keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kuka syö kaiken eikä pelkää mitään? :)

Se on Hugo!

Meidän suuri pieni mies, joka kotiutui eilen tuskallisen 6h junamatkustamisen (mukaanlukien Pasilan aseman läpijuoksu) jälkeen. Tuskallista se oli siis lähinnä mulle ja siskolleni joka oli matkakumppanina, Hugo lähinnä hengaili ja otti torkkuja kopassa. Ei pal hetkauttanu :)

Kotiin päästyä tehtiin melkein samoin tein house inspection, junassa Hugo oli jo toimittanut bag inspectorin virkaa. Sitten kakkat paperille ja pissat hetken päästä vähän ohi (on tämän häveliään pennun pissatusavunhuutomerkkien lukemisen kanssa vähän hiljaista...) ja kaikki hyvin - täällä ollaan siis! Käytiin sitten pihallakin vielä pissillä, vaikka syöminen(...) olisikin ollut mukavampaa. Ehkä siitä lisää joskus.

Yö meni levollisesti, ihmisväki taantui nukkumaan kymmenen jälkeen samaan aikaan pennun kanssa. Suunnitelmana oli nukuttaa Hugo kopassa makkarissa sängyn vieressä, makkarin ovi kiinni ja pissapaperi ja vesikippo mukana. Pikkasen piti piipata, mutta Hugo rauhottui ehkä noin suurinpiirtein heti, kun laskin käden koppaan. Suunnitelma onnistui :)

Aamusta oli sitten yhdet pissat (paperin ohi... hankala sitä on pimeässä tähdätä?!) mutta maittavan muikkuaterian jälkeen olikin sitten hyvä käydä ulkona tarpeilla. Nyt ollaan rampattu pihalla, otettu päikkäreitä, syöty juotu ja riekuttu. Reipas poika!


Kaiken kaikkiaan, Hugolla on aika kadehdittava elämänasenne. Kaikkeen suhtaudutaan "ok, näin se siis menee" -tyyppisesti, ei mitään turhia arkailla ja itseluottamushan on siis rajaton. Hugo ei ole kuitenkaan mikään tyhmänrohkea, ei se täälläkään suuna päänä juossut kämppää läpi vaan sievän systemaattisesti tutkiskellen. Tuli vähän testattua pelkoreagointiakin, vessan vetäminen olikin yllättävän pelottavaa, mutta Hugo hienosti "säikähti paikallaan". Hevosilla ainakin toivottu ominaisuus, lienee koirillakin?

Niin, mitä tuohon syömiseen tulee - ihan kaikki kelpaa. Housun lahkeet, hihansuut, nenät, parrat, korvanlehdet, porsliinilautaset, hiuksetkin menisi, samoin kaulakoru. Hyvällä luvalla saa sitten mutustaa villasukkaa, omaa peittoa, puruluujuttuja ja leluja. Varpaat on big no-no!


Ensimmäinen päivä on siis toistaiseksi sujunut mallikkaasti, tuossa se pieni nyt nukkuu matolla ja tuhisee. Kovasti on mun perään ja isäntää pitää vähänen mielistellä kun sillä on niin möreä ääni (mutta sikakiva parta :)).

Kuviakin voisin yrittää järjestää, ajattelin kuitenkin kerrankin nauttia jostain jollain muulla tapaa kuin linssin läpi. Ei se pentuaika niin kauaa kestä.

1 kommentti:

  1. Nännäää!! Unna ja Nonni täällä moi!!

    Yhtään ei olla katkerii tai melkein ainakaan ollenkaan... Niin se vaan isoveikka saa matkustaa ja isännöidä omaa kämppää ja kaiken lisäksi saa ensiluokkaista palvelua pienimmästäkin vihjaisusta. Yyyh. Kyllä sun Hugo nyt kelpaa siel Turkkuses, pitäisköhän meidänkin kuikuilla vähän Kitteen korpia pidemmälle 8)

    Me oltiin kuulemma eilen aika rasittavia (...ikinä koskaan ei muuten olla). Vähän vaan entisöitiin antiikkihuonekaluja parempaan kuosiin, meillä kun on silmää (ja hampaita) sellaiseen ;) Sydämen ikävää valitteli tuo ihminen ja kaipaili sun massua pussattavaksi, sitten se kuukahti sohvalle ja nukahti siihen. Hyvin saatiin Hugo se jo koulutettua, kun ei korvaansa lotkauttanut meidän remonttimetelöinnille. Kjäh kjäh.

    Pidähän Hugo lippu korkealla siellä kaukana kaukana meren äärellä. Törmäillään kun tavataan!

    - Unna & Nonni -

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails