...sillä Hugon blogi on muuttanut!
http://perhoskoiravaikutus.blogspot.com
perjantai 5. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
Asia, jota en tullut ajatelleeksi...
Meillä on Hugon kanssa tapana avata (posti)paketit yhdessä. Luulisin tämän juontuvan siitä, että posti tuo aina välillä Hugolle Racinellin maistiaistikkuja, ja pitäähän toisen saada oma postinsa aukaista... ;)
Samaten ne paketit jotka haen Ärrältä, on yleensä Hugon paketteja - nettikaupoista tilattuja leluja ja kippoja ja lisäravinteita ja herkkuja ja muuta.
Hugo siis osallistuu aktiivisesti paketinauontaan, ja saa myös osuutensa sisällöstä.
Mutta tänään... Postilakosta huolimatta H&M Homen paketti tuli kuin tulikin melko ajoillaan perille, sisältäen kaikkea kivaa kuten tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja ja kuusenalusmattoja. Kivaa siis mulle, muttei mitään kivaa Hugolle. Tai kivaa Hugollekin, muttei sellasta mikä olis ollu enää Hugon käsittelyn jälkeen mulle kivaa.
Kuten ihanat valkoiset tekoturkiskarvapehmohässäkkä-sohvatyynynpäälliset. Ei meinannut koira millään ymmärtää, että ei se muuten olekaan sittenkään kaikki kiva karvainen postista tuleva leikkiä varten. :(
Meni Jupsu vakavaksi. No, ehkä seuraava postipaketti onkin sitten taas Hugolle... tai ehkä H&M laajentaa myös koiranleluihin?
Hugolla on muutenkin tapana osallistua kaikkiin kodin toimintoihin. Asiaan perehtyneet arvaavatkin, että ylläolevanlaisen sähköshokki-tukan saa, kun pieni pupunjuupu pöyhii tekokuitutäkkiä muhkeammaksi samalla kun ihmisväki vaihtaa lakanoita :)
Kyllä olisi elämä tylsää ilman koiraa.
Samaten ne paketit jotka haen Ärrältä, on yleensä Hugon paketteja - nettikaupoista tilattuja leluja ja kippoja ja lisäravinteita ja herkkuja ja muuta.
Hugo siis osallistuu aktiivisesti paketinauontaan, ja saa myös osuutensa sisällöstä.
Mutta tänään... Postilakosta huolimatta H&M Homen paketti tuli kuin tulikin melko ajoillaan perille, sisältäen kaikkea kivaa kuten tyynynpäällisiä ja pöytäliinoja ja kuusenalusmattoja. Kivaa siis mulle, muttei mitään kivaa Hugolle. Tai kivaa Hugollekin, muttei sellasta mikä olis ollu enää Hugon käsittelyn jälkeen mulle kivaa.
Kuten ihanat valkoiset tekoturkiskarvapehmohässäkkä-sohvatyynynpäälliset. Ei meinannut koira millään ymmärtää, että ei se muuten olekaan sittenkään kaikki kiva karvainen postista tuleva leikkiä varten. :(
Meni Jupsu vakavaksi. No, ehkä seuraava postipaketti onkin sitten taas Hugolle... tai ehkä H&M laajentaa myös koiranleluihin?
Hugolla on muutenkin tapana osallistua kaikkiin kodin toimintoihin. Asiaan perehtyneet arvaavatkin, että ylläolevanlaisen sähköshokki-tukan saa, kun pieni pupunjuupu pöyhii tekokuitutäkkiä muhkeammaksi samalla kun ihmisväki vaihtaa lakanoita :)
Kyllä olisi elämä tylsää ilman koiraa.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Tokokurssi loppui eilen. Joo'o. :(
Täytyy kyllä sanoa, että oli aktiviteettia ihan koko rahan edestä, opimme paljon, ja saimme paljon uusia kaikkia juttuja pureskeltavaksi (tällä tarkoitan lähinnä ajatuksia, konkreettista pureskeltavaa tuli koirille läksiäislahjan muodossa).
Viimeisellä kerralla reenattiin ruutua (kyllähän se sinne juoksee kun siellä on karkkia ja kyllähän se sinne jää makaamaan koska maahanmeno on sen bravuuri), luoksetuloa häiriön alla (eli paikallaanmakuuta, kun Hugo oli "vähän" mamman perään), seuraamista eri tempoissa (eli nauratettiin kanssaopiskelijoita ja ohjaajaa Hugon lentävillä lähdöillä) ja sivuttain kulkemista (eli pupuhyppyjä). Vire oli hyvä, leikkipalkka toimi ja karkkipalkkakaan ei loppunut kesken :) Hallille mentäessä Hugo oli kyllä todella levoton, bussimatkat se tärisi ja läähätti vaikka kaupungissa vaihtoa odotellessa ottikin todella relasti. Hallilla oli sitten jo ihan normaali oma itsensä, hyväntuulinen pölöpölvästi :)
Reenien jälkeen jatkettiin vielä Adan & Ronjan kanssa meidän vanhemmille, siellä oli pöytä katettuna niin ihmis- kuin koiralapsillekin... :D
Antero-raukka ei yhtään arvosta Ronjan innokkuutta, ja Ronja ei oikein osaa lukea meidän hajutonta, mautonta ja näkymättömäksi tekeytyvää a-seksuaali-Anteroa, joten kun Ronja tuli sisälle meni Antero ulos, ja kun Ronja tuli ulos meni Antero sisälle.
Ei kumpikaan varsinaisesti pahana ollut, mutta Antero-raukka ahdistuu (mitäs muutakaan ongelmia meidän koirilla olis kuin ahdistumista...) Ronjan hyväntahtoisestakin lähestymisestä, ja Ronja ei osaa lukea Anteroa, joten tilanteessa on jonkin verran kitkaa.
Ja sitten siellä on vielä Hugo mukana härkkimässä ja jäämässä jalkoihin... Aikamoinen koirasoppa.
Hugon ja Ronjan "leikkiminen" on luku jo itsessään. Ronja on vähän liian kovakourainen Hugon makuun, ja ilmeisesti jossain määrin ihan tykkää Hugon huudattamisesta. Hugo käy päälle kuin yleinen syyttäjä kamalan ärinän kera, kuitenkin ihan häntä pystyssä ja omaa tilaa puolustaen, ei siis pelokkaana pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Sitten kun alkuärinät on äristy, leikkivät lapset välillä ihan nätistikin keskenään.
Ronja tosin innostui taklailemaan Hugoa pienen söpön pyllynsä kanssa sohvaa vasten, Hugo ei arvostanut. Ei sitten yhtään.
Jos eivät leiki, tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään, vaikka harvemminpa tutut urokset ja nartut keskenään tappelee.
--
Mutta mutta.. Tokoilut on nyt tältä erää tokoiltu, josko seuraavaksi agilityä?
Täytyy kyllä sanoa, että oli aktiviteettia ihan koko rahan edestä, opimme paljon, ja saimme paljon uusia kaikkia juttuja pureskeltavaksi (tällä tarkoitan lähinnä ajatuksia, konkreettista pureskeltavaa tuli koirille läksiäislahjan muodossa).
Viimeisellä kerralla reenattiin ruutua (kyllähän se sinne juoksee kun siellä on karkkia ja kyllähän se sinne jää makaamaan koska maahanmeno on sen bravuuri), luoksetuloa häiriön alla (eli paikallaanmakuuta, kun Hugo oli "vähän" mamman perään), seuraamista eri tempoissa (eli nauratettiin kanssaopiskelijoita ja ohjaajaa Hugon lentävillä lähdöillä) ja sivuttain kulkemista (eli pupuhyppyjä). Vire oli hyvä, leikkipalkka toimi ja karkkipalkkakaan ei loppunut kesken :) Hallille mentäessä Hugo oli kyllä todella levoton, bussimatkat se tärisi ja läähätti vaikka kaupungissa vaihtoa odotellessa ottikin todella relasti. Hallilla oli sitten jo ihan normaali oma itsensä, hyväntuulinen pölöpölvästi :)
Reenien jälkeen jatkettiin vielä Adan & Ronjan kanssa meidän vanhemmille, siellä oli pöytä katettuna niin ihmis- kuin koiralapsillekin... :D
Antero-raukka ei yhtään arvosta Ronjan innokkuutta, ja Ronja ei oikein osaa lukea meidän hajutonta, mautonta ja näkymättömäksi tekeytyvää a-seksuaali-Anteroa, joten kun Ronja tuli sisälle meni Antero ulos, ja kun Ronja tuli ulos meni Antero sisälle.
Ei kumpikaan varsinaisesti pahana ollut, mutta Antero-raukka ahdistuu (mitäs muutakaan ongelmia meidän koirilla olis kuin ahdistumista...) Ronjan hyväntahtoisestakin lähestymisestä, ja Ronja ei osaa lukea Anteroa, joten tilanteessa on jonkin verran kitkaa.
Ja sitten siellä on vielä Hugo mukana härkkimässä ja jäämässä jalkoihin... Aikamoinen koirasoppa.
Hugon ja Ronjan "leikkiminen" on luku jo itsessään. Ronja on vähän liian kovakourainen Hugon makuun, ja ilmeisesti jossain määrin ihan tykkää Hugon huudattamisesta. Hugo käy päälle kuin yleinen syyttäjä kamalan ärinän kera, kuitenkin ihan häntä pystyssä ja omaa tilaa puolustaen, ei siis pelokkaana pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Sitten kun alkuärinät on äristy, leikkivät lapset välillä ihan nätistikin keskenään.
Ronja tosin innostui taklailemaan Hugoa pienen söpön pyllynsä kanssa sohvaa vasten, Hugo ei arvostanut. Ei sitten yhtään.
Jos eivät leiki, tulevat kuitenkin hyvin toimeen keskenään, vaikka harvemminpa tutut urokset ja nartut keskenään tappelee.
--
Mutta mutta.. Tokoilut on nyt tältä erää tokoiltu, josko seuraavaksi agilityä?
tiistai 2. marraskuuta 2010
Voihan video!
Musta tuntuu arpoo blogissaan videokameran. Ihan OIKEAN videokameran!! Käykää ja osallistukaa arvontaan - hyvä blogi ja meininki muutenkin :)
maanantai 1. marraskuuta 2010
Syksyn kuuminta hottia!
Tässä numerossa käsittelemme perhoskoirapoikien ympärivuotista pantamuotia, mutta koska on syksy, olkoon se erityisesti syksyn kuuminta pantamuotia.
Aloitamme arkikäyttöön sopivalla nahkapannalla.
Lehmän- ja hirvennahasta valmistettu pehmeä, maitosuklaanruskea Jokke-kaulapanta sopii hyvin niin metsäisille poluille, aamu-usvan sävyttämälle peltolenkille kuin sunnuntaipäivän naapurustokävelyllekin. Puolikuristavan pannan ketjun tilalla on nahkaremmi, joten ahkerakaan käyttö ei kuluta huolella hoidettua turkkia. Tämä kauniin eleetön käyttöpanta suorastaan huokuu rouhean elämänmyönteistä asennetta olematta silti kuitenkaan liian maalaismainen.
Sumuiselle aamulenkille emäntä varustautuisi Hunter-kumisaappailla.
Tämä todella miehekäs punamusta nahkainen niittipanta on ostettu Kaarinan Lemmikkieläinliikkeestä. Se on rock-henkisyydessään hyvin katu-uskottava, olematta silti silmiinpistävän machoileva. Panta toimii erityisen hyvin kaupunki- ja treenipantana ja muissa tilanteissa, jossa pantaa saatetaan joutua pitämään kaulassa pitkiäkin aikoja. Se on paksua ja pehmeää nahkaa, ja käyttömukavuuden viimeistelee tavallinen solkikiinnitys.
Kaupungille emäntäkin vetää jalkaansa biker bootsit.
Iltarientoihin ja muihin fiinimpiin tilaisuuksiin suosittelemme lämpimästi tätä Raision Elonäyttelystä ostettua vaaleansinistä timanttista nahkapantaa. Panta todellakin on kaiken vaivansa arvoinen asuste, sillä kauniin taivaansininen nahka korostettuna usealla timangilla kyllä peittää puolikuristavan ketjun epämiellyttävän käytettävyyden. Panta on kuin korkokengät - näyttää hemmetin hyvältä, mutta käyttäminen vaatii harjoittelua ja saattaa siltikin tuottaa tuskaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
