugo oli pariaan selkeästi arempi. Ei sitten jääty enää enempää sinne jännittelemään, vaan nostettiin kytkintä.
Hugo ei muuten ole lainkaan arka, menee reippaana treffaamaan isotkin koirat eikä aristele nopeita liikkeitä, kovia ääniä, autossa matkustamista tai muutakaan. Vieraat ihmiset ovat vaan alkuun suuuri kauhistuksen aihe, mutta alle vartissa Hugo on jo kaikkien kaveri. Kehässä vaan on vähän paha sanoa tuomarille, että "rapsuttele sitä siinä hetki niin kyllä se sitten kohta...".
Meillä taitaa siis olla edessä vieraitten ihmisten kopelointiin totuttelua muuallakin kuin kotona, pitänee alkaa järjestämään jotain äksöniä jotta Hugo voi sitten joskus olla ihan oikeissakin näyttelyissä hyvillä mielin tutkittavana.
Noh, johan se muuten olis ollutkin täysin ongelmaton koira :)
Totuttelua vaan! Elkulle kauhea hirvistys oli se PÖYTÄ, jolla piti seistä kopeloitavana. Ekassa näyttelyssä yritti kammeta sieltä kaikin voimin pakoon. Kierrettiin sitten aika ahkeraan mätsäreitä, nostin sen aina pöydälle joka paikassa, jossa se vain onnistui ja pyysin jotain kattomaan hampaat ja silitteleen kylkiä. Hyvin tottui!
VastaaPoistaNiin ja koska Elviksen pelko oli niin suoraan siitä pöydästä johtuvaa, niin eläinlääkärissä se rokotettiin lattialla ihan vain varulta, jotta pöytä pysyisi ihan parhaana paikkana.
No Hubertti ei kyllä pöytää pelkää, siitä on kehkeytyny ihan ykkösluokan pöytäkoira koska meillä ei olla oltu kauheen tarkkoja sen suhteen, saako koirat olla pöydillä vai ei... :)
VastaaPoistaTotuttelua totuttelua, eiköhän se siitä... Täytynee vaan kehitellä joku patenttiratkaisu tohon siedättämiseen.