Olemme vaihtaneet aamurutiinia, luovuttiin pentujutuista nyt kun Hugo on "viittä vaille puoltoistavuotias" ;) Hugohan on herättänyt mut aamupissalle joskus aamukuuden paikkeilla, ja pissan ja safkaamisen jälkeen ollaan menty takaisin nukkumaan. Tämä on nyt viime aikoina johtanut siihen, että olen lopulta päässyt ylös sängystä vasta puolenpäivän nurkilla, jolloin aamupäivä menee kokonaan harakoille kun iltapäivällä pitää jo mennä töihin.
No, nyt mä en suostu heräämään, vaikka se kuin herättää. Nukun itsepintaisesti (välillä komentamiseen heräten, tosin...) yhdeksään, eikä meillä ole (yllättäen) ollut yhtään pissaa, kakkaa eikä sen puoleen nälkäänkuollutta koira-raukkaakaan sisällä.
Tämä on johtanut siihen, että me tehdään päivän pitkä lenkki aamulenkkinä. Lenkit on n. tunnin, puolentoista mittaisia, metsäilyä yleensä, 5-6 kilsaa mitaltaan eli aika hissukseen edetään.
Metsään vei siis tiemme tänäkin aamuna, oon jo lyönyt hanskat tiskiin tän epäonnisen sienestämisen kanssa joten sienikorikin vaihtui kameraan. Ruska ei ole vielä ihan ylimmillään täällä, vaikka onkin ollut mukavan syksyistä (aurinko paistaa täydellä terällä, lämpöä siinä 6-7 astetta). Ihania ilmoja!
Ja mitä niihin sydämentykytyksiin sitten tulee?
Hugoahan on nyt pistänyt ampiainen kaksi kertaa, ekalla kerralla käytiin päivystyksessä, ja tokalla kerralla vaan tungin kyytablettia naamaan jahka olin hölkännyt tästä samaisesta metiköstä kotiin koira kainalossa.
No hehheh, tällä kertaa olikin sitten astetta isompi kaveri vastassa, vaikka poikanenhan siis tämäkin.
Hugo tietysti bongasi kyyn ennen mua, vaikka eipä tossa paljoa bongaamista ollut, kun kyyvauvaraukka pällisteli ihan polun vieressä ja oli melko kohmeisen oloinen. En sitten tietenkään tiennyt ehtikö se purra, mulle tyytyi vaan sähisemään, joten eipä taas muuta ku koira kainaloon ja hölkkää kotiin...
Soitin eläinlääkärille vähän konsultaatio-ohjeita, ja tulimme siihen tulokseen, ettei ainakaan siltä istumalta tarvinnut lähteä visiitille. Kyy ei ilmeisestikään purrut, koska Hugosta ei löydy aristavaa puremajälkeä, ei turvotusta, ikenet oli koko ajan ok - samoin syke.
Nyt tätä kirjoitellessa episodista on jo hyvät 2h aikaa, ja Hugo on ihan normaali oma itsensä, eikä löydy vieläkään turvotusta tai aristusta mistään. Säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Milloinkohan meidän hyvä tuuri loppuu? Viimeisin ampiaisepisodihan oli, kun Hugo bongasi maa-ampiaispesän ja mähän nypin sen turkista useamman ampiaisen pois - ainekset katastrofiin. Samaten tässä, kyynpoikasen purema voi olla jopa pahempi kuin aikuisen, koska ne eivät osaa vielä säännöstellä myrkyn määrää.
Ja enitenhän hämää se, että sinä 12 koirallisena vuotena aikana ennen Hugoa, meidän poikia ei pistänyt yksikään ampiainen eikä purrut yksikään kyy, ja nyt Hugo on magnetoinut näitä siihen verrattuna oikein urakalla. Toki me metsistellään ehkä enemmän kuin mitä silloin, mutta ei mulla kyllä ole silti aikomustakaan lopettaa metsälenkkeilyä ampiaisten ja kyiden takia.
No, onneks kohta on talvi... :)
