Ylemmän keskiluokan sesse

Hugolla on aika pramea lelukoppa.

Pitää arvostaa koiraa, joka arvostaa lelukoppaa, eikä syö sitä.

Eikö niin?

...

Huomenna allekirjoittanut ja hienosto-Hugo ottavat suunnan kohti Korpoströmiä, ajatuksena päästä vähän purjehtimaan. Jos hienosto-Hugon vatsa ja hermo kestää, niin merillä pyritään olemaan perjantaille (tai jopa sunnuntaille!) asti, ja jos ei kestä, niin sitten tullaan äkisti takaisin. Toivottavasti kestää.

Meidän koirat on "aina" purjehtineet, tai olleet ylipäätään muutenkin mukana perheen harrastuksissa aina vaan lain (ja koirien piirteet) niin salliessa. Benja tuli meille samana vuonna kuin nykyinen Sunwindikin eli 1997, ja Anterollakin on nyt jo 10. kesä käynnissä. Tahti ei ole kuulemma hidastunut, vaikka purjeveneen salonkiin laskeutuminen aiheuttaakin jo pieniä manööverejä. Alaspäin Antero menee itse ja ryminällä, mutta ylöspäin pitää vähän tukea pyllystä :) Ja koska Antero ei ole mitään sylikoirakaliiberia, myös veneeseen ja sieltä pois kulkeminen saattaisi aiheuttaa päänvaivaa.

Mut mitä sitä mittää, Anterollahan on oma maihinnousulankonki!

Eri marinoissa täällä Turun saaristossa tapaa jos jonkinlaista laivakoiraa, yleensä pientä mutta välillä vähän isompaakin - ollaanpa törmätty laivakissoihinkin. Mutu sanoo, että ehdottomasti suurempi osa veneilee mootorpaateilla, vaikka onko tuo mikään ihme, niillä kun seuraavan lenkin ajoitus ei ole kiinni sopivista tuulista :f Päivämatkat purjehtien on siis lyhyempiä, mutta eipä muullakaan perheellä ole mitään sitä vastaan. Täällä kun noita satamia riittää, varmasti pari kesää pystyisi seilaamaan käymättä samassa haminassa kahdesti.

Yksi onnettomampi laivakoira pääsi otsikoihinkin, loppu oli kuitenkin onnellinen. Marskär on veneseuramme KaaVe:n seurasaari, ei kyllä kuulemma ollut meidän vanhukset mukana koiranpelastusoperaatiossa.

...

Ehkä mahdollisesti postailemme purjehduskuulumisia Saaristomereltä. Isäntä jää siksi aikaa vahtimaan kotia; pitämään huolen allekirjoittaneen muista eläimistä

ja viherkasvilaboratooriosta (begonia näytti saaneensa aika paljon ylikastelua, joten piti pelastaa pistokkaita).

Kesällä kerran...

Hugo kävi täällä.

1v-rokotukset takana ja kitalaki vs. nenäpunkit -pohdintoja

Puppe ei arvostanut, mutta eipä siinä muu auta. Seuraavaksi kahden vuoden päästä uudestaan, jos ei muuten tartte asioida - toivottavasti ei tarvi :)

Hugo painaa 3,4kg, eli joulukuun alusta painoa on tullut lisää "enää" n. 300 grammaa. On kuulemma sopivassa lihavuuskunnossa. Lysti kustansi yhteensä 70 euroa, taas kerran Kaarinan Eläinlääkäriasemalla. Mihis sitä hyvää vaihtamaan, vaik kieltämättä vähäsen harmitti, kun kotoota tulevalla bussilla pääsis melkeen suoraan Vettorin etuovelle, kun nyt täytyy matkustaa kahdella bussilla ja naapurikaupunkiin asti.

Tuohon 70 euroon sisältyy kuuden euron edestä nenäpunkkilääkitystä, vaikka ell epäilikin, että Hugo saattaa ennemmin ehkä kärsiä pitkästä ja pehmestä kitalaesta. Syötän tuon lääkityksen nyt kuitenkin, ja seurailemme tilannetta. Toivottavasti olisi "vain" nenäpunkkeja... Huokaus.

Hugo tosiaan innostuessaan oireilee ikään kuin reverse sneezingissä, mutta vain innostuessaan TODELLA paljon (eli silloin, kun me tulemme kotiin, tai meille tulee mieluisia tuttuja). Tämä muiden oireiden puuttumisen kanssa kuulemma viittais enemmän tuohon kitalakiongelmaan.

Vanhoja poikia...

Tässä Anterosta ja Benjasta "muutama" vanha kuva.

Trimmasin Benjan itse, joten sen lookki oli välillä hyvinkin persoonallinen.

Tässä snautseri-mallissa.

Antero on aina ollut hyvä koira raahata mukana ihan missä tahansa, tämä kuva on taidettu ottaa jossain hevostapahtumassa.

Minä ja Benja jouluaattona 11 vuotta sitten, 1999.

Antero on ollut hyyvin komea nuorena.

Ja iso.

Benja taas oli vähän höpsäkän näköinen, harvahampainenkin.

Aikana jolloin Antero vielä leikki :D

Benja sen sijaan oli hyvinkin leikkisä.

Kuva Benjan viimeiseltä kesältä, 2007.

Anterokin on ilmeisesti riehaantunut jostain. :)

Äiti osti uuden auton ja pitihän pippeliprinsessan päästä sillä kruisailemaan.

Mun sisko ja sen koira.

Antero on virallisesti Jennin nimissä, ja Benja oli mun.

Viimeisimpiä Benjasta otettuja kuvia.

Benja lopetettiin luusyöpään, ja se oli melkein viimeiseen asti ihan "vetreä veteraani".

Siltikin tuntuu, että ne pari päivää, kun se oli huonompana, oli jo liikaa.

Maailman komein Antero.

Hermonleputusta

Otettiin Hugon kanssa kahden päivän äkkilähtö mun vanhempien luo, treffaamaan paitsi heitä myös Anteroa ja mun siskoa.

Antero ei kuule enää mitään - ei edes ovikelloa tai Hugon haukkumista. Muutenkin alkaa vähän ikä (ja/tai vatsa) painaa, vaikka harmaantumista ei olekaan havaittavissa. Antero erehtyi jälleen kuitenkin leikkimäänkin pariin otteeseen; tämä ei ole koskaan ollut se leikkisin koira.

Antero on meidän totinen torvensoittaja, jäyhä jököttäjä. Täysin huumorintajuton koira. Vakava kuin mikä, eikä koskaan hassuttele ainakaan omalla kustannuksellaan :)
Lempiasiat maailmassa: äiti ja syöminen. Järjestys näiden kahden välillä vaihtelee tarpeen vaatiessa.

Toisaalta Antero on luotettava kuin peruskallio, ja sitä pystyy yhä pitämään irti, vaikka kuuloa ei enää ollekaan. Takaisinkutsussa pitää vaan odotella, että se sattuis vilkaisemaan, ja sitten heilauttaa käsimerkillä luoksekutsu. Antero on kiltti, nöyrä ja pehmeä, olematta kuitenkaan arka tai hermoheikko. Puolustaa myös tarpeen tullen, tämä on testattu käytännössäkin.

Antero on myös äärettömän viisas.

Ei ehkä se kuvauksellisin koira, mutta viisas. Hellä ja huolehtivainen, oppinut kaiken viimeistään kolmannella toistolla, muttei ole koskaan käyttänyt älykkyyttään pahantekoon.

Anteron äänekkyys kyllä valitettavasti on lisääntynyt kuurouden myötä. Kaipa sen täytyy itsestään jutella kun luulee, että kukaan muu ei hänelle enää vaivaudu juttelemaan.

Hieno koira, ollut aina, ja tulee aina olemaankin. Jokaiseen hetkeen pitää suhtautua kuin viimeiseen.

Tällainen koira pitäisi jokaisella olla edes kerran elämässä.

---

...mutta meilläpä onkin nyt Pupu Höpönä :D

Hugo on Anteron vastakohta - pieni, laihanlainen, ei ehkä se terävin veitsi laatikossa mutta silti aina yhtä hyväntuulinen, vähäsen ilkikurinenkin, kujeileva ja eloisa.

Hugon ohi ei vaan pääse ilman, että on pakko todeta "onpa se söpö ja ihana" :)

Hugo on elohopeaa.

Kärpäskoira.

Eikä turhaan tuhlaa hyvää liikemomenttia käännöksiin.

Kesän alussa Hugolle tuli ongelma: ei ollut sukkia eikä lahkeita sopivasti ulottuvilla. Mutta sitten laitoin päälle hameen - ehkä paras juttu sittenkin sukkien, lahkeiden ja jopa hihansuidenkin jälkeen! Hameessa voi myös näppärästi kantaa koiraa, näköjään...

 

---

Me toki myös söimme hyvin, kuten hermolomalla kuuluukin syödä. Grillattiin, syötiin mansikkapiirakkaa ja juotiin kirsikkakolaa.

Istuttiin takapihalla ja katseltiin miten ruoho kasvaa.

---

Kahdeksan pitkän työpäivän jälkeen alkaa kesäloma. Kauan ja hartaasti odotettu.

Outouksia

Me näimme eilen ihmisen, jonka mielestä Hugossa on jotain vakavasti vialla.

Nähtiin lenkillä isompi uroskoira jota Hugo kävi sitten tervehtimässä omaan puppemaiseen tapaansa - maata pisin madellen ja mielistellen, häntä heiluen ja "ihan nollana" ettei aiheuttaisi mitään häslää. Niin se tervehtii kaikki vieraat isommat (ja välillä pienemmätkin) koirat, tuttuja koirakavereita lähestyykin sitten reippaasti häntä pystyssä.
Tämän koiran taluttaja totesi sitten, että ei heidän koiransa pidäkään yhtään poikakoirista, varsinkaan pienistä pojista. Ei ole koskaan pitänyt. Hyvin tuli juttuun Hugon kanssa kuitenkin (mä olen muutenkin sitä mieltä, että jos joku tolle mielistelyn ruumiillistumalle jotain ärähtää, niin sitten on siinä koirassa korvienväli sekaisin. Niitäkin täältä päin löytyy pari).

Siitähän nainen sitten päätteli, että Hugossa on pakko olla jotain vikaa, jos se kerran on poika ja yli vuoden. "Nostaako se koipea?" -Nostaa.
"Tykkääkö se tytöistä?" -Tykkää...
"Onko sillä kivekset?" -...on...
"Onko se varmasti uros?" -?????? häh? on? Näytänkö ne kilinkellit vai vaaditko ell.n lausunnon siitä, että Hugo on uros?
"Kyllä siinä on pakko olla jotain vikaa..." -Aha. Kyllä mä sanoisin että teidän koirassa on jotain vikaa, jos se tollasen maan matosen kimppuun kävis.

Jepjep. Jatkettiin sitten matkaa, ei huvittanut jäädä kuuntelemaan selityksiä siitä, miten se vika kyllä on meidän koirassa. Teki mieli pyöritellä silmiä ja tuhista.

---

Johan tosta poikakoirien "haisemisesta" on montaa eri mielipidettä, milloin se alkaa jne. On arvauksia siitä, että koiven nostaminen ajoittuu samaan kohtaan "haisemisen" alkamisen kanssa - Hugo on siis haissut 13-viikkoisesta asti.
Toiset sanoo, että haju tulee, kun koira alkaa merkkailun lisäksi kuopsutella, koska siinähän sitä hajujälkeä jätetään ja pullistellaan. Haissut on sitten viime syksystä asti.
Sitten on puhetta murrosiästä, no, murrosikää Hugolla ei vielä havaittavasti ole (uhmaikä oli vuodenvaihteen jälkeen, nyt tilanne on taas tasoittunut). Ja miten sen murrosiän alku edes määritellään?

No, ehkä Hugo ei vaan vielä haise. En mä sitä silti vielä vialliseksi kutsuiks, murrosikähän voi alkaa toisilla myöhäänkin.

Ja vaikken mä yleensä pahoita mieltäni helposti, niin nyt tuli paha mieli. Mutta mitäs noista kadunmiesten ja -naisten puheista.

KR Forssa 4.7.2010

Lähdettiin aamulla siskon kanssa (pienen kyydinjärjestysepisodin jälkee) bussilla kohti Forssaa, matka meni hyvin ja oltiin ihan ajoissa paikalla. Kehän löytämiseen meni hetki jos toinenkin (eikä kävelty kuin 2x suoraan ohitse!), mutta löytyihän se sitten, ja sitten löytyi jo tuttujakin :) Sekä kasvattaja itse, että hänen toisen kasvattinsa omistaja olivat paikalla, ja taustatukea todella tarvittiinkin... :D Aamulla ennen lähtöä mulla tosiaan tärisi kädet niin paljon, ettei aamiaismysli meinannut pysyä lusikassa :)

 Hugo teki tuttavuutta Unna-siskon kanssa. Unna tosin ei arvostanut :)

Hetken ehti sitten ihmetellä ja rauhoittuakin ennen omaa vuoroa, ja kun se sitten tuli, niin putkinäkö päälle ja kehään. Mulla ei ollut mitään käryä siitä, mitä ulkopuolella tapahtui.

Tuomari Juha Kares oli ihan lois-ta-va, laukaisi tunnelman heti alkuun kun kehään mentäessä vahingossa talloin Hugon korvakarvojen päälle.. oh my. Tuomari vaan totesi jotain siitä, ettei koiraa haittaa, vaikka emäntä seisoo korvan päällä, hienosti kulkee silti häntä pystyssä :)

 Vähäsen on vielä harjoiteltavaa meillä... ;)

Sain paljon, paljon, paljon hyviä neuvoja esittämiseen, ja täytyy kyllä sanoa, että ne mätsärikäynnit on tähän verrattuna ihan täysin yhtä tyhjän kanssa. Taitaa jäädä meidän osalta se harrastus. Kyllä asiansa osaava tuomari on ihan eri asia kuin jonkun "siskonkumminkaima joka on joskus kasvattanut kaksi pentuetta"; Kares oli niin varmaotteinen ja ehdoton mutta kuitenkin lempeä, ettei Hugolle jääny muuta vaihtoehtoa kuin SEISTÄ PAIKALLAAN PÖYDÄLLÄ TUOMARIN TUTKITTAVANA!!! En olis ikän uskonu :) Ihme taikuri mies.

Siinä sitten kun tuli loppulausuman aika, en meinannu uskoa korviani, enkä edes olis ymmärtänyt käydä hakemassa palkintoja, jollei olis erikseen kehotettu :) Kaksi pokaalia ja kaksi ruusuketta. Ziisus.

 Tempramentia Indigo

JUN-ERI PU1 VSP SERT

(tai jotain sinne päin)

ROPin vei sitten kuitenkin narttu (jonka nimi pakeni päästä saman tien kun sen kuulin... help!), ihan ansaitusti, oli paitsi koovin kaunis, myös hyvin paljon parempi esiintymään. Ja olisin kyllä ehkä seonnut siihen paikkaan jos Hugo olisi ollut ROP. Mut ois saanut viedä pakkopaidassa sieltä pois.

Mut olihan se silti aika maireeta :) 

Ylpeä olen!

...mutten kuitenkaan ylpisty. Phaleneja oli yht. vain neljä kappaletta, joten mahdollisuudet pärjätä oli teoriassakin korkeammat. Lisäksi tuomari ei sakottanut Hugon "ujoudesta" muuten kuin maininnalla arvostelussa, eikä sitäkään nyt voi sakottamiseksi sanoa - "ujohan" se on.

Toisaalta sitten taas, Hugo kuitenkin sai laatuarvosanaksi erinomaisen, ja vielä sen sertinkin, joita siis ei todellakaan olisi ollut pakko antaa. Kares ei kaiken lisäksi ole ilmeisestikään niitä tuomareita jotka palkitsevat "tavan vuoksi", sillä hän tuomaroi myös bostoninterrierit, ja jätti kuulemani mukaan koko rodun ilman yhtään ERIä tai EHta. Tiedäpä sitä sitten kyllä syytä tähänkään...

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut, ja meni muutenkin kaikin puolin hyvin (jollei oteta lukuun sitä seikkaa, että tosiaan astuin Hugon korvalehden päälle aika strategisessa kohdassa).

Iso kiitos kasvattaja-Tiialle, Lotelle ja tietysti Jennille :)

Kotona pitää vetää lonkkaa rankan päivän jälkeen.

Osa kuvista (c) Lotte Sinivaara, osa allekirjoittanut.

Ja kuinkas sitten kävikään... :)

"Mittasuhteiltaan ja kooltaan erinomainen, tänään hieman ujo, jossa paljon laatua, mutta omistajan pitäisi saada koiraan kehässä hieman ryhtiä. Hyvä pää ja purenta, erinomaiset korvat. Hyvä luusto ja rintakehä. Sopusuhtaisesti kulmautunut takaosa. Hyvä turkki ja väri."

JUN ERI, PU1 VSP ja sertikin vielä kaupan päälle!

Arvostelu on kerrassaan lois-ta-va, koska siinä on sanomista vain niistä asioista, joita on mahdollista parantaa :)

Kiitokset ihan älyttömästi "taustajoukoille" ja tukijoille, hyvät neuvot oli tarpeen!

Kuvia ja parempi postaus tulossa joskus, nyt meen kiillottelee pokaaleja :D

Oikeasti päiväunille.. :)

Thumbs up!

Se olis sitten reilun tunnin päästä nokka kohti Forssaa, pistäkää peukut pystyyn, sormet ja varpaat ristiin jne!