Ekaluokkalainen :)

Aloitimme eilen Huppepuppen kanssa koirakoulussa.
Tarkoituksena on opetella kunnon koirakansalaiseksi; kulkemaan sivulla, olemaan paikalla, istumaan ja makaamaan, sekä muita perinteisiä yleishyödyllisiä temppuja. Kurssikavereina meillä tulee olemaan ainoastaan jo aikuisikään ehtinyt berninarttu, sillä kolmas meidän ryhmässämme aloittaneista ylennettiin heti jatkoryhmään. Ja mitäs Huppe sitten... esitteli pupuhyppyjä ja pakoili kouluttajaa... :D

Hugo on hyvin innokas, ja helppo motivoida varsinkin leikin varjolla. Välillä vähän liiankin innokas (palaa kohtaan, missä puhutaan pupuhypyistä :D). Herkkujen kanssa on vähän niin ja näin, välillä kelpaa mikä tahansa ja välillä ei mikään. Eniveis, Hugo ehkä osaa jo mennä käskystä istumaan, odottaa paikallaan kun poistun parin metrin päähän, mennä auttavasti maahan sekä toki kulkea hienosti remmissä.

Seuraava opiskelukerta onkin jo torstaina, toivottavasti on vähäsen parempi ilma... Ei ollut koiraherralla motivaatio oikein huipussaan, kun oli niin märkää... Ja 45min on ihan liian pitkä aika keskittyä yhteen pötköön, joten käytiinkin sitten välillä vähän tuulettamassa hermoja ja haistelemassa Kupittaanpuiston hajuja.

Tarkoitus olisi kanssa harjoitella vähän näyttelyjuttuja, sillä Hugon (ja allekirjoittaneen!!!!!) näyttelydebyytti lähestyy uhkaavasti. Tervetuloa vaan katselemaan meitä 8. marraskuuta Turun Messukeskukseen, kun päräytämme kilpakaverit kalpeiksi Turun Seudun Kääpiökoirayhdistyksen epävirallisissa pentunäyttelyissä :D

ps.
Hugo nyt sitten jaksoi leikkiä papillonia aika hyvän tovin, tänään olikin jo oikea korva taas lurpallaan. Nyt meillä on taas yksikorvainen koira :)

Myöhäisillan mainostelua

Hugge kärttää jo kovasti että mentäis nukkumaan, mutta ei, kun allekirjoittaneella on blogistania-seikkailut vielä kesken. Ja mitä löytyikään...

Jutta Kootuista muruista järjestää meinaan arvonnan jonka palkintona on melkoisen herttainen kehystetty kuva. Mene ja katso itse ;)

(Jutalla on myös kaksi hauskaa hauvaa, Muru ja Mansikki, ja erittäin kaunis koti.) Niih.

Where have all the pretty cows gone?

Hugo on metsäillyt melko tukevasti viimeiset päivät, tykkää siitä - tapansa mukaan - ihan sikana :)

Alkuperäinen idea oli kuvata Hugoa metsässä.

Ei voi sanoa että onnistui vaihtelevasti, sillä onnistui hyvin samalla tavalla :D

"Mitä sä siellä kuhnaat, mennään jo" sanoo hän.

Hugo käyttäytyy yhä erittäin mallikkaasti remmissä, ja nyt metsäillessä enemmänkin Hugo tulee yhä nätisti siihen suuntaan kuin minäkin. Jos nenä meinaa viedä polunhaarasta eri suuntaan, se kyllä palaa salamana jalkoihin kun äänellä muistutan että mihkä sitä oltiin menossa. Pysyiskin vaan sellasena...

Hugon kuvauksellisuus tuntui siis hyvin rajoitetulta tänään, joten keskityin kasvipuoleen. Toivoin myös että tällä kertaa olisi lehmät roikkuneet aidan vieressä, mutta ei, ei edes yhtä sarviparia näkynyt mailla, halmeilla.

 

 

 

Tulihan sieltä sitten loppujen lopuksi pari kivaa kuvaa itse sankaristakin.

Vapaapäivä keittiön pöydällä oleskellen

Ostoslistalla uusi keittiön pöytä

Hugo on keksinyt linnut. Niitä lentää ulkona. Ulos näkee parhaiten keittiön pöydältä.

Lintuja on erityisen hyvä tarkkailla silloin, kun äiskä lukee sanomalehteä. Hugolla on myös hieno kissamainen tapa asettaa itsensä juuri sen kohdan päälle, mitä yritetään lukea.

Että jos vaan ostais uuden pöydän, että mahduttais kummatkin siihen kunnolla. Onhan tuo nykyinen ehkä muutenkin vähän liian pieni... :)

ps.
Hugo on jälleen ihan pystykorvainen.

Muru mussukkainen

Lempivuodenaika

 

 

 

Niin, Hugo on jälleen puoliksi papillon. Kuva paljastaa ;)

Sika Sikasen syyspäivä

Sika Sikanen aloittaa päivänsä nykyään viiden jäljissä pissalenkillä ja sen jälkeen tapahtuvalla aamiaisella. Tämän jälkeen allekirjoittanut menee takaisin nukkumaan, ja Sika Sikanen yleensä jatkaa touhuiluaan esim. naudankoipea jyystämällä. Kun isäntä lähtee kouluun, hän yleensä tuuppaa allekirjoittaneen pyynnöstä Sika Sikasen sänkyyn aamupäiväunille :)

Allekirjoittanut ja Sika Sikanen heräilevät yleensä yhdeksän jälkeen, jolloin onkin sitten ihan oikea lenkki ohjelmassa.

Lenkeillä Sika Sikanen harvemmin sikailee, vaan käyttäytyy yleensä kullannuppumaisesti :) Kohtaa hienosti niin isot kuin pienetkin koirat. Välillä pääsee jopa leikkimäänkin, tällä kertaa Manu-brassin kanssa!

Lenkkeilyn jälkeen on ohjelmassa yleistä sikailua, kuten oman kopan tyhjentämistä, vessapaperirullan silppuamista ja allekirjoittaneen sormien pureskelua kun suuvärkkiä kutittaa (eläinlääkäri kyllä väitti, että rautahampaita on jo tullut, vaikkeivat allekirjoittaneet ja isäntä mitään olekaan huomanneet).

Ennen allekirjoittaneen töihinlähtöä Sika Sikanen pääsee vielä pissalle, yleensä vain lyhyelle lenkille.

Kullannuppu-Sikanen tykkää kaikenlaisesta ulkoilusta, paitsi sateella. Silloin se jää katoksen alle, ja sanoo uliuli :) Muutenkin se höpöttelee paljon, haukottelee ja sanoo njau, murisee ja tuhisee ja välillä myös möhisee. Haukkunut todistettavasti kaksi (2) kertaa.

Illalla sitten, kun kaikki ovat tulleet kotiin, pissailut ja kakkailut on hoidettu syömisten ja leikkituokioiden ohessa, on hyvä pistää maate. Yleensä sohvan selkänojalle, kun allekirjoittaneen on pakko tuijottaa vielä Greyn Anatomiaa yhteentoista asti.

Sitten Sika Sikanen siirtyy nätisti omaan koppaansa ja nukkuu siellä onnellisesti. Allekirjoittanut toivoo, että sinne lähemmäs kuutta.