"Korjauksia"

Sainpa tuossa sähköpostia Anteron edesmenneen isän Hiidenparran Ikikivan omistajalta.

"Otolla" ei kuulemma ollut PRA, vaan joku muu sairaus, mitä jenkkiläinen firmakaan ei ollut osannut verinäytteestä päätellä. Olisivat halunneet testata lisää lähisukulaisia, harmi vaan, ettei tieto esim. meidän korviimme koskaan kantautunut. Noh, Koiranetissähän Hiidenparran Ikikiva on yhä PRA-positiivisena, toivottavasti asia korjautuu joskus jos tulos kerta on virheellinen.

Antero itse on silmistään yhä terve. Näkee kyllä senkin edestä (ja haistaa!), mitä ei enää kuule :)

Antero oli tietysti, itseoikeutetusti, muun perheen mukana Koroisilla tanssimassa meidän kihlajaisia tuossa viikko takaperin :) Tapansa mukaan seurusteli enemmän ihmis- kuin koiraväen kanssa, mutta taisi hetkittäin jopa erehtyä leikkiinkin tyttöjen (ja Hugon) kanssa.

Mimmi-arkajalka hengaili pääasiassa pellonreunassa, vain etäisesti tapahtumia tutkiskellen. Uskalsi pihallekin sitten, kun vieras ihmisväki oli sisällä.

Hugo saalisteli, milloin mitäkin. Ötököitä ja lintuja.

Ja mitäs Rontti sitten metsästää? No oravia tietenkin :D Rontille täytyy antaa tunnustus erittäin sitkeästä oravanväsytyksestä pelkällä katseella.

:(

Puppe-pieni sairastaa ripulitautia, joten huominen mätsäri on unohdettu... Juo hyvin ja söiskin mielellään, joten ei se kuolemaksi ole, vaikka onkin aamuyöstä asti ollut sinappitehtaalla töissä.

Tää onkin Hugon ensimmäinen "ihan oikea ripuli", ja mä olen ihan surkeena kun "lapsi" sairastaa :(

Edistystä ja takapakkia

Edistystä:

• kynsienleikkuu sujuu nykyään MELKO mallikkaasti. Naapureiden ei siis enää tarvitse pohtia soittaakko Leyser paikalle vai ei... (Hugo on niiin drama queen!!)
• lenkkeilemme nykyään flexissä...
• ...ja uskallamme ohittaa myös vastaantulevat koirat muutenkin kuin ojanpohjan kautta (kiitokset meidän ihanaisen jurolle Anterolle joka ei välittänyt pienestä Hugo-pojasta hönkäsen pöläystä... :D)
  
• osaan arvioida Hugon ruuantarpeen, syö nykyään ainakin suurimman osan ruuastaan eikä jätä puolia kuppiin.

Takapakkia:

• flunssa kaatoi kaksijalkaiset petiin pariksi päiväksi, joten sisällepissailu pääsi vähän ... lisääntymään. Ei ole siis mattoja vieläkään lattialla :)
  

Muuten elämä jatkuu mallillaan, Hugo madotettiin Canexilla niiden ah-niin-ihanien sian kylkisiivujen saattelemana ja hyvin maittoi :) Seuraavana terveydenhuollollisena toimenpiteenä on tehosterokotteet + rabies, ei alkavalla vaan seuraavalla viikolla.

Huomenna onkin sitten taas allekirjoittaneella edessä paluu normaalielämään, sillä neljän viikon kesäloma vetelee viimeisiään.
Näillä näkymin Hugo joutuu olemaan kotona yksin 2-4 tuntia, mikä ei kyllä ole paljoa sen pidempään kuin mitä olemme "harjoitelleet".

Raportoinkin varmaan seuraavaksi uuden note-to-self -listan, mitä kannattaa ottaa huomioon jos koiranpennussa asuu sisäinen sisustaja... Toistaiseksi Hugo on vain ilmaissut halunsa tuunata keittiönjakkaraa :)

Loppukevennys:

Näin hauskaa on pienellä perhosella kun "isi" tulee kotiin ;D

ps. pikkulinnut (google analytics..) lauloivat, että meillä käy täällä useampikin lukija päivässä (tai sitten kasvattaja vaan käy vilkuilemassa puolen tunnin välein että miten poika pärjää maailmalla ;)). Kommentoikaa ihmeessä, jos vaan suinkin saatte kommentoinnin toimimaan!

Kohtalon ivaa, vai voiko tässä niin sanoa?

Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, yleinen terveys ja rodulle ominaisten sairauksien vähyys oli yksi tärkeimmistä kriteereistä rotua valittaessa.

Perhoskoirilla oikeastaan ainoat mainitsemisen arvoiset sairaudet ovat polvilumpion sijoiltaanmeno (joka on suhteellisen yleinen vaiva varsinkin kääpiökoirilla, ja sitä tavataan mm. myös hevosilla!) sekä PRA, eli lopulta sokeutumiseen johtava silmäsairaus. PRA:sta varsinkin tuntuu olevan paljon puhetta, vaikka rotuyhdistyksen sivujen mukaan se ei ole Suomessa kovin yleinen.

"Meidän" pennun äitikoira Sincere's Hermione on testattu sekä silmistään, polvistaan että sydämestään terveeksi, samoin isäkoira Pia's Nicke Lilltroll polvistaan ja silmistään. Isän eli Norriksen puolelta kaikki testatut velipuolet ja -siskot ovat olleet silmistään "puhtaita", ja äidin puoleltahan noita sisaruksia ei vielä ole :)

Eli siis niin mikä kohtalon iva??

Meidän Anteron isipaappa, komea musta Hiidenparran Ikikiva on näköjään testattu 2004, ja sillähän on sitten todettu PRA. Antero itse onneksi näkee vielä kuitenkin ihan hyvin. Sattuuhan tuota. Antero on muuten ihan samannäköinen kuin isänsä!! Linkki väittää ettei se toimi, mutta kuvat saat näkymään kun klikkaat hiiren osoittimen osoitekenttään ja painat enteriä.

Antero on muuten ihan hulluna krokotiileihin. Hyvältä näyttää maistuvan... :)