sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Viimeistä viedään...

Jopas olenkin laiskasti päivitellyt!

Viimeisintä edellisellä tokokerralla otettiin taas lisää uusia liikkeitä, mm. liikkeestä seisominen. Ja Hugohan oppii! Muuten fiilis jäi aika löysäksi ja vaillinaiseksi, ei ollut puppella inspiraatiota ja mäkin kuulostin oikeasti varmaan ihan tosi sairaan innostuneelta koittaessani kehua Hugoa :p Siinähän se meni kuitenkin, ihan jees.
Jätin kotitreenin melkein kokonaan pois ajaksi ennen seuraavaa kertaa, koska puppe tosiaan vinkkas että antaa nyt olla ton simputuksen kanssa välillä.

Viimeisin kerta olikin sitten jo valovuosia parempi, lelupalkkaus onnistui (mun hanskalla...) ja Hugo pääsi kuin pääsikin loistamaan näppäryydellään. Ymmärsi taas parissa minuutissa mitä haettiin, ja nyt mulla onkin pyörivän koiran sijasta peruuttava koira :D
Hugo kyllä jaksaa ilostuttaa innokkuudellaan, sitten kun se kerran oppii jonkin uuden jutun, se tarjoaa sitä joka väliin :)
Luoksepäästävyyden kanssa on yhä vähän niin ja näin, ei se nyt välttämättä enää perusasennosta poistu, mutta ahistamaan alkaa kamalasti. Maassa odottaminen oli huonontunut, ei se oikeen malttanut ja otti heti ekan häiriön luvaksi vaihtaa maisemaa. Vahvistettiin sitä siis paloissa, ja toivon, että se palautuis samalle varmuudelle kuin mitä parhaimmillaan oli. Sitä en kyllä tiedä mitä välissä sitten on tapahtunut, kun en ole mielestäni palkannut väärästä tmv, mutta tosiaan lähti paljon herkemmin kuin aikaisemmin.

Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kerta tokoilua edessä. Äkkiä mennyt tää kuukausi! Mitäs sitten seuraavaksi?

ps.
Sivulletulo on jo ihan siisti. Pyörii enempi vaan jos on kovasti kierroksilla :)

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Luonnonlahjakkuus, kuulemma!

Kolmas käytännön ohjattu hallitoko takana!

Aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, ahistaa yhä. Ahistaa, ahistaa, ahistaa... Kaupungissakin ahisti taas, ja teinkin itteni naurunalaiseksi tekemällä kontaktiharjoituksia Kauppatorin laidalla ääniefektein maustettuna, mutta kyllähän se Juupelikin siitä sitten piristyi.

Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin seuraamista ja käännöksiä, "askel askel käännös palkka askel askel käännös palkka" ja lopulta mulla oli n. 3 jalkaa ja vain 1 toimiva käsi. Hugo kyllä seuraa, ei ehkä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan mutta seuraapa kuitenkin. Pitää ottaa suurennuslasin alle Hugon seuraamisasento, ja se miten (ja milloin) tulee palkka, nyt Hugo jätättää, seuraa kaukana ja mä palkanannolla vielä ohjeistan sitä entistä kauemmas.

Kokonaan uusia liikkeitä tulikin sitten tällä kertaa kaksin kappalein; hyppy ja liikkeestä seisominen.

Hyppy sujui, jahka esteessä oli enää yksi lauta jäljellä - toinen lauta laitettiin kyllä takaisin parin viimeisen hypyn ajaksi. Hugo hiffas jutun nopeasti ja merkin kanssa tehdystä virheestä viisastuneena en käyttänyt käsimerkkiä edes alussa. Etukäteen opeteltu ja opittu odota-käsky tuli hyödyksi tässäkin, pääsin esteen taakse vierelle seisomaan kun Hugo vaan seisoi ja seisoi ja seisoi... :)

Liikkeestä seisominen olikin sitten vähäsen haastavampaa, kun mä en itse meinannut pysyä järjestyksessä. Sanallinen käsky, oma liike pysähtyy, kehu ja palkka. Yeah, right... ;) Mutta seisoi se sitten, viiden minuutin harjoittelun jälkeen. Käsimerkin avulla tosin ja mun oma ruumiinkieli epäilemättä sanoi "jossas tulet tänne päin niin...!", mutta ihan todella hyvin siis ottaen huomioon sen, etten ole tota seisomista saanut Hugolle ennen opetettua.

Tehtäviä oli siis tällä kertaa vähemmän kuin aikaisemmin, mutta harjoittelu oli itsenäisempää ja taukoja pystyi pitämään paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Sain Hugon jopa innostumaan leikkipalkasta, ja tais se vähän muristakin leikkiessä ;)

Kysyin myös siitä merkin opettamisesta, periaatteessa käskyn opettamiseen käy mikä tahansa mutta toivottavaa tietysti on, että sitten kokeessa koira hakeutuu sen oranssin tötsän luo eikä esim. kehän laidalla postaavan yleisön kylmälaukun taakse - ymmärsit varmaan pointin... Ajattelin siis investoida tötsään. Yeah!

On kyllä muuten ihan tooodella mukavaa harjoitella niin, että joku seuraa sivusta ja kertoo mitä teen hyvin ja mitä voisin tehdä paremmin. Ei tarvi pohtia mitään juttuja omassa päässään, vaan vain kysyä ja vastauksen saa kuin apteekin hyllystä. Aika helppoa jopa suorastaan ;)

--

Ja jottei liian helpoksi käy... Kotona ollaan treenattu seuraamista, sivulletuloa ja tehty ihan perustavia uusintaharjoituksia istu- ja maahan-käskyjen välillä. Sivulletulokin onnistuu nykyään, eihän siihenkään mennyt kuin 2 viikkoa... :)  Tässä pieni mallinäyte, pahoittelen ääniefektejä kuvaajana toimineen allekirjoittaneen taholta... :D Nyt tällä hetkellä on jo suurimmat pyörähdyksetkin jääneet pois, ja Hugo myös korjaa asentoaan uudella käskyllä. Videossa Hugo käy ..aika.. kovilla kierroksilla, ja tarjoaa sivulletulon lomaan uutta hienoa pyöri-temppuaan. Ihanaa :)


video


Hugo sai tänään muuten kaupungilta tuliaisiksi aktivointipallon, sillä me todettiin eilen "köyhän miehen aktivointipallon" (tennispalloon viilto ja nanna sisälle - kiitokset Ronjalle viillon tekemisestä) kanssa Hugon olevan uskomattoman kärsivällinen. Nyt ihkaoikean aktivointipallon kanssa sillä on vähän helpompaa, sillä karkkia tulee säännöllisin väliajoin kuhan jaksaa vaan tökkiä. Mun mielestä toi antaa ehkä jopa vähän liiankin helposti "periksi", kyseessä on siis Best Friendin S-kokoinen aktivointipallo.

Luulen, että Hugo toivoo joululahjaksi sellaista vähän haastavampaa "aktivointilautaa", mitä niitä nyt myydään lemmikkieläinliikkeessä. Sellaista puista hienoa joita on monia erilaisia.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tokot tähän mennessä

Niin.

Aloitimme Hugon kanssa tokon alkeiskurssin Ronjan & Adan seurana, tai "seurana" ja seurana mutta aloitettiin siis kuitenkin. Olen joskus aikoinani vuostuhannen alkupuolella käynyt Benjan kanssa tokon alkeiskurssin ja jatkanut harrastelua Anteron kanssa, aikana jolloin katsekontaktia opetettiin hokemalla "täällä, täällä!" ja sivulletulokin takaa kiertäen. Benja oli "vähän hankalasti" motivoitavissa, mutta Anterolla olis kyllä rahkeita riittänyt varmaan ihan virallisiinkin asti. Sitten se vaan jäi.


Hanna Hautamäen vetämää kurssia on nyt takana kaksi ohjattua käytännön kertaa ja yksi teoriakerta (koskien koiran oppimista), lisäksi meillä on ollut nyt yhdet omatoimitreenit Adan ja Ronjan kanssa. Koirankoulutuksen teoria kiinnostaa päivä päivältä enemmän ja enemmän, ja olen osaksi pakonkin edestä tutustunut erilaisiin palkkausmetodeihin ja ihan koiran käyttäytymisen perusteisiinkin.

Hugo toimii hyvin, noin niinkun vasemman jalan suvisaappaaksi mikä käy ylikierroksilla jahka selviää ensin kauhun aiheuttamasta sydänhalvauksesta. Palkkaus toimii pääasiassa namilla, ja kun koira painaa 3,5kg ja on ilmeisen herkkävatsainen, se tuottaa omat ongelmansa... tästä lisää jäljempänä.


--



Ensimmäisellä kerralla edellisviikon torstaina harjoiteltiin luoksepäästävyyttä, ja ohjaaja ei suosiolla tullut viittä metriä lähemmäs, koska Hugo sai odotetusti paskahalvauksen. Oli jo ennen hallille pääsyä paineistunut ihan mukavasti, juttu alkoi persliu'ulla heti matkalla bussipysäkille kun vastaan tuli säntäileviä pikkulapsia enkä ehtinyt tarpeeksi nopeasti tekemään tilanteelle mitään.
Luoksepäästävyysharjoituksen jälkeen jatkettiin luoksetulotreenillä (toimii hyvin, pientä hiomista sekä mulla että Hugolla - mä tuppaan antamaan tuplakäskyjä ja Hugo esittää luoksetulon loppuun hienon takajaloillaseisomistempun ennen alasistumista...), harjoiteltiin oikea-aikaista palkkausta ja katseltiin mikä palkka toimii milläkin koirakolla parhaiten, sekä sivulletuloa (oh my good.. no, nyt näin puolentoista viikon jälkeen tulee edes sivulle päin ilman käsivinkkiä).
Katsekontakti-harkka menikin sitten sarjaan "älä vaan kato mitä mä täällä opetan ennen ku mulle kerrotaan miten mun pitää opettaa", sillä metodit onkin tosiaan vähän muuttuneet. Katsekontaktia ei saa "enää" vahvistaa hakemalla "täällä, täällä!" ja pitämällä namia silmien lähellä, vaan nami käteen, käsi suoraksi pois kropan läheltä ja sitten vaan odotellaan että koira vilkaisee silmiin ja pääsee palkkaamaan. Hugo kyllä hakee katsekontaktia muutenkin hyvin, on aika tapittelija parhaimmillaan.
Kirsikkana kakussa tehtiin sitten vielä kontaktiharjoituksia. Hugo oikeastaan syttyi vasta sen aikana, kun kierreltiin kaikki sekaisin hallissa ja kehumalla, kannustamalla ja palkkaamalla pyrittiin pitämään koiran huomio itsessä. Jo alkoi tassu nousta ja pupuhyppyäkin esiteltiin :) Harkitsin jo aloittavani kaikki harkat kontaktitreenillä, koska Hugo vaan nyt näköjään tykkää musta ihan hirveesti :')


Treenit lopetettiin rauhoittumisharjoitukseen, mikä tulee kyllä enemmän Ronjalle tarpeen kuin Hugolle ;) Hugo on aika tottunut vaan "hengailemaan", matkustetaan niin paljon bussilla että joskus sitä vaan on pakko olla ihan hiljaa paikallaan. Ronja sen sijaan ei meinaa pysyä housuissaan, ja jos vaikka paikallaan onkin niin harvemmin hiljaa :) Ei huono tapa lopettaa harjoitusta kuitenkaan, itekin kerkee rauhassa pureskella oppimaansa.


--


Toinen kerta edellisviikon perjantaina oli "pelkkää teoriaa", aiheena koiran oppiminen. Käytiin läpi eri opetusmetodeja, motivointia, viettejä...; ihan sitä perusteoriaa mitä tarvitaan, jotta pystyy rakentamaan tukevan pohjan koulutukselle. Saatiin ihan oikeen monisteet ja tein jopa muistiinpanoja, ja käytiin Adan kanssa ihan hedelmällinen keskustelukin kotimatkalla. Kivaa kyllä jakaa ajatuksia heti tuoreeltaan jonkun kanssa, ja vaikka me nyt jostain syystä yleensä ollaankin samoilla linjoilla, niin aina se silti selkeyttää päätä kun joutuu pukemaan ajatuksensa sanoiksi.



