keskiviikko 18. elokuuta 2010

Pelastusyksikön hätävalmiuden testaus

Löllöiltiin taas alkuviikko tapamme mukaan isin ja äitin hoivissa.

Eilen tiistaina illansuussa istuttiin siskon kanssa sohvalla töllötintä töllöttämässä, kun Hugo tuli portaat alakertaan ja sai melko jännän hepulin... Kutsuin sen luo, sydän kävi miljoonilla kierroksilla ja koko koira oli sekavan ja huonovointisen oloinen, ja ajateltiin ensin hetki että sillä on vaan huono olo; Hugo teki kulinaristisia löytöjä pihalle kaivamastaan multakuopasta, nääs.

Parin minuutin sisällä puppe alkoi vetää veteläksi, ja kävin sitten katsomassa portailta - siellä oli ampiainen. Noh joo, ei muuta kuin päivystävälle... Meillä ei sitten TIETENKÄÄN ollut niitä hemmetin kyytablettejakaan, omat tabletit oli tietysti kotona, ja isin ja äitin kaikkien vene- ja kesäjuttujen mukana veneellä. Kuinka yllättävää.

Autossa Hugo meni aika huonoksikin jo, veti ihan siniseksi ja pysyi hädin tuskin tolkuissaan, läähätti ja oli huonovointisen oloinen. Kun päästiin päivystykseen asti, puppe alkoi osoittaa paranemisen merkkejä, ja pöydällä tutkittavana ikenet olikin jo normaalit, samoin sydämen lyönnit. Tais tulla pieni adrenaliinitujaus vastaanotolle tullessa :)

Päivystävä antoi kuitenkin Hugolle varmuuden vuoksi kortisonia ihon alle, ja siitäkös se riemu sitten vasta repes. Hugo reagoi melko voimakkaasti, raapi kohtaa aika hulluna, ulisi ja vikisi ja yritti piiloon jahka vaan suostui liikkumaan. Jätettiin se sitten vielä tunniksi tarkkailuun, vaikka takaisin haettaessa päivystävä sanoikin "kipujen" unohtuneen heti, kun mun takaraivo hävis näkyvistä. Heh.

Kiitos tästä ja heihei 95€, olisin keksinyt parempaakin tekemistä ko. rahalle.

Mutta minkäs teet, se on pieni raha siitä että rakas on terve ja hengissä.

(Turku on muuten kiva kaupunki koittaa saada elukka päivystykseen klo 19-20 välillä, iltapäivystys alkaa vasta klo 20.00 ja suurin osa vastaanotoista sulkee ovensa viimeistään klo 19.00. Ampaisen pisto tapahtui noin varttia vaille kahdeksalta ja lähdettiin suoraan ajamaan päivystykseen, sain vasta matkalla sieltä ihmisen langan päähän ja ilmoitin vaan ykskantaan että nyt ollaan muuten tulossa. Kiitos edes tästä kuitenkin, kaikkiallahan ei päivystykseen pääse välttämättä lainkaan.)

3 kommenttia:

  1. Hugolla on hieno lelukoppa!! Tuolta alempaa bongasin kuvan. Otsaketekstikin on hieno! Toimisi mainiosti toi pelkkä "le blog de hugo"kin!
    Onnea näyttelymenestyksestä!! :)

    VastaaPoista
  2. Maailma on pieni. Ystävälläni on samasta kennelista Temperamentia Gaselle eli Myy. Ihana neiti ja temperamentikas.
    Mutta piti sanomani noista ampiaisista. Tyttären koiraa pisti maa-ampiainen ja niin maan perusteellisesti. Luojan kiitos oli arkipäivä ja pääsivät lähellä olevalle asemalle hoitoon (Helsingissä), kun typy meni myös aika vetämättömiin. Kotona onneksi oli kortisonia, mutta ei riittävän tujua annosta.
    Olen samaa mieltä, että tuo tunnin katkos aukioloajoissa on ihan p:stä. Tunnissa ehtii tapahtua vaikka mitä. Onneksi ollaan kääntymässä syksyä kohti ja noi pisteliäät alkaa vaipua maan uumeniin talvehtimaan tai kennoihinsa. Kauhea kesä tämä on ollut muutenkin kuumuuden vuoksi.
    Itselläni on parson ja allerginen sellainen. Myös minä teen ruuat itse eikä ole tosissaan mikään vaiva. Allergiat on kettumainen vaiva jonka eteen saa tehdä paljon tutkimustyötä, jotta selvittää haukkunsa paremmille vesille kutinoiden keskeltä. Seikkailen näissä blogeissa ihan sen vuoksi, että monesti näistä bongaa tiedonjyväsiä. Ja samalla saa lukaista muiden kokemuksia. Oma blogini löytyy, jos sinua kiinnostaa , hakusanalla liftari& Messinen. Koiran nimi on Essi. Ja omasta mielestä tietenkin suloistakin suloisempi. Parsonin kanssa ei elämä käy yksitoikkoisesksi ja tuskin käy sinullakaan. Luonteikkaita kun ovat nuo perhoskoirat. Myy parhaasta päästä. Oikea komentoora omassa laumassaan.(kolme parsonia ja Myy)

    VastaaPoista
  3. sarianne,
    joo tais vähän karata käsistä ton blogin otsikon kanssa... :D Ja kiitokset onnitteluista :)

    Maija,
    mulla itse asiassa on Myystäkin täällä yks "vauvakuva" (tuolla jossain aika ensimmäisissä kirjotuksissa), olin samaan aikaan Hugoa & muita kumppaneita katsastamassa kasvattajan luona, kun Myy haettiin kotiin.

    Mä olen kyllä varsin tyytyväinen, ettei meidän koirilla ole koskaan *kopkop* ollut mitään allergioita. Toki mä päädyin perhoskoiraan mm. senkin takia, että se ei ole erityisen "allergiaherkkä" rotu (toisin kuin vaikka nyt westiet), mutta eihän se silti sitä tarkoita, etteikö se allergia voisi joskus puhjeta.
    Täytyy tutustua paremmalla ajalla teidän blogiin, tai ainakin käydä vierailulla.
    Kiitos kommentista :)

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails