KR Forssa 4.7.2010

Lähdettiin aamulla siskon kanssa (pienen kyydinjärjestysepisodin jälkee) bussilla kohti Forssaa, matka meni hyvin ja oltiin ihan ajoissa paikalla. Kehän löytämiseen meni hetki jos toinenkin (eikä kävelty kuin 2x suoraan ohitse!), mutta löytyihän se sitten, ja sitten löytyi jo tuttujakin :) Sekä kasvattaja itse, että hänen toisen kasvattinsa omistaja olivat paikalla, ja taustatukea todella tarvittiinkin... :D Aamulla ennen lähtöä mulla tosiaan tärisi kädet niin paljon, ettei aamiaismysli meinannut pysyä lusikassa :)

 Hugo teki tuttavuutta Unna-siskon kanssa. Unna tosin ei arvostanut :)

Hetken ehti sitten ihmetellä ja rauhoittuakin ennen omaa vuoroa, ja kun se sitten tuli, niin putkinäkö päälle ja kehään. Mulla ei ollut mitään käryä siitä, mitä ulkopuolella tapahtui.

Tuomari Juha Kares oli ihan lois-ta-va, laukaisi tunnelman heti alkuun kun kehään mentäessä vahingossa talloin Hugon korvakarvojen päälle.. oh my. Tuomari vaan totesi jotain siitä, ettei koiraa haittaa, vaikka emäntä seisoo korvan päällä, hienosti kulkee silti häntä pystyssä :)

 Vähäsen on vielä harjoiteltavaa meillä... ;)

Sain paljon, paljon, paljon hyviä neuvoja esittämiseen, ja täytyy kyllä sanoa, että ne mätsärikäynnit on tähän verrattuna ihan täysin yhtä tyhjän kanssa. Taitaa jäädä meidän osalta se harrastus. Kyllä asiansa osaava tuomari on ihan eri asia kuin jonkun "siskonkumminkaima joka on joskus kasvattanut kaksi pentuetta"; Kares oli niin varmaotteinen ja ehdoton mutta kuitenkin lempeä, ettei Hugolle jääny muuta vaihtoehtoa kuin SEISTÄ PAIKALLAAN PÖYDÄLLÄ TUOMARIN TUTKITTAVANA!!! En olis ikän uskonu :) Ihme taikuri mies.

Siinä sitten kun tuli loppulausuman aika, en meinannu uskoa korviani, enkä edes olis ymmärtänyt käydä hakemassa palkintoja, jollei olis erikseen kehotettu :) Kaksi pokaalia ja kaksi ruusuketta. Ziisus.

 Tempramentia Indigo

JUN-ERI PU1 VSP SERT

(tai jotain sinne päin)

ROPin vei sitten kuitenkin narttu (jonka nimi pakeni päästä saman tien kun sen kuulin... help!), ihan ansaitusti, oli paitsi koovin kaunis, myös hyvin paljon parempi esiintymään. Ja olisin kyllä ehkä seonnut siihen paikkaan jos Hugo olisi ollut ROP. Mut ois saanut viedä pakkopaidassa sieltä pois.

Mut olihan se silti aika maireeta :) 

Ylpeä olen!

...mutten kuitenkaan ylpisty. Phaleneja oli yht. vain neljä kappaletta, joten mahdollisuudet pärjätä oli teoriassakin korkeammat. Lisäksi tuomari ei sakottanut Hugon "ujoudesta" muuten kuin maininnalla arvostelussa, eikä sitäkään nyt voi sakottamiseksi sanoa - "ujohan" se on.

Toisaalta sitten taas, Hugo kuitenkin sai laatuarvosanaksi erinomaisen, ja vielä sen sertinkin, joita siis ei todellakaan olisi ollut pakko antaa. Kares ei kaiken lisäksi ole ilmeisestikään niitä tuomareita jotka palkitsevat "tavan vuoksi", sillä hän tuomaroi myös bostoninterrierit, ja jätti kuulemani mukaan koko rodun ilman yhtään ERIä tai EHta. Tiedäpä sitä sitten kyllä syytä tähänkään...

Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvin onnistunut, ja meni muutenkin kaikin puolin hyvin (jollei oteta lukuun sitä seikkaa, että tosiaan astuin Hugon korvalehden päälle aika strategisessa kohdassa).

Iso kiitos kasvattaja-Tiialle, Lotelle ja tietysti Jennille :)

Kotona pitää vetää lonkkaa rankan päivän jälkeen.

Osa kuvista (c) Lotte Sinivaara, osa allekirjoittanut.