--


Viime keskiviikon kolmas kerta, toinen käytännön hallitreeni siis, aloitettiin taas luoksepäästävyydellä. Koira perusasennossa, palkkaa nassuun kun ohjaaja tulee lähemmäs ja lopulta kättelemään. Hugo ahdistui, muttei pyrkinyt vaihtamaan maisemaa, vaikka väistikin n. metrin päähän. Peukkua tästä ;)
Luoksetulossa hiottiin jo vähän. Hugo hyppää yhä etutassut mun polviin, mutta tömäyttää kyllä pyllynsä saman tien maahan ja tassut olen pyytänyt ihan mun varpaille. Se on selkeästi yhdistänyt että niin KUULUU tehdä, joten hyvä minä taas... ei kun opettamaan pois. Hugo tosin jopa varasti kerran eli oli selkeästi korkeammilla kierroksilla kuin viime kerralla, ja oli muutenkin paljon rentoutuneempi.
Maahanmeno sujuu Hugolta hyvin, jopa niin hyvin että se varastaa ja ennakoi. Makasi paikallaan kuin tatti paskassa kun mä opettelin tanssimaan ripaskaa, kävelin ympäri, kaivelin taskuja ja tuijottelin nurkkiin.

Nyt tuli mukaan myös ensimmäinen ihan oikea uuden jutun opetus, eli merkki. Kyllähän Hugolle karkki kelpaa, mutta ei oikein lähtenyt ilman käsimerkkiä kun oon ilmeisesti opettanut jo siihenkin. Ostoslistalla siis merkkikartio, kun jäi vähän sellainen kutina, ettei merkkiä välttämättä voi opettaa millä tahansa "merkillä"?
Viimeisenä ennen rauhoittumista otettiin vielä seuraamista ja käännöksiä. Tässä mä koen olevani haasteellisemmassa asemassa koiran kokoisten koirien omistajiin verrattuna, sillä saan tosissaan varoa etten astu Hugon päälle. Toisaalta, en edes halua kovin tiivistä ja "hallittua" seuraamista, sillä kaikella todennäköisyydellä tulemme esiintymään useammin näyttely- kuin tokoaitojen sisällä. Ihan ok:sti meni tämäkin kuitenkin, tehot vaan alkoi loppua ja Hugon maha oli jo ilmeisen täynnä maksakikkareista joten meni vähän löysäillen.

Tästä toisesta hallikerrasta jäi jo parempi maku suuhun, Hugo oli kaiken kaikkiaan avoimempi ja mäkin sain taas paljon kaikkea uutta ajateltavaa.

--

Viimeisimmät harkat meillä oli omatoimitreeninä Adan ja Ronjan kanssa nyt perjantaina. Ajeltiin seuraavaan saareen jonkun ilmeisesti käytöstä poistetulle laitumelle, jolla saa olla aika rauhassa.
Tehtiin sekalaisesti edellä opittuja asioita, myös tuota uuden uutukaista merkkiä. "Merkkinä" toimi maastosta erottuva pystyynkuollut koivunverso, ja Hugokin lähti kuin pyssyn suusta ilman käsimerkkiä kun tajusin kantaa sen pois merkin takaa namiesittelyn jälkeen ja laskea irti käskyyn yhdistettynä.

Hugo osaa odota-käskyn jo entuudestaan, joten nyt on haasteena saada koira pyörähtämään oikein päin ja todella ymmärtämään se, mitä käskyllä tarkoitetaan (muuta kuin sitä, että jossain jonkun jutun takana on herkkuja joita saa mennä syömään ja mutsi vielä kehuukin kaiken lisäksi). Oli siis pakko treenata tätäkin ilman kunnon merkkiä, toivottavasti ei mennyt ihan harakoille...
Luoksetuloa tuli treenattua ilmeisesti vähän liikaakin, sillä Hugo alkoi ottamaan pelkän katsekontaktin jo tänne-käskyksi. Niin kauan kun mä vaan katselin pilviä ja laskin lintuja taivaanrannassa Hugo kyllä pysyi paikallaan, mutta lähti heti katsekontaktin jälkeen. Pysähtyy kyllä muuten näköjään yhdellä käskyllä myös kesken matkan jos tehostaa käsimerkillä... ;)


Tokoiltiin varmaankin noin tunnin verran, tehtiin seuraamista, paikallamakuuta, tänne-käskyn toteuttamista ilman hyppyä ja sivulletuloa - aika perussettiä.
Ihan alussa Hugo oli hetken huonovointinen syystä se, tämä tai tuo, ahmi heinää ja oksensi ja päästi löysää suoraan läpi. Piristyi kuitenkin heti oksentamisen jälkeen, ja seuraava kakke oli jo normaali. Tiedä sitten oliko syynä stressi, Adan holtiton ajotapa pienillä kinttupoluilla vai kenties Auringon suhde Kuuhun ja Venukseen...?!


--

Kuitenkin.
Tokoilu näin pitkästä aikaa tuntuu mukavalta, antaa vähän lisäväriä tähän koiranomistamiseen.

Ollaan harjoiteltu myös ihan kotona ja lenkeillä, eniten lähinnä sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamiseen Hugo on ehdollistunut jo hyvin, hakeutuu lenkilläkin usein vierelle ja enemmän melkeen saan tehdä töitä sen kanssa, että se tosiaan irtoutuu mennään-käskyn (ts. vapaa) jälkeen haistelemaan omille teilleen. Seuraaminen on yhä laiskaa ja Hugo tulee aika jäljessä.
Paikallaanmakua ollaan harjoiteltu toistaiseksi pääasiassa sisätiloissa, koska Hugo selkeästi karsastaa kylmään maahan menemistä enkä viitsi tässä vaiheessa alkaa tappamaan innostusta. Paikallaanolo istuen onnistuu kuitenkin, sen vakavamman häiriön alla ei olla vielä harjoiteltu.


--


Oman lisävärinsä antaa myös Hugon sisälle tekemät kakkelit aina riippuen siitä, minkä värisiä herkkuja olen sille edellisissä treeneissä syöttänyt... Huokaus.
Sen maha täyttyy siis todella nopeasti, ja kun normaaliruokana jo syötän helposti sulavaa, niin pasken määrä noin triplaantuu aina treenipäivien jälkeen, vaikka jätänkin toisen ruokintakerran niiltä päiviltä pois. Ongelma tässä ei siis ole Hugon tuleminen täyteen ja näin motivaation laskeminen vaan ihan todella se, että Hugo on alkanut paskoilemaan sisälle öisin.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan olen ajatellut palkan muuttamista helpommin sulavaksi (todennäköisesti palaamme tuttuun ja turvallisiin 100% kana-turska-kierteisiin), lelu/leikkipalkan opettamista ja ihan palkan vähentämistä. Toivon tämän auttavan myös noihin hetkellisiin mahaoireisiin, ja ostoslistalla on myös jotain probioottisia maitohappobakteereja koiran suolistoon sovitettuna, piimästä kun tuo ei pahemmin perusta.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Sumu

















perjantai 1. lokakuuta 2010

Kuvanlisäysongelmia ja liian vähän aikaa mihinkään koskaan



Bloggerin kuvanlisäyspalvelu ei oikein pelitä, lisää kuvia tältä ihanan sumuiselta aamulenkiltä myöhemmin.




Aloitimme eilen "toko-kurssin aloitteleville" Adan & Ronjan sekä beussinpennun ja innokkaan tollerin kanssa. Heh. :D Kirjoittelen tästä(kin) lisää, nyt on aika ottaa imuri toiseen ja rätti toiseen käteen ja vähän siivota, ennen illan tokoteoriapläjäystä ;) Ihan ku kouluun menis! :D
Related Posts with Thumbnails