Antero ei kuule enää mitään - ei edes ovikelloa tai Hugon haukkumista. Muutenkin alkaa vähän ikä (ja/tai vatsa) painaa, vaikka harmaantumista ei olekaan havaittavissa. Antero erehtyi jälleen kuitenkin leikkimäänkin pariin otteeseen; tämä ei ole koskaan ollut se leikkisin koira.
Antero on meidän totinen torvensoittaja, jäyhä jököttäjä. Täysin huumorintajuton koira. Vakava kuin mikä, eikä koskaan hassuttele ainakaan omalla kustannuksellaan :)
Lempiasiat maailmassa: äiti ja syöminen. Järjestys näiden kahden välillä vaihtelee tarpeen vaatiessa.
Toisaalta Antero on luotettava kuin peruskallio, ja sitä pystyy yhä pitämään irti, vaikka kuuloa ei enää ollekaan. Takaisinkutsussa pitää vaan odotella, että se sattuis vilkaisemaan, ja sitten heilauttaa käsimerkillä luoksekutsu. Antero on kiltti, nöyrä ja pehmeä, olematta kuitenkaan arka tai hermoheikko. Puolustaa myös tarpeen tullen, tämä on testattu käytännössäkin.
Antero on myös äärettömän viisas.
Ei ehkä se kuvauksellisin koira, mutta viisas. Hellä ja huolehtivainen, oppinut kaiken viimeistään kolmannella toistolla, muttei ole koskaan käyttänyt älykkyyttään pahantekoon.
Anteron äänekkyys kyllä valitettavasti on lisääntynyt kuurouden myötä. Kaipa sen täytyy itsestään jutella kun luulee, että kukaan muu ei hänelle enää vaivaudu juttelemaan.
Hieno koira, ollut aina, ja tulee aina olemaankin. Jokaiseen hetkeen pitää suhtautua kuin viimeiseen.
Tällainen koira pitäisi jokaisella olla edes kerran elämässä.
---
...mutta meilläpä onkin nyt Pupu Höpönä :D
Hugo on Anteron vastakohta - pieni, laihanlainen, ei ehkä se terävin veitsi laatikossa mutta silti aina yhtä hyväntuulinen, vähäsen ilkikurinenkin, kujeileva ja eloisa.
Hugon ohi ei vaan pääse ilman, että on pakko todeta "onpa se söpö ja ihana" :)
Hugo on elohopeaa.
Kärpäskoira.
Eikä turhaan tuhlaa hyvää liikemomenttia käännöksiin.
Kesän alussa Hugolle tuli ongelma: ei ollut sukkia eikä lahkeita sopivasti ulottuvilla. Mutta sitten laitoin päälle hameen - ehkä paras juttu sittenkin sukkien, lahkeiden ja jopa hihansuidenkin jälkeen! Hameessa voi myös näppärästi kantaa koiraa, näköjään...
---
Me toki myös söimme hyvin, kuten hermolomalla kuuluukin syödä. Grillattiin, syötiin mansikkapiirakkaa ja juotiin kirsikkakolaa.
Istuttiin takapihalla ja katseltiin miten ruoho kasvaa.
---
Kahdeksan pitkän työpäivän jälkeen alkaa kesäloma. Kauan ja hartaasti odotettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti