Hugolla on aika pramea lelukoppa.
Pitää arvostaa koiraa, joka arvostaa lelukoppaa, eikä syö sitä.
Eikö niin?
...
Meidän koirat on "aina" purjehtineet, tai olleet ylipäätään muutenkin mukana perheen harrastuksissa aina vaan lain (ja koirien piirteet) niin salliessa. Benja tuli meille samana vuonna kuin nykyinen Sunwindikin eli 1997, ja Anterollakin on nyt jo 10. kesä käynnissä. Tahti ei ole kuulemma hidastunut, vaikka purjeveneen salonkiin laskeutuminen aiheuttaakin jo pieniä manööverejä. Alaspäin Antero menee itse ja ryminällä, mutta ylöspäin pitää vähän tukea pyllystä :) Ja koska Antero ei ole mitään sylikoirakaliiberia, myös veneeseen ja sieltä pois kulkeminen saattaisi aiheuttaa päänvaivaa.
Mut mitä sitä mittää, Anterollahan on oma maihinnousulankonki!
Eri marinoissa täällä Turun saaristossa tapaa jos jonkinlaista laivakoiraa, yleensä pientä mutta välillä vähän isompaakin - ollaanpa törmätty laivakissoihinkin. Mutu sanoo, että ehdottomasti suurempi osa veneilee mootorpaateilla, vaikka onko tuo mikään ihme, niillä kun seuraavan lenkin ajoitus ei ole kiinni sopivista tuulista :f Päivämatkat purjehtien on siis lyhyempiä, mutta eipä muullakaan perheellä ole mitään sitä vastaan. Täällä kun noita satamia riittää, varmasti pari kesää pystyisi seilaamaan käymättä samassa haminassa kahdesti.
Yksi onnettomampi laivakoira pääsi otsikoihinkin, loppu oli kuitenkin onnellinen. Marskär on veneseuramme KaaVe:n seurasaari, ei kyllä kuulemma ollut meidän vanhukset mukana koiranpelastusoperaatiossa.
...
Ehkä mahdollisesti postailemme purjehduskuulumisia Saaristomereltä. Isäntä jää siksi aikaa vahtimaan kotia; pitämään huolen allekirjoittaneen muista eläimistä
ja viherkasvilaboratooriosta (begonia näytti saaneensa aika paljon ylikastelua, joten piti pelastaa pistokkaita).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti